V
Vanha Noita
Vieras
Mietiskelin tässä, kun kirjoitusteni perusteella täällä greg pohdiskeli suhteeni onnellisuuden tasoa.
"Kolmesti pitkästi" kirjoitti aloittamassaan ketjussa näin: "Taitaa olla niin, että nykyisistä suhteista ainakin 80 % purkautuu silloin, kun symbioosi alkaa hellittää. Nykyihmisiltä puuttuu kyky aloittaa se tylsä ja tasainen yhteiselämä." Tähän yhdyn. Kun kaikkea ei voi saada, on pakko oppia tyytymään rimpuilujenkin kautta parhaaseen mahdolliseen ja se on lopulta vapauttavaa. Saa tilaa itseltään hengittää ja olla.
Jos jokin yleinen ylläpidetty ihanne onnellisesta suhteesta on se, etten voi liikkua itse määräämieni rajojen sisällä suuntaan tai toiseen, vaan, että minun pitää toimia yleisesti määrättyjen rajojen mukaisesti tai vieläpä puolisoni asettamien rajojen mukaisesti, en elä onnellisesssa suhteessa.
Jos saan liikkua mihin suuntaan vaan, kehittyä, taantua, kasvaa, olla kasvamatta, kyseenalaistaa, ärähtää, erkaantua, lähentyä, muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ja turvallisuuden ja varmuuden tunteiden ympäröimänä, elän onnellisessa suhteessa. Toivon todella, että pystyisin antamaan puolisolleni samanlaisen kehyksen olla ja elää.
Minä tiedän, että saan tehdä, mitä ikinä mieleeni tulee - aivan vapaasti tässä suhteessani.
Vastuuntuntoisen ja -tietoisen aikuisen valinnaksi jää se, mitä hän loppujen lopuksi tekee tai on tekemättä. Sen verran pidän itsestäni, että teen mieheni elämän jatkossa mahdollisimman helpoksi elää ja olla. Niin hänkin tekee minulle.
"Kolmesti pitkästi" kirjoitti aloittamassaan ketjussa näin: "Taitaa olla niin, että nykyisistä suhteista ainakin 80 % purkautuu silloin, kun symbioosi alkaa hellittää. Nykyihmisiltä puuttuu kyky aloittaa se tylsä ja tasainen yhteiselämä." Tähän yhdyn. Kun kaikkea ei voi saada, on pakko oppia tyytymään rimpuilujenkin kautta parhaaseen mahdolliseen ja se on lopulta vapauttavaa. Saa tilaa itseltään hengittää ja olla.
Jos jokin yleinen ylläpidetty ihanne onnellisesta suhteesta on se, etten voi liikkua itse määräämieni rajojen sisällä suuntaan tai toiseen, vaan, että minun pitää toimia yleisesti määrättyjen rajojen mukaisesti tai vieläpä puolisoni asettamien rajojen mukaisesti, en elä onnellisesssa suhteessa.
Jos saan liikkua mihin suuntaan vaan, kehittyä, taantua, kasvaa, olla kasvamatta, kyseenalaistaa, ärähtää, erkaantua, lähentyä, muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ja turvallisuuden ja varmuuden tunteiden ympäröimänä, elän onnellisessa suhteessa. Toivon todella, että pystyisin antamaan puolisolleni samanlaisen kehyksen olla ja elää.
Minä tiedän, että saan tehdä, mitä ikinä mieleeni tulee - aivan vapaasti tässä suhteessani.
Vastuuntuntoisen ja -tietoisen aikuisen valinnaksi jää se, mitä hän loppujen lopuksi tekee tai on tekemättä. Sen verran pidän itsestäni, että teen mieheni elämän jatkossa mahdollisimman helpoksi elää ja olla. Niin hänkin tekee minulle.