Onnen kehykset

[Vanha Noita]

Mietiskelin tässä, kun kirjoitusteni perusteella täällä greg pohdiskeli suhteeni onnellisuuden tasoa.

"Kolmesti pitkästi" kirjoitti aloittamassaan ketjussa näin: "Taitaa olla niin, että nykyisistä suhteista ainakin 80 % purkautuu silloin, kun symbioosi alkaa hellittää. Nykyihmisiltä puuttuu kyky aloittaa se tylsä ja tasainen yhteiselämä." Tähän yhdyn. Kun kaikkea ei voi saada, on pakko oppia tyytymään rimpuilujenkin kautta parhaaseen mahdolliseen ja se on lopulta vapauttavaa. Saa tilaa itseltään hengittää ja olla.

Jos jokin yleinen ylläpidetty ihanne onnellisesta suhteesta on se, etten voi liikkua itse määräämieni rajojen sisällä suuntaan tai toiseen, vaan, että minun pitää toimia yleisesti määrättyjen rajojen mukaisesti tai vieläpä puolisoni asettamien rajojen mukaisesti, en elä onnellisesssa suhteessa.

Jos saan liikkua mihin suuntaan vaan, kehittyä, taantua, kasvaa, olla kasvamatta, kyseenalaistaa, ärähtää, erkaantua, lähentyä, muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ja turvallisuuden ja varmuuden tunteiden ympäröimänä, elän onnellisessa suhteessa. Toivon todella, että pystyisin antamaan puolisolleni samanlaisen kehyksen olla ja elää.

Minä tiedän, että saan tehdä, mitä ikinä mieleeni tulee - aivan vapaasti tässä suhteessani.

Vastuuntuntoisen ja -tietoisen aikuisen valinnaksi jää se, mitä hän loppujen lopuksi tekee tai on tekemättä. Sen verran pidän itsestäni, että teen mieheni elämän jatkossa mahdollisimman helpoksi elää ja olla. Niin hänkin tekee minulle.

 

[no]

Minusta parisuhteet, joita ei ole pitämässä pystyssä asuntolaina, yhteiset lapset, riitaisat naapurit, on juuri niitä oikeita onnellisia parisuhteita, joissa puolisot ovat yhdessä rakkaudesta. Tämä tietysti voi toteutua myös kaikkien em. jälkeen vanhemmalla iällä.

 

[Vanha Noita]

Minusta parisuhteet, joita ei ole pitämässä pystyssä asuntolaina, yhteiset lapset, riitaisat naapurit, on juuri niitä oikeita onnellisia parisuhteita, joissa puolisot ovat yhdessä rakkaudesta. Tämä tietysti voi toteutua myös kaikkien em. jälkeen vanhemmalla iällä.

Joo. Ja sitten joku ihmettelee sitä, miksi kaikki kaikkoaa. Tai, miksei koskaan löydä sellaista ja sellaista kumppania. Sen verran minä olen fatalisti, etten usko, että kukaan voi saavuttaa/saada sellaista, mihin omat resurssit ei riitä.

 

[Jaska D.]

Vanha Noita puhuu pelkkää asiaa, suurimmalle osalle vaan ei kolahda. Elleissä pyörivä joukkio ei ehkä ole oikea tarketti. Osaathan sinä arvostaa miestäsi? Vanha Noita?

 

[ootko sie?]

Valitse noita miut, miu resurrsssit rriittää.

 

[-greg-]

...muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ...

Krmh!

 

[justiina x]

Jos jokin yleinen ylläpidetty ihanne onnellisesta suhteesta on se, etten voi liikkua itse määräämieni rajojen sisällä suuntaan tai toiseen, vaan, että minun pitää toimia yleisesti määrättyjen rajojen mukaisesti tai vieläpä puolisoni asettamien rajojen mukaisesti, en elä onnellisesssa suhteessa.

Onnellisen parisuhteen ihanteessa eletään itsenäisinä mutta rinnakkain, katse samaan suuntaan. Ei siis toisia tuijottaen eikä myöskään erilleen haikaillen. Siinä olet oikeassa. Mutta.

Miten paljon "minä haluan"-asennetta PARIsuhde kestää? Kahden ihmisen yhteiselo on väistämättä kompromisseja, koska kaksi ihmistä ei voi haluta jatkuvasti ja keskeytyksettä tismalleen samaa itselleen ja toisilleen.

Pakko myös kuitata, että täällä vastustat yhteiskunnan asettamia raameja ja ulkoapäin saneltuja ehtoja suhteille, mutta et pysty hyväksymään tai arvostamaan ei-heterojen parisuhteita? Hivenen kaksinaamaista on...

 

[Vanha Noita]

Jos jokin yleinen ylläpidetty ihanne onnellisesta suhteesta on se, etten voi liikkua itse määräämieni rajojen sisällä suuntaan tai toiseen, vaan, että minun pitää toimia yleisesti määrättyjen rajojen mukaisesti tai vieläpä puolisoni asettamien rajojen mukaisesti, en elä onnellisesssa suhteessa.

Onnellisen parisuhteen ihanteessa eletään itsenäisinä mutta rinnakkain, katse samaan suuntaan. Ei siis toisia tuijottaen eikä myöskään erilleen haikaillen. Siinä olet oikeassa. Mutta.

Miten paljon "minä haluan"-asennetta PARIsuhde kestää? Kahden ihmisen yhteiselo on väistämättä kompromisseja, koska kaksi ihmistä ei voi haluta jatkuvasti ja keskeytyksettä tismalleen samaa itselleen ja toisilleen.

Pakko myös kuitata, että täällä vastustat yhteiskunnan asettamia raameja ja ulkoapäin saneltuja ehtoja suhteille, mutta et pysty hyväksymään tai arvostamaan ei-heterojen parisuhteita? Hivenen kaksinaamaista on...

Ihan ensimmäiseksi kommentoin tuohon viimeiseen kappaleeseesi. En ole missään koskaan sanonut tai kirjoittanut, ettenkö hyväksyisi tai arvostaisi ei-heterojen parsiuhteita. Jos niin on, olen väärinkäsityksestäsi pahoillani. Sitä en ole halunnut kirjoittaa. Valinta-kysymys oli se, minkä kyseenalaistin.

"Minä haluan"-asenteesta. Minä luulen, että ihminen jakaa ympärilleen, sitä, mitä toivoisi itselleen. Silmät, korvat ja muut kaikki kuusi aistia avoinna, pystyy tyydyttämään puolisonsa tarpeet.

 

[Vanha Noita]

...muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ...

Krmh!

Tässä on meidän periaatteellinen ajatusmaailmojemme ero, greg. Sinun mielestäsi parisuhde on miltei koko maailma. Minulle parisuhteeseen mahtuu myös Timbuktu.

 

[miksi pitää yrittää olla jotain muuta, kuin on?]

eräsperäs on vaihtanut taas nimimerkkiään. justiina x, tevetuloa! Yhtä tyhmänä kuin aina aikaisemminkin.

 

[Anteeksi vaan]

Tämä keskustelu vaikuttaa jotenkin tekemällä tehdyltä. Otsikko on sinänsä ihan kaunokirjallinen ja mielenkiintoinen: Onnen raamit, kuin hääkuvajainen. Mutta käsittelytapa sitten hukkasi jo kaiken. Kirjoittajan parisuhteeseen ei kuulu raamit, rajat tai rajoitukset. Onnen olennaisin osa onkin itsensä lähes rajatonta toteutusta, omia haluja tai ainakin niiden korostamista.

Lisäksi keskustelun edetessä on jo häivähdys flirttiä toisen mieshenkilön (ilmeisesti ei puolison) kanssa. Lauseet ovat sanoilla kikkailua, jonkinlaista näsäviisautta, jonka myötä kirjoittaja haluaa korosta älyään, koska hän kaipaa onneensa älyllistä sanailua romanttisesti takkatulen ja viinipullon ääressä.

Tällaisen aiheeseen liittyen voisikin oikeasti parisuhteen onnea ja haluja testata kysymällä puolisolta, haluaako hän vaimon lähtevän Timbuktuun. Entäpä, jos vastaus olisi kyllä? Tai entäpä jos se olisi ei? Ehkei kumpikaan vastaus uppoaisi ilman selityksiä ja perusteluja. Vai, että haluat minun lähtevän? Vai aiotko muka raamittaa toiveitani ja onneani? Millainen vastaus ilmentäisi suurta rakkautta? Ja mikä tässä tapauksessa on sitä ONNEA?

 

[xxxxxx11]

minä en huomannut flirttailua kenenkään kanssa.

 

[-greg-]

...muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ...

Krmh!

Tässä on meidän periaatteellinen ajatusmaailmojemme ero, greg. Sinun mielestäsi parisuhde on miltei koko maailma. Minulle parisuhteeseen mahtuu myös Timbuktu.

Tarkoitin, että puolisollasi ei ehkä välttämättä olisi mitään sitä vastaan, että muuttaisit (vaikka) Timbuktuun puoleksi vuodeksi. (Viittaus ketjuun: "Mistä löytää naisen, joka ei vaadi sitä jotain?")

 

[Xy1]

Kirjoittajan parisuhteeseen ei kuulu raamit, rajat tai rajoitukset. Onnen olennaisin osa onkin itsensä lähes rajatonta toteutusta, omia haluja tai ainakin niiden korostamista.

Jep näitä itsekkäitä parisuhteita on nykyisin maailma täynnä. Varsinkin julkimot harrastavat näitä lyhytaikaisia parisuhteita. Minä.minä ja minä. Kuka sellaista jaksaa pitkään katella.

 

[Kleitonia*]

Jos saan liikkua mihin suuntaan vaan, kehittyä, taantua, kasvaa, olla kasvamatta, kyseenalaistaa, ärähtää, erkaantua, lähentyä, muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ja turvallisuuden ja varmuuden tunteiden ympäröimänä, elän onnellisessa suhteessa. Toivon todella, että pystyisin antamaan puolisolleni samanlaisen kehyksen olla ja elää.

Minä olen ainakin niin raakile ihmiseksi, että vaikka elänkin pitkähköä parisuhdetta, niin jos voisin tehdä sitä, tätä ja tota (ihan oman mielialani mukaan) puolison enempi älähtämättä, niin kyseenalaistaisin suhteeni onnellisuuden.

Toki onnellisessa parisuhteessa mielestäni kuuluu elää yhdessä, mutta kuitenkin erikseen. Puhataa yhteen hiileen. Itse pitäisin sitä, että puoliso hönkii hiilemme viereen tai jopa täysin eri hiileen, jotenkin loukkaavana. Kysyisin, että miksi?

Minä itsekkäänä ihmisenä haluan puolisoni samaan kehykseen itseni kanssa, paikkansa raamissa valitkoon itse. Kehyksemme voi olla sellainen moniruutuinenkin, jossa kuva voi olla yksinkin. Mutta jos hän tarvitsee ihan oman kehyksen, niin kuuluuko hänen olla parisuhteessa kanssani?

Ehkäpä elämä kasvattaa minuakin.

 

[reissunainen==]

"Kuitenkin melko harvinaista, että nainen lähtee suhteesta. Nainen voi olla tyytymätön ja odottaa mieheltä sitä jotakin suhteen virkistykseksi, mutta en tiedä monenkaan naisen lähteneen suhteesta. Miehet ne tavallisesti ovat lähteneet tai pettäneet ja suhde on päättynyt eroon.

Yhdessä tapauksessa tiedän naisen lähteneen suhteesta. Mies oli etevä ja kunnianhimoinen, sukutaustaltaan edustava ja mainittavan varakas ja komeakin, mutta vähän kerrassaan niin uralleen antautunut. Nainen oli kaunis ja hänen ei tarvinnut kuin hymyllä, niin sai mitä halusi. Nainen ei kestänyt kotona oloa pienen lapsen kanssa, joten hän lähti suhteesta, kun tielle osui toinen varakas, hyvässä ammatissa oleva mies, joka pystyi tarjoamaan turkkeja, jalokiviä, kartanoelämään ja matkoja.

Arvattavasti naisen kiinnostus miehiin oli hyvin ulkokohtaista ja varallisuuteen nojaavaa. Eittämättä hän osasi olla myös hyvä seuralainen ja varmaan omalla tavallaan ystäväkin. Hän kehui aina puolisoaan ilmiömäisesti tehden meidät muut jopa kateellisiksi. Siksi olikin yllätys, että niin hyvän miehen saattoi jättää. Kaikista suhteen yksityiskohdista ei voi tietää, mutta kummastuneita tuttavapiirissä olimme.

Liekö kyse naisen persoonasta. Jos odotukset ovat korkealla luxustasoa, niin tavan arki voi puuduttaa. Itseensä ja kauneuteensa luottavat naiset voivat lähteä suhteesta. Tavallinen nainen, joka ei odota ihmeitä ja vaikka toiveissa olisikin prinsessaelämä, ei hän vaatimattomuuttaan uskaltaudu turkkiin tai jalokiviin. joten tavallinen arki asuntolainan ja lasten kanssa sopii ja anataa riittävän tyytyväisyyden."


Oliko tämä kuvaus Witchistä, Vanhasta Noidasta, pinnallisesta rikkaampaan miestä vaihtavasta ? Oli joo, oikea bitch!

 

[Anteeksi vaan]

xxxxxx11 (vierailija: minä en huomannut flirttailua kenenkään kanssa.

Vanha Noita: Tässä on meidän periaatteellinen ajatusmaailmojemme ero, greg. Sinun mielestäsi parisuhde on miltei koko maailma. Minulle parisuhteeseen mahtuu myös Timbuktu.

Eikös VN halua kertoa, miten yhtenevät ajatukset pohjimmiltaan on. Vastaus on "härnäämistä" kuten flirttikin yleensä on. Lisäksi hän käyttää naisen valtaa, panemalla sanat ja ajatuksen toisen suuhun vetäisemällä jostain: "sinun mielestäsi (greg) parisuhde on koko maailma."

Mielestäni tällaiset puheenvuorot ovat flirttiä ja toisen ajatusmaailmaan tunkeutumista. Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

 

[-greg-]

Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

Mitäs pitäisit siitä, jos joku kertoisi (kolmansille osapuolille) hänellä olevan sinuun telepaattinen yhteys?

 

[ÖH?]

Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

Mitäs pitäisit siitä, jos joku kertoisi (kolmansille osapuolille) hänellä olevan sinuun telepaattinen yhteys?

nöytryyttävää, loukkaamatonta, suorastaan anteeksiantamatonta paljastaa suurimmat salaisuutenne. Jätä se paskiainen!

 

[Ikävä kyllä]

Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

Mitäs pitäisit siitä, jos joku kertoisi (kolmansille osapuolille) hänellä olevan sinuun telepaattinen yhteys?

Gregille: pata kattilaa soimaa. Muistat varmaan sanoneesi: 'Et sillee, noitasein'

 

[Anteeksi vaan]

Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

Mitäs pitäisit siitä, jos joku kertoisi (kolmansille osapuolille) hänellä olevan sinuun telepaattinen yhteys?

Käyttäisikö joku telepaattista yhteyttään vallan välineenä haluten omia ajatukseni ja tunteeni? En pitäisi hänen kertomastaan ajatuksestaan, koska ajatushan se vain olisi.

Jos taas kyse olisi jostain teleteknisestä yhteydestä, niin laitontahan se on. En ole tietääkseni verkossa kenenkään kanssa.

 

[Vanha Noita]

...muuttaa vaikka Timbuktuun puoleksi vuodeksi puolisoni enempiä älähtämättä ...

Krmh!

Tässä on meidän periaatteellinen ajatusmaailmojemme ero, greg. Sinun mielestäsi parisuhde on miltei koko maailma. Minulle parisuhteeseen mahtuu myös Timbuktu.

Tarkoitin, että puolisollasi ei ehkä välttämättä olisi mitään sitä vastaan, että muuttaisit (vaikka) Timbuktuun puoleksi vuodeksi. (Viittaus ketjuun: "Mistä löytää naisen, joka ei vaadi sitä jotain?")

Juu, tiesin, mitä tarkoitit.

Niinhän kerroin. Saan muuttaa Timbuktuun sitä halutessani.

 

[Vanha Noita]

Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

Mitäs pitäisit siitä, jos joku kertoisi (kolmansille osapuolille) hänellä olevan sinuun telepaattinen yhteys?

Ja sä suuressa viisaudessasi provosoit erästä perässä kulkijaa!

 

[Vanha Noita]

Minä olen ainakin niin raakile ihmiseksi, että vaikka elänkin pitkähköä parisuhdetta, niin jos voisin tehdä sitä, tätä ja tota (ihan oman mielialani mukaan) puolison enempi älähtämättä, niin kyseenalaistaisin suhteeni onnellisuuden.

Miksi? Miksi et omasta mielestäsi saa tehdä sitä, tätä ja tota mielialasi ja -halusi mukaan JA silti olla onnellinen parisuhteessa?

Toki onnellisessa parisuhteessa mielestäni kuuluu elää yhdessä, mutta kuitenkin erikseen. Puhataa yhteen hiileen. Itse pitäisin sitä, että puoliso hönkii hiilemme viereen tai jopa täysin eri hiileen, jotenkin loukkaavana. Kysyisin, että miksi?

HÄH? Nyt en ymmärtänyt.

Minä itsekkäänä ihmisenä haluan puolisoni samaan kehykseen itseni kanssa, paikkansa raamissa valitkoon itse. Kehyksemme voi olla sellainen moniruutuinenkin, jossa kuva voi olla yksinkin. Mutta jos hän tarvitsee ihan oman kehyksen, niin kuuluuko hänen olla parisuhteessa kanssani?

Tätäkään en ymmärtänyt. Kirjoitinko jossain, että haluan meille eri kehykset?

Ehkäpä elämä kasvattaa minuakin.

Ehkäpä.

 

[Vanha Noita]

Itse en pitäisi siitä, että joku toinen kertoo sanat ja ajatuksen (tunteen) puolestani. Se on eräänlaista vallan käyttöä kuten flirttikin, koska siinä toinen tavallaan otetaan omaksi.

Mitäs pitäisit siitä, jos joku kertoisi (kolmansille osapuolille) hänellä olevan sinuun telepaattinen yhteys?

Käyttäisikö joku telepaattista yhteyttään vallan välineenä haluten omia ajatukseni ja tunteeni? En pitäisi hänen kertomastaan ajatuksestaan, koska ajatushan se vain olisi.

Taas HÄH? Juu, haluan ehdottomasti käyttää telepaattista yhteyttäni gregiin vallan välineenä ja omia hänen ajatuksensa ja tunteensa. Tietenkin!