Alkuperäinen kirjoittaja ---:
Alkuperäinen kirjoittaja voi teitä laiskoja:
Olen aina ollut hoikka ja liikkunutkin paljon joten paino on pysynyt kurissa, pitkästä suhteesta ja raskauksista huolimatta. En siedä että laiska ihminen valittaa kun ei jaksa sohvaltaa nousta. Jos ei jaksa eikä välitä pitää huolta itsestään ja ulkonäöstään ja terveydestään, on ihan oma syy. Kuinka paljon ylipainoisia pariskuntia siitä näkeekin, esim. rannalla lähestulkoon joka toinen on ylipainoinen. En halua vanhuusiän diabetestä enkä muita ns. itse aiheutettuja tauteja joten niskasta kiinni väännän itseni ulos ja liikkumaan. Eihän se aina hauskaa ole mutta palkintona saan terveen mielen terveessä ruumiissa ja peilikuvakin miellyttää.
En muuten tunne yhtäkään ahkeraa lihavaa ihmistä. Mistäköhän johtuu..?
Saako kysyä, millä mittaat ahkeruuden? Millainen ihminen on mielestäsi ahkera?
Just niin! Itse olen kyllä reilusti ylipainoinen, mutta en pysty mieltämään itseäni "laiskaksi". Teen töitä vimmatusti, joka kk ylitöitä ja teen vielä työni mielelläni.
Touhuan kotona ja töissä. Minulla on aina tekemistä, joskus vähän liikaakin.
Lenkille en tosin ole lähtenyt.
Käyn myöskin rannalla, laihojen kauhuksi. Rakastan auringonottoa, ja makoilua paahteessa. Jos se jotakuta häiritsee, niin hän voi kääntää katseensa toiseen suuntaan. En häpeile itseäni, enkä kilojani. Olen pulska, mutta itsetuntoni on kohdallaan.
Pidän toki huolta ulkonäöstäni, laittaudun päivittäin töihin, mutta sitten kotona se laittautuminen on vähän niin ja näin. Käyn kampaajalla n 6 viikon välein, ja kosmetologilla parin kk välein.
Olen tyylikäs ja muodikaskin, aina uusia vaatteita ja rakastan shoppailua, vaikka kokoluokkani vaatteita en aina Suomesta löydä. Siksi yleensä järjestän lomamatkamme niin, että ko kohteesta saan ostettua seuraavan kauden vaatteet. Suosikkini on Espanja, jossa lähes kaikissa vaatekaupoissa on "tallas grandes" osasto, josta saan kivoja ja makeita vaatteita. Myös NY on mahtava shoppailukohde. Siellä en tosin ole päässyt käymään kuin kerran..=(
Laiskaksi minua on haukuttu vain erään TYÖTTÖMÄN ystäväni toimesta, joka ei tajua, että en rankan työpäivän tai työviikon jälkeen jaksa /viitsi lähteä hänen luokseen "jauhamaan paskaa" tai bilettämään.
Sekö tekee minusta laiskan, että en jaksa päiväni päätteeksi lähteä lenkille tai salille?
Ulkoilen kyllä useita kertoja viikossa, mutta yleensä ns hyötyliikuntaa. Kävelen usein töihin, jos olen menossa iltavuoroon tai jos aamulla herään ajoissa. Yritän myös jumpata kotona, en ihan päivittäin, mutta useaan otteeseen viikossa.
Toki olen itse syyllinen ylipainooni. Syön liikaa suklaata ja muutenkin väärin, vaaleaa leipää ja joskus liiankin raskasta ruokaa. Siihen tosin on viime viikkojen aikana tullut muutos, kevyt linja on alkanut.
En kärsi verenpaineesta, en diabeteksestä. Olen kohtuullisen hyväkuntoinen ja kaikkein tärkein; olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Oletko sinä?
Työpäivä tunnin matkoineen/sivu verottaa jaksamista, kun muutenkin pimeä väsyttää. Joku neuvoo että ei ole pakko raahautua salille tai jumppaan, voi tehdä reippaan kävelylenkin töiden jälkeen, mutta mites teet kun kadut ja ulkoilureitit on peilijään peitossa? Vaikka kuinka yrittäis vakuuttaa itselleen, että liikunnasta saisi lisää energiaa, niin arki-iltaisin vaan tuntuu ettei jaksa. Pelkästään viikonloppuna liikkuminen taas ei tunnu riittävältä.