Onkos tämä reilua?

Ei ei ei.. Älä hyvä nainen suostu tohon. Harkitsisin sinuna tosi tarkkaan yhteenmuuttoa, ei vaikuta hyvältä..
Missään tapauksessa sun ei pidä maksaa auto- eikä asuntolainaa. Nehän on miehen. Vastike kuuluis mun mielestä vaikka kokonaankin sulle (tuskin vastais puolta siitä minkä joutuisitte maksamaan vuokraa mikäli ei olisi miehen omistuksessa) mutta lainat on miehen. Hän on itse määritellyt kuukausierät, ei niitä voi toiselle nakittaa. Hän vaikuttaa niin pihiltä että menis vielä nostamaankin niitä eriä kun "hänellä" nyt on varaa (kun sinä olisit kuluja jakamassa). Ruokakulut jos mies kerran on pihi, voi enemmän laittaa sulle kun sulla on lapsia ed. liitosta mutta ei niitäkään kyllä kukaan jaksa (eihän?) sentilleen nillittää. Suuttuisko mies jos vahingossa söisit kaapista "hänen" jogurttinsa?

Mies muutti mun omistamaan asuntoon aikoinaan ja maksoi koko vastikkeen ja mä hoidin lainan, muut kulut meni ehkä puoliks, paitsi automenot hoiti mies kun hänen autokin oli (mä sain kyllä aina kyydin jos halusin eikä muutenkaan ikinä oo siitä nipottanu). Oltiin molemmat siis töissä, miehellä huomattavasti parempi palkka kuin mulla. Äippälomalle kun jäin, mä hoidin edelleen lainan koska asuntokin oli mun nimissä mutta mies hoitikin sitten kaikki muut kulut, paitsi mun omat laskut (puhelin, joku lehtitilaus, omat vaatteet) ja lapsen vaatteet ostin kans. Mies taas osti rattaat, turvakaukalon.. ym isot jutut. Huonekaluja ja muita yhteisiä isoja ostettiin puoliks.

Nyt ollaan muutettu isompaan asuntoon. Se on ostettu puoliks mutta mies hoiti lainan kokonaan sen ajan kun olin hoitovapaalla ja kaikki muutkin kulut ilman mitään mutinoita, automaattisesti. Mä oon hoitanut omat menoni ja lapsille vaatteet (on tullut toinenkin lapsi) eikä ikinä oo rahasta tapeltu. Joskus kysyin mielenkiinnosta lainaisko mies rahaa JOS tulis semmonen tilanne ja hän hölmistyneenä totesi, että ei mun tarvitsisi lainata, hän antais tietty jos tarvitsisin.
Kummallakin on omia säästöjä ja omat tilit, mutta käytännössä kaikki on yhteistä.

Ethän vaan muuta yhteen lapsen isän kanssa, ethän?!

 

Totta... Olisihan se tietysti ihana asua yhdessä perheenä, mies haluaisi tietenkin asua lapsensa kanssa ja minuakin sanoo rakastavansa. Hänen mielestään tämä kulujako on vain oikeudenmukainen. Juuri ja juuri pystyn hänen vaatimuksiinsa venymään, mutta millekään hoitovapaalle jäämisestä olisi aivan turha puhua : / Tällä ansiosidonnaisella äitiyspäivärahalla voin juuri ja juuri kaiken maksaakin.

Ei tämä näin tule toimimaan, se on totta...

Mieti nyt kokonaisuutta, pistä vierekkäin plussat ja miinukset: huomaat että toinen lista on aika pitkä...tuosta miehen suunnitelmasta on tasavertainen parisuhde ja vastuullinen vanhemmuus kaukana, hänhän ajattelee vain itseään ja sinun pitäisi olla nöyrä ja onnellinen kaikesta mitä hän sinulle "tarjoaa". Puheet rakkaudesta...no ei tuollainen käytös ole rakkautta, pelkkää sanahelinää vaan.
Olet varmasti ansainnut parempaa, älä ala elämään tuollaisten vaatimusten mukaan koska usko mua: ne vaatimukset tulevat vaan lisääntymään kun yhteen muutatte.Tsemppiä ja voimia!

 

Itse en miehenä ja pienen pojan isänä ymmärrä lainkaan "miestäsi". Perhe on yhteinen "yritys" johon molemmat tuovat edellytyksiensä mukaan rahaa ja kaikilla on sama elintaso, riippumatta tuloeroista. Minulle ei olisi tullut mieleenkään vaimoni hoitovapaalla ollessa urputtaa tulojen ja käytettävissä olevien varojen pienenemisestä.

Kyllä samaan talouteen ja perheeseen kuuluvilla on oikeus samaan elintasoon.

Kokeile, mitä tämä ääliöäijäsi sanoo, kun ehdotat yhteistä tiliä, jonne molempien tulot menevät. Voi mennä pulla kurkkuun.

 

Totta... Olisihan se tietysti ihana asua yhdessä perheenä, mies haluaisi tietenkin asua lapsensa kanssa ja minuakin sanoo rakastavansa. Hänen mielestään tämä kulujako on vain oikeudenmukainen. Juuri ja juuri pystyn hänen vaatimuksiinsa venymään, mutta millekään hoitovapaalle jäämisestä olisi aivan turha puhua : / Tällä ansiosidonnaisella äitiyspäivärahalla voin juuri ja juuri kaiken maksaakin.

Ei tämä näin tule toimimaan, se on totta...

Kysy nyt ainakin aluksi, miten hänen mielestään yhteisestä lapsesta tulevat kustannukset jaetaan. (Todennäköisesti hän ehdottaa puolittamista.) Ja kun olet saanut vastaukset, kirjaat ylös paperille joka ikisen lapsesta tosiasiallisesti aiheutuvan kulun ja esität miehelle laskelman.

Äläkä sitten unohda yhtään ainutta menoerää, palkan menetyksiäsi, eläkekertymäsi pienentymistä jne. Lisäksi sinulle saattaa tulla raskaudesta tai synnytyksestä terveysongelmia, joiden kustannukset myös pitää jakaa. Lisäksi lapsen hankinta voi hankaloittaa työnsaantia tms. Sitten tulevat tietenkin lisäksi poissaolot töistä lapsen sairastamisen vuoksi jne. Ja mitä jos lapsi sattuu olemaan vakavasti sairas tms, etkä voikaan palata töihin? Laita nämä kaikki numeroina paperille miehelle.

Onko mies siis tajunnut mitä lapsen hankinta oikeasti kustantaa? Ja varsinkin kuinka kalliiksi se voi huonolla tuurilla tulla.

 

Juteltiin tuossa miehen kanssa pari tuntia puhelimessa. Ei hän ymmärtänyt asiaa, hoki vain miten häntä kohtaan on väärin joutua maksamaan enemmän ja toisaalta sekin on väärin, ettei saisi asua lapsensa kanssa. Sanoin suoraan, etten voi ryhtyä elämään kädestä suuhun enkä halua kituuttaa miettien, voinko edes sukkia jollekin lapsista ostaa tässä kuussa vai vasta seuraavassa.
Kehotin miestä miettimään asiaa, tosin epäilen ettei ole valmis tulemaan puolitiehen vastaan Olkoon sitten näin...

 

Miehen mielestä on oikeudenmukaista, että mä osallistun lainanlyhennyksiin, koska asumme hänen asunnossaan ja olemme toisinaan kyydissä hänen autossaan (mulla ei ole ajokorttia).

Sitten on myös oikeudenmukaista että sekä asunto että auto siirtyy myös sinun nimiin.
Ja miksi sinun tulisi kaikki vauvan vaatehankinnat tehdä? Mies maksakoot niistä puolet; hänen vauva ja jos sun pitää autosta maksaa puolet sen takia että vaan istut kyydissä niin maksakoot mies vaikka vaan ihan vauvansa katsomisesta.

Ja tottakai sun mies sitten vaatii sua maksamaan suurimman osan ruoka ym. kuluista koska sun 3lasta +sinä kulutatte paljon enemmän kuin mies. Mutta kivasti tehty mieheltä että se sitten suostuu "lainaamaan" sulle rahaa. Onhan se kivempi olla omalle miehelleen velkakierteessä.

Miehesi on pässi.
Sen elintaso nousee teidän yhteenmuuton myötä ja tottakai se olisi pettynyt jos ette muuta; eiköhän se ole mielessään jo itseensä kaikki tulevat ylimääräiset rahansa tuhlannut. Sitä ei kiinnosta sinä, sun lapset eikä edes se yhteinen. Sitä kiinnostaa asuntonsa, autonsa ja ihan oma peränsä.

Älä muuta, asu omassasi. Siinä sitten näet miehen todellisen kiinnostuksen yhteiseen elämäänne ja jos asenteet ja hinnoittelu muuttuu niin katso tilannetta sitten uudestaan.

 

älä vaan suostu tohon. Kun ero tulee niin oot kusessa kun sulla ei ole yhtään säästöjä ja olet vielä velkaa miehelle.

 

Juteltiin tuossa miehen kanssa pari tuntia puhelimessa. Ei hän ymmärtänyt asiaa, hoki vain miten häntä kohtaan on väärin joutua maksamaan enemmän ja toisaalta sekin on väärin, ettei saisi asua lapsensa kanssa. Sanoin suoraan, etten voi ryhtyä elämään kädestä suuhun enkä halua kituuttaa miettien, voinko edes sukkia jollekin lapsista ostaa tässä kuussa vai vasta seuraavassa.
Kehotin miestä miettimään asiaa, tosin epäilen ettei ole valmis tulemaan puolitiehen vastaan Olkoon sitten näin...

Pidä pääsi, tulet itseäsi kiittämään joku päivä siitä hyvin paljon. Jos annat periksi kadut sitäkin katkerammin. Maailmassa on niin paljon parempiakin miehiä... Jos ei tajua, niin anna olla! VOIMIA!

 

Ei hän ymmärtänyt asiaa, hoki vain miten häntä kohtaan on väärin joutua maksamaan enemmän ja toisaalta sekin on väärin, ettei saisi asua lapsensa kanssa.

Ja sekö hänestä on oikein, että osalla perheestä on huomattavasti heikompi elintaso?

Kyllä tuollainen pässi saisi asua ihan yssikseen laskemassa kolikoitaan ja miettimässä maailman epäoikeudenmukaisuutta.

 

ettekö te tajua, kuin naurettavilta te kuulostatte? yhyy, kaamea pihi mies, kun ei kustanna sun elämistäs, kun sut paksuksikin pisti! mut älä nyt SINÄ jumalauta hänen kuluihinsa osallistu! huhhuh.. eihän tuossa tilanteessa voi tasan puoliksi elää, mutta kuka muka ottais vastaavasti miehen nurkkiinsa loisimaan nollatuloilla?

Haistapa sinä paska. Eihän kukaan ole ajatellutkaan, ettei ap:n kuuluisi maksaa yhtään mitään, vaan sitä että menot kuuluu suhteuttaa, varsinkin jos toinen ei suostu tinkimään polleasta elintasostaan. Ja kuten onkin jo tullut esille, ei ole mitään järkeä kartuttaa toisen omaisuutta. Jos asunto myydään, niin mieshän ne rahat kuitenkin saa.

Ja samahan pätisi myös, jos nainen olisi se varakkaampi, eli mistään miessukupuolen paheksumisesta ei ole kysymys.

 

En suostuisi noihin järjestelyihin, vaikka kenties ne tuon miehen näkökulmasta olisi reilua. Näyttäisin laskelmat miksi minusta on oikeudenmukaista että molemmat asuvat omillaan ja mies osallistuu elatusmaksuilla oman lapsensa kustannuksiin. Ja en, en usko että mies edes tuossa tilanteessa haluaisi lapsen lähivanhemmaksi, saati että hän siihen pystyisi.

Tosin en voi ymmärtää miten talousasioidenhoito tapa tai tavat voisi tulla yllätyksenä siinä vaiheessa kun olen jo äitiyslomalla. Se olisi minulle ollut täysin käsittämätön ja samalla epäreilu tilanne kaikkien kannalta.

 

[QUOTE="sasa";27607486]Ja sekö hänestä on oikein, että osalla perheestä on huomattavasti heikompi elintaso?

Kyllä tuollainen pässi saisi asua ihan yssikseen laskemassa kolikoitaan ja miettimässä maailman epäoikeudenmukaisuutta.[/QUOTE]

Ilmeisesti niin. Se kai muulle perheelle riittää, että on hieno kämppä ja auto, vaikkei omistaisi mitään ja söisi kynsiään.
Keksin vain yhden asian, joka hyödyttäisi mua ja lapsia yhteenmuutossa: Enemmän tilaa. Aiemmin laskin hyötyihin myös toisen aikuisen ihanan seuran ja turvallisuuden, yhdessä jaetun perhe-elämän, mutta siitä en ole enää varma

 

Aiemmin laskin hyötyihin myös toisen aikuisen ihanan seuran ja turvallisuuden, yhdessä jaetun perhe-elämän, mutta siitä en ole enää varma

Oletkos vähän sokea? "Ihana seura ja turvallisuus"?? Mitä ihanaa pystyy tarjoamaan mies, jonka mielestä on OK, että puolisolla ja lapsella on heikompi elintaso? Tai mitä hän jakaa kanssanne, lainanlyhennykset?

Minusta tuntuu, että äijä on tosiaan laskenut jäävänsä saamapuolelle ja on vedellyt naruista, joilla saa sinut maksamaan oman omaisuutensa kartuttamista. Sinulle jää tuosta kaupasta vain luu käteen ja maksamisen ilo.

Kuten jo aiemmin ehdotin, sano miehelle, että haluat yhteisen käyttötilin jonne molempien tulot ohjautuvat. Katso reaktioita ja mieti sitten sitä yhdessä jaettua perhe-elämää ja sen todellista merkitystä.

 

Mietippä vaikka kesälomia mahdollisen tulevan uusperhesi kanssa. Sinä maksat 3,5:n hengen matkat ja mies 1,5? Tai sitten sinun lapset jätetään rannalle ja menette vaan yhteisen lapsen kanssa.

Älä hyvä ihminen muuta tuollaisen ihmisen kanssa yhteen. Varmaan antaa jossain nyt vähän periksi, mutta saatte lopun ikää tapella rahoista ja sun ja mun lapsista.

 

Kuullostaa kyllä aika pahalta. Mä ainakin haluan itse päättää elintasostani ja sen vuoksi en muuttaisi asuntoon, johon mulla ei olisi varaa, tai alkaisi maksamaan autolainaa autosta, vaikkei ole edes ajokorttia. Sen kuitenkin ymmärrän, että omistusasunnossa pelkkä yhtiövastikkeen puolittaminen olisi naurettavan pieni "vuokra" asumisestaan. Voisi oikeastaan sanoa, että toinen asuisi asunnossa lähes ilmaiseksi. Sillä, asuuko lähes ilmaiseksi vuokra-asunnossa vai toisen omistamassa omistusasunnossa, ei mun mielestä ole merkitystä, koska ei niistä kummastakaan pois muuttaessaan saa euroakaan mukaansa.

Sinuna en muuttaisi ko miehen kanssa saman katon alle. En tuohon hänen asuntoonsa enkä edes yhteiseen asuntoon. Vaikuttaa nimittäin siltä, että yhdessä asuessanne teillä olisi kahden eri elintason talous: mies ja yhteinen lapsenne kuuluisi siihen korkeamman elintason talouteen ja sinä kahden muun lapsesi kanssa matalamman elintason talouteen.

 

Miehen mielestä on oikeudenmukaista, että mä osallistun lainanlyhennyksiin, koska asumme hänen asunnossaan ja olemme toisinaan kyydissä hänen autossaan (mulla ei ole ajokorttia).

Ei sun kyllä lainan lyhennysosuuteen kuulu osallistua! Sehän on se mitä mies säästää itselleen!!! Korkeintaan puolet koroista ja mahdollisesta vastikkeesta. Ja onko laskettu mitä tuloja sä menetät sen takia kun yhteen muutatte? Ja mitä mies maksaa sulle yhteisen lapsenne ja kodin hoitamisesta?

 

Haluaisin nyt tietää yhdenkin hyvän syyn sille, miksi sun pitäisi alkaa makselemaan toisen ihmisen lainaa? Mies on itse ottanut lainan, joten hän myös maksakoon sen pois. Jos tilanne olisi toisinpäin (mies muuttamassa sun asuntoosi, josta olisi vielä lainaa maksamatta) niin kehtaisitko ehdottaa, että mies maksaisi sun lainaa? :O

Tietysti otat osaa muihin asumiskuluihin. Jos on yhtiövastike, niin tietysti siihen. Sähköt, vedet ja mitä näitä nyt onkaan. Puolittakaa ne, sillä se on kohtuullista. Mutta lainaa älä maksa. Sinä et ole sitä lainaa ottanut (edes yhteistuumin miehen kanssa), joten sun tehtäväsi ei ole sitä myöskään maksaa, ei noilla eikä millään muillakaan tuloilla.

Kolme sanaa: minä en muuttaisi.

Mutta tietenkin teet sillä tavalla, kuin sinusta parhaalta ja luontevimmalta tuntuu...

 

Kuullostaa kyllä aika pahalta. Mä ainakin haluan itse päättää elintasostani ja sen vuoksi en muuttaisi asuntoon, johon mulla ei olisi varaa, tai alkaisi maksamaan autolainaa autosta, vaikkei ole edes ajokorttia. Sen kuitenkin ymmärrän, että omistusasunnossa pelkkä yhtiövastikkeen puolittaminen olisi naurettavan pieni "vuokra" asumisestaan. Voisi oikeastaan sanoa, että toinen asuisi asunnossa lähes ilmaiseksi. Sillä, asuuko lähes ilmaiseksi vuokra-asunnossa vai toisen omistamassa omistusasunnossa, ei mun mielestä ole merkitystä, koska ei niistä kummastakaan pois muuttaessaan saa euroakaan mukaansa.

Sinuna en muuttaisi ko miehen kanssa saman katon alle. En tuohon hänen asuntoonsa enkä edes yhteiseen asuntoon. Vaikuttaa nimittäin siltä, että yhdessä asuessanne teillä olisi kahden eri elintason talous: mies ja yhteinen lapsenne kuuluisi siihen korkeamman elintason talouteen ja sinä kahden muun lapsesi kanssa matalamman elintason talouteen.

Mutta mahdollisesti ap saisi asumistuen vuokra-asuntoon ja lopulta itse maksettava osuus olisi "naurettavan pieni". Tämäkin varmaan on syytä ottaa huomioon?

 

Juteltiin tuossa miehen kanssa pari tuntia puhelimessa. Ei hän ymmärtänyt asiaa, hoki vain miten häntä kohtaan on väärin joutua maksamaan enemmän ja toisaalta sekin on väärin, ettei saisi asua lapsensa kanssa. Sanoin suoraan, etten voi ryhtyä elämään kädestä suuhun enkä halua kituuttaa miettien, voinko edes sukkia jollekin lapsista ostaa tässä kuussa vai vasta seuraavassa.
Kehotin miestä miettimään asiaa, tosin epäilen ettei ole valmis tulemaan puolitiehen vastaan Olkoon sitten näin...

Hyvä, että sait suusi auki. Nostan hattua sulle, koska nämä on hankalia asioita ja sinulla on varmasti kiperä ja ikävä tilanne siellä. Mielestäni teit kuitenkin oikein.

Miehen on turha vinkua siitä, miten on epäoikeudenmukaista että hän maksaa enemmän. Itsehän hän on ottanut lainansa, et sinä. Tällöin on hänen velvollisuutensa hoitaa lainat pois, ei sinun. Ei kai kukaan muukaan normaalisti maksata lainojaan jollakulla muulla...

Ajattele tätä tilannetta nyt nimenomaan lapsen kannalta, sillä hän se tulee eniten kärsimään, mikäli rahatilanne on hirvittävän tiukka.

 

Haluaisin nyt tietää yhdenkin hyvän syyn sille, miksi sun pitäisi alkaa makselemaan toisen ihmisen lainaa? Mies on itse ottanut lainan, joten hän myös maksakoon sen pois. Jos tilanne olisi toisinpäin (mies muuttamassa sun asuntoosi, josta olisi vielä lainaa maksamatta) niin kehtaisitko ehdottaa, että mies maksaisi sun lainaa? :O

Tietysti otat osaa muihin asumiskuluihin. Jos on yhtiövastike, niin tietysti siihen. Sähköt, vedet ja mitä näitä nyt onkaan. Puolittakaa ne, sillä se on kohtuullista. Mutta lainaa älä maksa. Sinä et ole sitä lainaa ottanut (edes yhteistuumin miehen kanssa), joten sun tehtäväsi ei ole sitä myöskään maksaa, ei noilla eikä millään muillakaan tuloilla.

Kolme sanaa: minä en muuttaisi.

Mutta tietenkin teet sillä tavalla, kuin sinusta parhaalta ja luontevimmalta tuntuu...

Mun mielestä kyse ei ole siitä, että maksaa toisen ihmisen lainaa vaan siitä, että osallistu asumiskuluihin. Kun asunto on toisen omistusasunto, josta lainaa vielä jäljellä, voisi asumiskulut laskea siitä, mikä olisi ko asunnon vuokra, jos se olisi vuokra-asunto. Ja siitä vuokrasta sitten puolet, jos halutaan jakaa kulut fifty-fifty, tai suhteessa kummankin tuloihin. Itse vähän ihmettelen ajatusta, että muutetaan mielellään isompaan asuntoon, kunhan siitä ei tarvitse maksaa kuin satanen pari kuussa. Ei se vuokra-asuntokaan omaksi muutu, vaikka makselisi miten suurta vuokraa tahansa. Eri juttu tietysti silloin, jos parisuhteessa on yhteiset rahat.... silloinhan ei erotella, kuka mitäkin maksaa, kun rahat on yhteisiä.

 

Sain miehen puheista aiemmin sellaisen käsityksen, että olisimme samoilla linjoilla näiden asioiden suhteen. Nyt kävikin ilmi tämä... Hehkutti miten paljon hänen menonsa laskevat, kun muutan hänen luokseen.

Ihan tässä tulee ieleen, pitäisikö perua koko juttu toistaiseksi : /

Pitäisi.

 

Miehen mielestä on oikeudenmukaista, että mä osallistun lainanlyhennyksiin, koska asumme hänen asunnossaan ja olemme toisinaan kyydissä hänen autossaan (mulla ei ole ajokorttia).

Harmi kun en tuota tajunnut autoa hankkiessani että olisin voinnut ottaa lainaa sitä varten ja pyytää jota kuta ketä kuskaan eniten niin maksamaan puolet siitä lainasta!!
Itse ostin ilman velkaa ja itse sen maksan, muiden kuskaaminen on vapaaehtoista ja omaa perheenjäsentäni kuskaan toki ihan ilmaiseksi.

 

Mitä ihmettä, olet muuttamassa miehen luokse, jonka ajatuksista et ole ollut lainkaan selvillä? Älä muuta sen luokse. Pihit miehet on hyi.

 

Tulihan tästä nyt iso haloo. Mies on nyt aivan tolaltaan, pelkää ettemme muutakaan hänen luokseen. Ei kuitenkaan edelleenkään ole valmis joustamaan rahakysymyksissä. Sensorttista tekstiä siltä on tässä tullut, että todellakin aika h-hetkellä tulen nyt välttäneeksi luultavasti melkoiset ongelmat : / En olisi ikinä uskonut miehestä löytyvän näin kylmän ja laskelmoivan puolen...
Yhteinen tili ei tulisi kuuloonkaan eikä purematta niele sellaistakaan, että avattaisiin kolmas tili, jolle molemmat laittavat yhteisiin menoihin tarkoitettua rahaa. Haluaisi järjestelyn, jossa minä maksan hänelle ja hän hoitaa sitten varsinaiset maksut. Kuulemma reilu peli - mulla on omat rahani, joihin hänellä ei ole oikeutta ja hänellä omat rahansa, joihin mulla ei ole oikeutta.
Kyllähän tässä on moni asia kirkastunut, sellaisia mitä en ole aiemmin halunnut selvästi nähdä. Miten mies on vältellyt ruokien ostamista tänne mun asunnolleni, vaikka olisi viettänyt täällä monta viikonloppua putkeen ja syönyt mun ruokiani. Sekin 50 euroa, jonka lainasi multa puoli vuotta sitten, kun oli kuulemma rahat vähissä - myöhemmin puhui, miten ei ole siinä kuussa saanut mitään säästöön ja se tarkoitti hänen mielestään sitä, että on aivan puilla paljailla. Lainansa maksoi kyllä mulle takaisin, vaikka yrittikin vihjata, että hänhän on oikeastaan mua monet kerrat kauppareissuille kuskannut. Ja minä olen ollut niin idiootti

Se siitä, vittu että olen vihainen.

 

Ei ole reilua. Ite en jaksais pitää sisäistä kirjanpitoa tuolla tavalla.