Onko uusi mies tärkeämpi kuin oma lapsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja en ymmärrä!
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

en ymmärrä!

Vieras
Min ua hämmästyttää tapaukset, joissa äiti antaa uuden miesystävän pahoinpidellä omaa lastaan.
näitä tapauksia on valitettavan paljon. Jos parilla on yhteinen lapsi, niin yleensä tätä kohdellaan hyvin. Minä en antaisi ikinä äidille anteeksi, jos hän pitäisi uutta miestä tärkeämpänä, kun minua!
 
Olen kuullut samaa.Sairasta.Olen ollut suhteessa,jossa naisella yh-lapsia.Minäkö menisin kurittamaan,ei helvetti vieköön.Kyllä jossain mättää pahasti,jos äijä menee kurittamaan toisen lapsia.Lapsilla muutenkin outo tilanne.Siihen joku outo tyyppi kampee itsensä äiskää nussimaan,sitten siinä ohessa lapsia sivaltaa.Olenko todella näin fossiili,en tosiaankaan suvaitse tällaista touhua.Lähestulkoon alkaa hiha savuta.
 
Minä olen uusioperheessä, jossa minulla on lapsi entisestä liitostani. Koskaan mikään ei voi mennä lapseni ohi, ja lapseni sen kyllä tietää, että hän on tärkeintä minulle. Miehenikin tietää sen, että hän voi aina etsiä itselleen uuden, mutta lapseni ei voi. Mieheni kyllä komentelee poikaa ja kasvattaa samoin kuin minäkin, mutta missään nimessä en hyväksyisi ruumiillista kuritusta ja onneksi hän ei pidä sitä edes yhtenä vaihtoehtona. Meillä kyllä ongelmat johtuvat suhteessa kasvatusnäkökulmien erosta, ne ovat lähes ainut asia josta meillä riidellään. Mieheni on tiukemman kasvatuksen ja kurin kannalla kuin minä ja hänen mielestään minä olen sitten liian lepsu ja annan lapseni tehdä mitä vaan. No, minun mielestäni en todellakaan ole tuollainen, vaan lapsellani on selkeät rajat ja hän on hyvin kasvatettu lapsi ylipäätään. Mieheni vaan on itse sellainen perfektionisti ja mielestäni odottaa lapselta liikoja, että lapsi toimisi aina siten kuin hän haluaisi ja tekisi heti mitä hänelle on sanottu. Minä en halua, että lapseni unohtaa olla oma itsensä ja unohtaa, että hänelläkin on aivot jotain varten ja ei lapselta voi odottaa samanlaista käytöstä kuin aikuiselta. Mutta silti lapselta vaaditaan oman kortensa kekoon kanto, joka antaa hänelle tunteen, että on yksi perheenjäsen ja hänen on myös kannettava kortensa kekoon ja náin hän oppii vastuuntuntoiseksi aikuiseksi luonnollisella tavalla. Mieheni on hyvin herkkä arvostelulle tässä asiassa ja ehkä täysin aiheesta, hän kun on kaikkien silmätikkuna, kun ei ole omasta lapsesta kysymys. Minä annan hänelle vapaat kädet, mutta viimeisen sanan sanon minä ja joskus kun mielestäni odottaa lapselta liikoja tai toruu häntä jostain vahingosta, puolustan lastani ja siitä mies ottaa itseensä.

Rakastan miestäni kovin ja tiedän hänen rakastavan minua ja lastani, mutta mikään maailmassa ei ole tärkeämpää kuin lapseni. Jos tilanne vaatii niin minusta kuoriutuu leijonaemo, oli sitten vastassa kuka vain....
 
Uusioperheessä se hylkiö. Minun äitini avioitui uudelleen minun ollessani kymmenen. Me muutimme maalle miehen kotitilalle. Hän oli leski ja hänellä oli yksi poika. Hän kohteli minua alusta asti huonosti. Haukkui ja huusi ja kun äiti ei ollut näkemässä repi hiuksista ja läpsi naamalle. Minun olisi pitänyt olla kokoajan joko tekemässä jotain tai istua hiljaa huoneessani. Kavereita en saanut tuoda meille enkä olisi saanut käydä missään.
Kun äidille ja miehelle syntyi yhteinen lapsi tilanne vain paheni. Alkoi remmillä hakkaamiset. Minä olen varsin itseppäinen enkä koskaan alistunut siihen hirmuvaltaan. Kerroin äidille, muttä tämä oli isäpuolen puolella. 15 vuotiaana menin sitten kouluterveydenhoitajalle ja näytin jäljet. Minut otettiin huostaan ja pääsin sijaisperheeseen.

En ole sen jälkeen tavannut äitiäni. Hän teki valintansa aikanaan. Miksi olisin missään tekemisissä, kun en koskaan hänelle mitään merkinnyt? Olen pärjännyt elämässä hyvin ilman häntäkin!
 
Kaikista naisista ei löydy sitä tiikeriemoa, joka suojelee lapsiaan kaikelta.
Omassa ympäristössäni on kaksi naista, jotka ovat jättäneet omat lapsensa miehelle löydettyään uuden miehen.
Vuosia kun on kulunut ja suuri rakkaus haalennut, ovat kumpikin tulleet katumapäälle ja nyt yrittävät korvata jotain ylimitoitetuilla hössötyksellä. Ulkopuolisille muistavat aina kertoa, miten sankarillisia ja äidillisiä ovatkaan.

Mitä virkaa sillä äidillä on enää aikuisille lettuja paistamassa ja passaamassa, kun muistoissa on kuitenkin ne lapsuuden ikävän illat itku kurkussa?
 

Yhteistyössä