Onko uskovia paikalla?

Ihanaa Siipien havinaa Tuo oli ihana kuulla, mä olen tullut uskoon, mutta en ole asiasta vielä kauheesti ääntä pitänyt

onpa hienoa!!! Onneksi olkoon! Onko sulla srk-yhteys tai uskovia ystäviä? Siunausta sulle eteenpäin. Minä kerroin melko pian uskoontuloni jälkeen ja ok ottivat vastaan.

 

Kun eka kertaa tulin uskoon, no, en mie muista kerroinko kellekään. Kyl muistaakseni. Siitä vaan on niin kauan, etten muista keille kaikille kerroin. En ole tosin salaillutkaan sitä.

Tosin, viime vuodet oon elänyt niin pimennossa, ettei välillä edes tunnu siltä, että on uskossa ollutkaan. Mutta nyt oon kokenut tavallaan uudestisyntymisen ja siitä oon kertonut vain miehelle ja yhdelle uskovalle ystävälle. Jos/Kun tätä alkaa olemaan varmempi uskossaan, niin sitten saatan kertoa tästä rohkeammin.

Pitäis vaan saada rohkeutta mennä takas seurakuntaan, mutta tavallaan pelottaa. Kuitenkin läksyttävät ja lyövät Raamatulla päähän. :/

ei sellainen ole oikea srk. Srk:ssa missä käyn, on todella rakkaudellinen ja rohkaiseva henki. Rohkeasti mukaan vaan!

 

Kun eka kertaa tulin uskoon, no, en mie muista kerroinko kellekään. Kyl muistaakseni. Siitä vaan on niin kauan, etten muista keille kaikille kerroin. En ole tosin salaillutkaan sitä.

Tosin, viime vuodet oon elänyt niin pimennossa, ettei välillä edes tunnu siltä, että on uskossa ollutkaan. Mutta nyt oon kokenut tavallaan uudestisyntymisen ja siitä oon kertonut vain miehelle ja yhdelle uskovalle ystävälle. Jos/Kun tätä alkaa olemaan varmempi uskossaan, niin sitten saatan kertoa tästä rohkeammin.

Pitäis vaan saada rohkeutta mennä takas seurakuntaan, mutta tavallaan pelottaa. Kuitenkin läksyttävät ja lyövät Raamatulla päähän. :/

Ihanaa että olet saanut uudistua uskossa :flower:

Mutta eikös olekkin ihanaa että Jumala on uskollinen ja pitää huolta, vaikka me ihmiset aina välillä lähdetäänkin omille teillemme. Jumala ottaa aina avosylin vastaan jokaisen tuhlaajapojan ja-tytön joka palaa hänen luokseen. Eikä vain ota vastaan, vaan vetää takaisin luokseen, lohduttaa, hoitaa "haavat" ja antaa anteeksi.

Mene vain takaisin seurakuntaan. Siellä ollaan varmasti tosi iloisia paluustasi :hug: .
On aika vaikea olla uskossa ihan yksinään. Seurakunnassa usko vahvistuu kun kuulee opetusta, voi jutella muitten uskovien kanssa ja rukoilla yhdessä.

Siunausta Sinulle

Se onkin ihmeellistä. Olen ollut niinkin alhaalla, että melkein henkeni riistänyt itseltäni. (Tuosta siis jo vuosia, kun viimeksi oon siinä pisteessä ollut.) Kerran kysyin Herralta, että miksi hän ei anna minun kuolla. Heti sen jälkeen mieleeni tuli ajatus 'Koska minä rakastan sinua.', en siis kuullut mitään ääntä ajatuksen vain.

Tässä pari viikkoa sitten kävin kokouksessa. Herra puhutteli minua esirukoilijan suulla ja sanoi jotakuinkin näin: 'Sisar, sinä olet kulkenut omia teitäsi, mutta nyt on aika palata takaisin' (erittäin tiivistetty versio tämä siis, mutta oleellisin tulikin tässä). Kokouksen jälkeen menin rukoustelttaan, sain öljyvoitelun ja minun puolestani rukoiltiin. Rukouksen aikana tunsin kihelmöintiä ranteitteni ja nilkkojeni kohdalla ja kun rukous oli päättynyt, jonkin aikaa reumakipuni olivat poissa. Harmittaa kyl, että ne kivut tulivat takaisin, johtuikohan siitä, että epäilin tuota ihmettä todeksi?

 

Kun eka kertaa tulin uskoon, no, en mie muista kerroinko kellekään. Kyl muistaakseni. Siitä vaan on niin kauan, etten muista keille kaikille kerroin. En ole tosin salaillutkaan sitä.

Tosin, viime vuodet oon elänyt niin pimennossa, ettei välillä edes tunnu siltä, että on uskossa ollutkaan. Mutta nyt oon kokenut tavallaan uudestisyntymisen ja siitä oon kertonut vain miehelle ja yhdelle uskovalle ystävälle. Jos/Kun tätä alkaa olemaan varmempi uskossaan, niin sitten saatan kertoa tästä rohkeammin.

Pitäis vaan saada rohkeutta mennä takas seurakuntaan, mutta tavallaan pelottaa. Kuitenkin läksyttävät ja lyövät Raamatulla päähän. :/

Ihanaa että olet saanut uudistua uskossa :flower:

Mutta eikös olekkin ihanaa että Jumala on uskollinen ja pitää huolta, vaikka me ihmiset aina välillä lähdetäänkin omille teillemme. Jumala ottaa aina avosylin vastaan jokaisen tuhlaajapojan ja-tytön joka palaa hänen luokseen. Eikä vain ota vastaan, vaan vetää takaisin luokseen, lohduttaa, hoitaa "haavat" ja antaa anteeksi.

Mene vain takaisin seurakuntaan. Siellä ollaan varmasti tosi iloisia paluustasi :hug: .
On aika vaikea olla uskossa ihan yksinään. Seurakunnassa usko vahvistuu kun kuulee opetusta, voi jutella muitten uskovien kanssa ja rukoilla yhdessä.

Siunausta Sinulle

Se onkin ihmeellistä. Olen ollut niinkin alhaalla, että melkein henkeni riistänyt itseltäni. (Tuosta siis jo vuosia, kun viimeksi oon siinä pisteessä ollut.) Kerran kysyin Herralta, että miksi hän ei anna minun kuolla. Heti sen jälkeen mieleeni tuli ajatus 'Koska minä rakastan sinua.', en siis kuullut mitään ääntä ajatuksen vain.

Tässä pari viikkoa sitten kävin kokouksessa. Herra puhutteli minua esirukoilijan suulla ja sanoi jotakuinkin näin: 'Sisar, sinä olet kulkenut omia teitäsi, mutta nyt on aika palata takaisin' (erittäin tiivistetty versio tämä siis, mutta oleellisin tulikin tässä). Kokouksen jälkeen menin rukoustelttaan, sain öljyvoitelun ja minun puolestani rukoiltiin. Rukouksen aikana tunsin kihelmöintiä ranteitteni ja nilkkojeni kohdalla ja kun rukous oli päättynyt, jonkin aikaa reumakipuni olivat poissa. Harmittaa kyl, että ne kivut tulivat takaisin, johtuikohan siitä, että epäilin tuota ihmettä todeksi?

Eikö olekkin ihanaa saada noin selkeitä rukousvastauksia? Monesti on helpompi uskoa Jumalan lupauksiin kun ne tulee tuolla tavalla "kohti" kuin silloin kun lukee niistä esim Raamatusta.

En usko että reumakipujen palaaminen mitenkään liittyy epäilyksiin. Ainahan meillä ihmisillä epäilyksiä on. Ehkäpä tuo reuma on sellainen "risti" jonka Jumala on antanut Sinun kannettavaksesi. Kipujen helpottuminen oli kuitenkin Jumalalta konkreettinen ositus että hän rakastaa sinua ja kuulee rukouksesi.
Minun tosi kipeä niskani parani kerran rukoustilanteessa aivan yllättäen. Tuntui mahtavalta että Jumala paransi juuri MINUT. Jumalan rakkaus tuli siinä tilanteessa konkreettisesti lähelle.
Mutta niskani on ollut jumissa myös tuon tapauksen jälkeen ja käyn säännöllisesti hierojalla pitääkseni niskani kunnossa.
Mutta silti tuo parantuminen oli mulle tosi tärkeä kokemus. Ihmettelen itsekkin kuinka paljon se vaikutti minuun (enkä puhu nyt niskasta vaan sydämestä

 

Kieltämättä välillä tulee sellainen olo, että minä oon varmaan Herralle tosi rakas, koska Hän pitää minusta niin lujasti kiinni. Vaikka reuma on välillä niin hirveän kipeä, ettei tosikaan ja välillä piru koittaa houkutella minua toisten uskontojen pariin, niin minä olen vakaasti päättänyt, etten aio luopua Herrasta. En, vaikka mikä olis.

Jotenkin tuntuu, että kristinusko on minulle se oikea usko. Tai sitten minä vaan pelkään niin mahdottomasti helvettiä. Ja kuolemaa. Ja tavallaan myös taivasta, hullua kyllä... liekö piru maalailee piruja seinille ja koettaa saada minut uskomaan, että taivaassa tulee olemaan tylsää? Pitäis päästä tuosta pelosta eroon.

 

joo.. veisattaisko tässä vielä virsi päälle... iltavirsi.

 

Ihana lukea näitä teidän kokemusksia

 

www.netmission.fi

 

Mä itse tulin uskoon viime syksynä,kun rakas äitini kuoli 68-vuotiaana,piti käsitellä kuolemaan ja kuoleman jälkeiseen elämään liittyvät asiat surun keskellä,että pystyn elämään täällä ilman rakasta äitiäni.Minä olen saanut voimaa TAIVAAN ISÄLTÄ suunnattoman paljon äitini kuoleman jälkeen.
Tiedän kun oma aikani tulee kuolla,että pääsen oman rakkaan äitini luokse.
Suoraan sanon,että haluan kuolla itse nuorena,sillä täällä on meno mennyt todella julmaksi.Tuntemattomat tulevat ja tappavat toisiaan ja sanovat sitten syyksi:En ole päässyt hoitoon,kun minulla on mielenterveys ongelmia.Peloittaa elää täällä maailmassa,mutta minua on turvaamassa TAIVAAN ISÄ,joka pitää minusta huolta.En tykkää elää tämmöisessä maailmassa,kukaan ei välitä lähimmäisestään ollenkaan.

Olen onnellinen,kun minulla on TAIVAAN ISÄ turvana ja muistot todella rakkaasta äidistäni joka on odottamassa minua taivaassa.

 

Miten kerroit uskoon tulostasi ystäville/sukulaisille? Siis jos tämä tapahtui aikuisiällä? Miten ottivat tiedon vastaan

Miten ihminen voi saada uskon?

Room. 10:17: "Usko siis seuraa siitä, mikä on kuultu." (Vrt. Apt. 17:11, 12; Joh. 4:39-42; 2. Aik. 9:5-8. Ihmisen täytyy ensin saada selville, mitä Raamattu sanoo, ja hänen vakaumuksensa vahvistuu, jos hän tutkii sitä huolellisesti vakuuttuakseen sen luotettavuudesta.)

Room. 10:10: "Sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi." (Jumaliset asiat painuvat ihmisen kuvaannolliseen sydämeen, kun hän mietiskelee niitä arvostuksen kehittämiseksi niitä kohtaan.)

Usko vahvistuu, kun ihminen toimii Jumalan lupausten mukaan ja näkee sitten todisteet siitä, että Jumala siunaa hänen toimintaansa (ks. Ps. 106:9-12).

Kuvaus: Sinulla on ehkä ystävä, josta sanoisit: "Luotan häneen. Olen varma siitä, että hän pitää sanansa; ja tiedän, että jos minulla on ongelma, hän auttaa minua." Et todennäköisesti sanoisi niin kenestäkään, jonka olisit tavannut ensi kerran vasta eilen. Sinun olisi pitänyt olla tekemisissä hänen kanssaan pitkän aikaa, niin että hän olisi osoittanut luotettavuutensa yhä uudelleen. Samoin on uskon laita. Jotta ihminen voisi uskoa, hänen täytyy käyttää aikaa tullakseen tuntemaan Jehovan ja hänen menettelytapansa

 

Eikös raamattu sano, että usko pitää kertoa-- Mä olen vielä ihan untuvikko tän asian suhteen. Kaikki on uutta ja oma olotilakin ihan omituinen. En oiekin tiedä mitä pitäs tehdä tai kenelle puhua ja mitä.. Neuvot ja kannustavat lauseet ovat tervetulleita.

"Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu." Hän antoi seuraajilleen myös seuraavan ohjeen: "Menkää - - ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä." (Matt. 24:14; 28:19.)

Kun Jeesus lähetti varhaiset opetuslapsensa, hän käski heitä menemään ihmisten koteihin (Matt. 10:7, 11-13). Apostoli Paavali sanoi palveluksestaan: "En pidättynyt kertomasta teille mitään siitä, mikä oli hyödyllistä, enkä opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon." (Apt. 20:20, 21; ks. myös Apt. 5:42.)

 

Mä olen TAIVAAN ISÄLLE rakas ja mulla on rakas äiti odottamassa mua TAIVAAN ISÄN luona.Mulle on uskoon tuleminen antanut voimaa kestää täällä suunnattoman pahassa maailmassa missä kukaan ei välitä kuin omasta itsestään.

JUMALAN siunausta teille kaikille!

 

mullakaan ei ole ketään uskis ystävää eli oon aika yksin tän jutun kanssa.oman seurakunnan tilaisuuksiin en mene koska ne ei ole sellaisia hengellisiä..tiedän koska olen ollut siellä töissä.eikä tälläiselle kolmekymppiselle kahden lapsen äidille ole mitään meidän seurakunnassa

 

:wave:

 

Mä olen TAIVAAN ISÄLLE rakas ja mulla on rakas äiti odottamassa mua TAIVAAN ISÄN luona.Mulle on uskoon tuleminen antanut voimaa kestää täällä suunnattoman pahassa maailmassa missä kukaan ei välitä kuin omasta itsestään.

JUMALAN siunausta teille kaikille!

Tää on totta ja mua ei kuolema pelota vaan vois sanoa jopa että odotan sitä innolla. Monesti havahdun miettimään että onneksi tää kaikki on vaan väliaikasta

 

mullakaan ei ole ketään uskis ystävää eli oon aika yksin tän jutun kanssa.oman seurakunnan tilaisuuksiin en mene koska ne ei ole sellaisia hengellisiä..tiedän koska olen ollut siellä töissä.eikä tälläiselle kolmekymppiselle kahden lapsen äidille ole mitään meidän seurakunnassa

Kannattaa etsiä joku muu paikka sillon

 

Mä olen TAIVAAN ISÄLLE rakas ja mulla on rakas äiti odottamassa mua TAIVAAN ISÄN luona.Mulle on uskoon tuleminen antanut voimaa kestää täällä suunnattoman pahassa maailmassa missä kukaan ei välitä kuin omasta itsestään.

JUMALAN siunausta teille kaikille!

Kuinka monelle Raamattu esittää taivaallisen elämän toivon?

Luuk. 12:32: "Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan."

Ilm. 14:1-3: "Minä näin, ja katso, Karitsa [Jeesus Kristus] seisoi Siioninvuorella [taivaassa; ks. Hepr. 12:22-24] ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. - - Ja he laulavat ikään kuin uutta laulua - -, eikä kukaan kyennyt oppimaan sitä laulua paitsi ne sataneljäkymmentäneljätuhatta, jotka on ostettu maasta."

 

Jehova on luonut maan, jotta ihmiset voisivat elää sen päällä ikuisesti. Hän halusi, että maan päällä asuisi aina vanhurskaita, onnellisia ihmisiä. (Psalmit 115:16; Jesaja 45:18.) Maata ei koskaan tuhota; se pysyy ikuisesti (Psalmit 104:5; Saarnaaja 1:4).

 

Jehova on luonut maan, jotta ihmiset voisivat elää sen päällä ikuisesti. Hän halusi, että maan päällä asuisi aina vanhurskaita, onnellisia ihmisiä. (Psalmit 115:16; Jesaja 45:18.) Maata ei koskaan tuhota; se pysyy ikuisesti (Psalmit 104:5; Saarnaaja 1:4).

Kyllä se maapallo tuhoutuu

 

Jehova on luonut maan, jotta ihmiset voisivat elää sen päällä ikuisesti. Hän halusi, että maan päällä asuisi aina vanhurskaita, onnellisia ihmisiä. (Psalmit 115:16; Jesaja 45:18.) Maata ei koskaan tuhota; se pysyy ikuisesti (Psalmit 104:5; Saarnaaja 1:4).

Kyllä se maapallo tuhoutuu

1. Mooseksen kirjan 11:1, 1. Kuninkaiden kirjan 2:1, 2, 1. Aikakirjan 16:31, psalmi 96:1 jne. käyttävät sanaa "maa" kuvaannollisessa merkityksessä tarkoittamaan ihmiskuntaa, ihmisyhteiskuntaa. Voisiko se tarkoittaa sitä myös 2. Pietarin kirjeen 3:7, 10:ssä ja Ilmestyksen 21:1:ssä?

Huomaa, että tekstiyhteydessä 2. Pietarin kirjeen 3:5, 6:ssa (myös 2:5, 9:ssä) tilanne rinnastetaan Nooan ajan vedenpaisumukseen, jolloin tuhottiin paha ihmisyhteiskunta, mutta Nooa ja hänen huonekuntansa sekä itse maapallo säilyivät. Samoin 2. Pietarin kirjeen 3:7:ssä sanotaan, että tuhottaviksi tulevat "jumalattomat ihmiset". Näkemys, jonka mukaan "maa" tarkoittaa tässä pahaa ihmisyhteiskuntaa, on täysin sopusoinnussa muun Raamatun kanssa, kuten edellä mainitut kohdat osoittavat. Tuo vertauskuvallinen "maa" eli paha ihmisyhteiskunta "paljastuu

 

Kieltämättä välillä tulee sellainen olo, että minä oon varmaan Herralle tosi rakas, koska Hän pitää minusta niin lujasti kiinni. Vaikka reuma on välillä niin hirveän kipeä, ettei tosikaan ja välillä piru koittaa houkutella minua toisten uskontojen pariin, niin minä olen vakaasti päättänyt, etten aio luopua Herrasta. En, vaikka mikä olis.

Jotenkin tuntuu, että kristinusko on minulle se oikea usko. Tai sitten minä vaan pelkään niin mahdottomasti helvettiä. Ja kuolemaa. Ja tavallaan myös taivasta, hullua kyllä... liekö piru maalailee piruja seinille ja koettaa saada minut uskomaan, että taivaassa tulee olemaan tylsää? Pitäis päästä tuosta pelosta eroon.

Hei taas

Kyllä varmasti olet Herralle äärettömän rakas.

Minusta kristinuskossa on ihanaa se että uskominen tai uskossa oleminen ei ole minun varassani, vaan Jeesuksen. Kaikki perustuu siihen millainen Jeesus on ja mitä hän on tehnyt. Tiedän että Jeesuksen työ riittää ja rakkaus kestää vaikka tulis mitä. Ja Jeesus on luvannu pitää omistaan kiinni. Jos pelastus tai Taivaaseen pääseminen olis mun omassa varassani ja riippuis mun uskosta ja uskollisuudesta, niin varmast jäis taivasmatka kesken. Onneksi Jumalalla on varattuna luotettavampi Taivastie

Reuma on kyllä tosi pelottavakin sairaus. Itselläni ei ole kokemusta, mutta läheisen ihmisen 3-vuotias pikkutyttö sairastaa lasten reumaa. Kova hoito-ja kuntoutusrumba on tuolla pikkutytöllä. Voimia ja jaksamista Sinulle elää tuon sairauden kanssa.

Mulle on kans joskus tullut mieleen että Raamatun Taivaskuvaukset kuulostaa aika tylsiltä. Kultakadut ja helmiportit ei oikein nappaa.......
Mulle taivaassa tärkein asia on kuitenkin se että siellä on Jeesus ja me saadaa olla yhdessä Hänen kanssaan. Ja Jeesuksen seurassa ei taatusti oo tylsää :wave:

 

Mä olen TAIVAAN ISÄLLE rakas ja mulla on rakas äiti odottamassa mua TAIVAAN ISÄN luona.Mulle on uskoon tuleminen antanut voimaa kestää täällä suunnattoman pahassa maailmassa missä kukaan ei välitä kuin omasta itsestään.

JUMALAN siunausta teille kaikille!

Hei Gitte

Lämpimästi onnea Sinulle uskon löytymisen johdosta :flower:

Usein Jumala kutsuu meitä ihmisiä juuri surun ja vaikeuksien keskellä. Silloin me ihmisetkin ollaan monesti paremmin "kuulolla" kuin silloin kun kaikki elämässä näyttää menevän hyvin.

Siunausta elämääsi :hug:

 

mullakaan ei ole ketään uskis ystävää eli oon aika yksin tän jutun kanssa.oman seurakunnan tilaisuuksiin en mene koska ne ei ole sellaisia hengellisiä..tiedän koska olen ollut siellä töissä.eikä tälläiselle kolmekymppiselle kahden lapsen äidille ole mitään meidän seurakunnassa

Heippa

Kyllä varmasti on aika vaikeaa elää uskovana ilman ketään uskovaa ystävää tai seurakuntayhteyttä. Onko kotiseurakunnassasi tai paikkakunnallasi minkään herätyskiikkeen (esin Kansanlähetys, Evankelisuus, Kansan Raamattuseuran tai jonkun muun) toimintaa? Herätysliikkeiden taäahtumat ovat monesti vähän erilaisia ("hengellisempiä ja Raamattua arvostetaan enemmän") kuin paikallisseurakuntien tapahtumat.
Itse lähden aina välillä jonnekkin kauemmas jonnekkin viikonlopputapahtumaan.

Tiedän tosiaan että me 25-50 vuotiaat ollaan seurakunnissa sellainen väliinputoajaryhmä. Nuorten juttuihin ollaan turhan vanhoja ja eläkeläiset on kansoittaneet muut tapahtumat ja meno on sen mukaista ja musiikki aika ällöä tällaiseen nuoremman aikuisen makuun.

Mutta älä anna periksi. Etsi ja rukoile itsellesi uskonystävää ja omaa paikkaa seurakunnassa.

Siunausterkkuja

 

Minä aloin kantaa ristiä kaulassa, se on sama kuin monilla naimisiin menneillä on vihkisormus, Jeesuksen morsiamella on risti. Siitä sen kaikki tietävät. Myös autossa on sellainen kalakuvio joka symboloi Jeesusta ja suojelee autoillessani.

Jeesuksen morsiamella risti? En ikinä käyttäs tuommosta vertauskuvaa,jos ristiä kaulassani pitäisin.

 

Kieltämättä välillä tulee sellainen olo, että minä oon varmaan Herralle tosi rakas, koska Hän pitää minusta niin lujasti kiinni. Vaikka reuma on välillä niin hirveän kipeä, ettei tosikaan ja välillä piru koittaa houkutella minua toisten uskontojen pariin, niin minä olen vakaasti päättänyt, etten aio luopua Herrasta. En, vaikka mikä olis.

Jotenkin tuntuu, että kristinusko on minulle se oikea usko. Tai sitten minä vaan pelkään niin mahdottomasti helvettiä. Ja kuolemaa. Ja tavallaan myös taivasta, hullua kyllä... liekö piru maalailee piruja seinille ja koettaa saada minut uskomaan, että taivaassa tulee olemaan tylsää? Pitäis päästä tuosta pelosta eroon.

Hei taas

Kyllä varmasti olet Herralle äärettömän rakas.

Minusta kristinuskossa on ihanaa se että uskominen tai uskossa oleminen ei ole minun varassani, vaan Jeesuksen. Kaikki perustuu siihen millainen Jeesus on ja mitä hän on tehnyt. Tiedän että Jeesuksen työ riittää ja rakkaus kestää vaikka tulis mitä. Ja Jeesus on luvannu pitää omistaan kiinni. Jos pelastus tai Taivaaseen pääseminen olis mun omassa varassani ja riippuis mun uskosta ja uskollisuudesta, niin varmast jäis taivasmatka kesken. Onneksi Jumalalla on varattuna luotettavampi Taivastie

Reuma on kyllä tosi pelottavakin sairaus. Itselläni ei ole kokemusta, mutta läheisen ihmisen 3-vuotias pikkutyttö sairastaa lasten reumaa. Kova hoito-ja kuntoutusrumba on tuolla pikkutytöllä. Voimia ja jaksamista Sinulle elää tuon sairauden kanssa.

Mulle on kans joskus tullut mieleen että Raamatun Taivaskuvaukset kuulostaa aika tylsiltä. Kultakadut ja helmiportit ei oikein nappaa.......
Mulle taivaassa tärkein asia on kuitenkin se että siellä on Jeesus ja me saadaa olla yhdessä Hänen kanssaan. Ja Jeesuksen seurassa ei taatusti oo tylsää :wave:

Raamatussa puhutaan pienestä laumasta,jolla on taivaallinen toivo 144000 Luukas12:32 ja Ilmestys14:1-3. Jumala valitsee ne,ketkä menevät hallitsemaan Jumalan ja Jeesuksen kanssa.

Ja suurella joukolla on toivo elää maanpäällä paratiisissa.