Onko uskovia paikalla?

  • Viestiketjun aloittaja Elämän onni
  • Ensimmäinen viesti
luterilainen
Alkuperäinen kirjoittaja riisinraasinrusina:
mullakaan ei ole ketään uskis ystävää eli oon aika yksin tän jutun kanssa.oman seurakunnan tilaisuuksiin en mene koska ne ei ole sellaisia hengellisiä..tiedän koska olen ollut siellä töissä.eikä tälläiselle kolmekymppiselle kahden lapsen äidille ole mitään meidän seurakunnassa
Ei se haittaa. Ehkä kaipaat ystäviä yleensä? - Kävin tänään 10-vuotiaani kanssa nuorisomessussa ja vaikka se oli sitä, viereeni tul istumaan yli 70 v. rouva, jonka kanssa jutustelin. Pappi oli tuttu ja sitten siellä oli Raamatun kohtia lukemassa muutama nuori. Käytettiin eri laulukirjaa, ei tavan virsikirjaa. Oli piano, kitara ja olisko vielä jokin muu soitin. Hyvä fiilis, leppoisaa kuten aina kotikirkossani, luterilaisessa pienehkössä ja tunnelmallisessa. Kävin poikani kanssa ehtoollisella. :)

Saarna käsitteli sitä kuka on lähimmäinen, missä kulkee lähimmäisyyden rajat ja kun sitä miettii, hoksaa, että ne rajat ovat omassa mielessä ja ne pitää ylittää. Ei se onnistu, kyllä Jumala sen tietää, mutta Jumala näkee sen, että yritän.

 
Alkuperäinen kirjoittaja kaunis elämä:
Alkuperäinen kirjoittaja veden-neito:
Kyllä minäkin uskossa olen vaikken kuulukaan muuta kuin väestörekisteriin. Kuulunut olen helluntaisrk:aan kauan sitten ja miellän itseni nykyäänkin lähinnä hellariksi.
koen että srk-yhteys on tosi tärkeä, kun se oikea vain löytyy. Muiden uskovien kanssa yhteys, rukous ja Raamattu ovat ne peruspilarit.
Kyllä olen ihan samaa mieltä kanssasi. Syrjään jäänyt ja kynnyksen itselleen kasvattaneen ei ole niin helppoa ylittää kynnystään. Mieheni ei ole uskossa joten senkään vuoksi en oikein ole missään käynyt. Taitaa kuullostaa tekosyiltä, mutta ei ne niitä ole..

 
luterilainen
Alkuperäinen kirjoittaja sekuli:
iltaa saako liittyä seuraan? En ole uskovainen vaikka Jumalaan ja Jeesukseen uskonkin.
Kertoisitteko henk.koht. miten kokee tulleensa uskoon tai heränneensä? Onko se erilainen tunne , kevyt, valoisa vai millainen?
Kukaan toinen ei voi kertoa sinulle, mitä sinä koet, vaan se on Jumalan teko sinussa.

 
luterilainen
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
Alottaja täällä taas, en oo nyt kolmeen yöhön nukkunut, kuin muutaman tunnin. Asiat raastaa mieltä, kaikki asiat. Välillä tulee epätoivoinen olo, että mä en kertakaikkiaan jaksa enää. Mietin myös sitä, miten saan miehelleni kerrottua ja miten hän suhtaútuu ja mitä tapahtuu avioliitolle jossa toinen uskoo ja toinen ei.
Se riippuu hyvin paljon siitä miten sopuisasti puolisot toistensa kanssa neuvottelevat. Meillä on päästy sopuisaan kauteen eikä mitään ongelmia ole. Mieheni on ateisti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja veden-neito:
Alkuperäinen kirjoittaja kaunis elämä:
Alkuperäinen kirjoittaja veden-neito:
Kyllä minäkin uskossa olen vaikken kuulukaan muuta kuin väestörekisteriin. Kuulunut olen helluntaisrk:aan kauan sitten ja miellän itseni nykyäänkin lähinnä hellariksi.
koen että srk-yhteys on tosi tärkeä, kun se oikea vain löytyy. Muiden uskovien kanssa yhteys, rukous ja Raamattu ovat ne peruspilarit.
Kyllä olen ihan samaa mieltä kanssasi. Syrjään jäänyt ja kynnyksen itselleen kasvattaneen ei ole niin helppoa ylittää kynnystään. Mieheni ei ole uskossa joten senkään vuoksi en oikein ole missään käynyt. Taitaa kuullostaa tekosyiltä, mutta ei ne niitä ole..
mä kyllä ymmärrän, olin itsekin muutaman vuoden kuin jäähyllä. Sitten rukoilin että Herra johdattaisi mulle uudestaan srk-yhteyden ja elävämmän uskon ja niin kävi. Tosin muutama iso vaikea asia oli myös johdattamassa siihen suuntaan. Ja ne tulivat Isän kädestä. "sillä kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat";). Mutta se, ettei mies ole uskossa on kyllä iso asia. vaikuttaa elämään kovasti. Voiko esim kuunnella heng musiikkia, katsoa ohjelmia jne...siunausta sinulle!
 
luterilainen
Muistakaahan, että ei se seurakuntayhteys saa olla ainoa pyhyyden paikka, vaan jokainen kohtaaminen lähimmäisen kanssa, myös sen oman miehen, joka ei ole uskovainen :). Jokainen ihminen on lähimmäisemme. Ajatelkaa, jokainen!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
No mun mies on kyllä maailman ihanin ja silti pelkään kertoa. Just yksi päivä sanoi, että vaikka mulle tapahtuis mitä niin aina rakastais, että mikään ei sitä muuta.
ihana mies kyllä sulla! Onhan se uskoon tulo iso muutos elämässä, ja vaikkei se uloapäin heti näykään, niin sisällä käy suuri mullistus:). Mutta kyllä teillä kaikki hyvinmenee. Oot maailmankaikkeuden Luojan kanssa yhteydessä ja saat tuntea Hänen rakkautensa, joka tuli Jeesuksessa meille, voisko sen parempaa olla:)!
 
Alkuperäinen kirjoittaja luterilainen:
Muistakaahan, että ei se seurakuntayhteys saa olla ainoa pyhyyden paikka, vaan jokainen kohtaaminen lähimmäisen kanssa, myös sen oman miehen, joka ei ole uskovainen :). Jokainen ihminen on lähimmäisemme. Ajatelkaa, jokainen!
totta, jokainen niin täällä palstalla kuin ulkomaailmassa:).
 
Mullakin Jeeskuksen ottaminen elämääni ja uskoon tuleminen on saanut suuria muutoksia aikaan elämässäni.Olen jo nyt huomannut,että kun minä turvaan JEESUKSEEN,niin minulla on kaikki hyvin.
Rakaan äitini kuolema viime syksynä ja äitini kuoleman lähestyminen sai minut tulemaan uskoon,tiedän,että rakas äitini on minua odottamassa TAIVAAN ISÄN luona ja toivon pääseväni rakkaan äitini luokse pian,sillä täällä maailmassa on paljon pahuutta,en tykkää elää täällä.
Taivaassa on paljon parempaa,sinne me kaikki olemme menossa täältä jos otamme JEESUKSEN elämäämme.

Minulla on ystäviä jotka ovat tulleet uskoon riparilla ja ovat olleet uskossa koko elämänsä ajan ja he ovat onnellisia kun olen tullut uskoon.

JUMALAN siunausta teille kaikille!
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja gitte:
Mullakin Jeeskuksen ottaminen elämääni ja uskoon tuleminen on saanut suuria muutoksia aikaan elämässäni.Olen jo nyt huomannut,että kun minä turvaan JEESUKSEEN,niin minulla on kaikki hyvin.
Rakaan äitini kuolema viime syksynä ja äitini kuoleman lähestyminen sai minut tulemaan uskoon,tiedän,että rakas äitini on minua odottamassa TAIVAAN ISÄN luona ja toivon pääseväni rakkaan äitini luokse pian,sillä täällä maailmassa on paljon pahuutta,en tykkää elää täällä.
Taivaassa on paljon parempaa,sinne me kaikki olemme menossa täältä jos otamme JEESUKSEN elämäämme.

Minulla on ystäviä jotka ovat tulleet uskoon riparilla ja ovat olleet uskossa koko elämänsä ajan ja he ovat onnellisia kun olen tullut uskoon.

JUMALAN siunausta teille kaikille!
Aika huolestuttavia ajatuksia sun päähän ainakin on tullut jos kuolleet alkavat sua noin houkuttaa tuonpuoleiseen. Eikä se vielä missään taivaan isän luona ole, vaan eikös sitä sinne lompsita vasta tuomiopäivänä?
 
Äitini on TAIVAAN ISÄN luona odottamassa minua ja toivon pääseväni rakkaan äitini luokse pian täältä pahasta maailmasta.
TAIVAAN ISÄ ilmoitti minulle,että äitini odotta minua hänen luonaan ja että äitini on armahdettu ja että minä olen armahdettu ja kun minun aikani tulee kuolla pääsen rakkaan äitini luokse.Olen JEESKUKSEN ottanut elämääni ja odotan koska pääsen rakkaan äitini luokse TAIVAAN ISÄN luokse.

Ette te voi ymmärtää uskossa olevaa,kun ette ole itse ottaneet JEESUSTA elämäänne,kannattaa tehdä se ennen kuin on myöhäistä,minä otin JEESUKSEN elämääni ja en ole katunut sitä.


JUMALAN siunausta teille kaikille!
 
luterilainen
Alkuperäinen kirjoittaja Ap:
No mun mies on kyllä maailman ihanin ja silti pelkään kertoa. Just yksi päivä sanoi, että vaikka mulle tapahtuis mitä niin aina rakastais, että mikään ei sitä muuta.
Hienoa. Muista ajatella asiaa miehesi kannalta, hänellä on aivan yhtä suuri se hänen oma vakaumuksensa kuin sinulle sinun vakaumuksesi. Kun tulette puolitiehen vastaan, voit huomata kuinka Jumala on antanut sinulle juuri oikean puolison, lähimmäisen :).

 
Just kysyin mieheltä että mitä jos mä tulisin joskus uskoon niin sanoi että ei kyllä varmaan oltais enää yhdessä :D Se kun ei yhtään jaksa mitään Raamattu-juttuja ja aina vaan naureskelee niille :D En nyt siis ole mihinkään uskoon tulossa mutta kunhan kysäisin :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lumo:
Just kysyin mieheltä että mitä jos mä tulisin joskus uskoon niin sanoi että ei kyllä varmaan oltais enää yhdessä :D Se kun ei yhtään jaksa mitään Raamattu-juttuja ja aina vaan naureskelee niille :D En nyt siis ole mihinkään uskoon tulossa mutta kunhan kysäisin :D
No eikse vaan ois hyvä että voisit naurattaa miestäs aina jutuillas? :D


 
Alkuperäinen kirjoittaja Dude-76:
Alkuperäinen kirjoittaja Lumo:
Just kysyin mieheltä että mitä jos mä tulisin joskus uskoon niin sanoi että ei kyllä varmaan oltais enää yhdessä :D Se kun ei yhtään jaksa mitään Raamattu-juttuja ja aina vaan naureskelee niille :D En nyt siis ole mihinkään uskoon tulossa mutta kunhan kysäisin :D
No eikse vaan ois hyvä että voisit naurattaa miestäs aina jutuillas? :D
Varmaan aluks sitäkin naurattais mut sitten se ei enää jaksais mun hihhulointia ja yrittäisin kuulemma kuiteskin käännyttää sitäkin :D
 

Yhteistyössä