Onko tyytymättömyys omaan elämään vain hyväksyttävä ?

[sellaista vaan]

Siis jotenkin vain tuntuu siltä, että oma elämä ei ole sellaista mitä sen pitäisi olla. Että olisi pitänyt saavuttaa enemmän, tehdä enemmän ja siis ylipäänsä elää jotenkin täydemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Ja tunne siitä, että elämä valuu koko ajan hukkaaan

Sitten kuitenkin kun yrittää miettiä ja löytää niitä vaihtoehtoja ja tavoitteita mitä haluaisi saavuttaa, niin sitten päässä lyö ihan tyhjää. Ei vain tule mitään ajatuksia ja haaveita mieleen, mitä ehdottomasti haluaisi toteuttaa, ja mitkä tuntuisivat ns "omilta jutuilta"

En tiedä, onko se vain hyväksyttävä, että itseä kaihertaa jatkuva tyytymättömyyden tunne oman elämän suhteen, ja että siitä ei ole poispääsyä.

 

["tyhjäntoimittaja"]

samoja ajatuksia mulla...

 

[Keittiönoita]

Ne asiat on hyväksyttävä, joita ei voi muuttaa. Kirjoita vaikka paperille asiat, joihin elämässäsi olet tyytyväinen, sekä asiat, joihin et ole tyytyväinen. Sitten katsot niistä tyytymättömyyttä aiheuttavista ne, mihin voit vaikuttaa. Te vaikka joku viisivuotissuunnitelma ja mieti, millaista haluaisit elämäsi viiden vuoden päästä olevan. Laitat tavoitteesi pienemmiksi osiksi, laadit tavoitteillesi aikataulun ja alat tehdä jotain sen eteen, että tavoitteesi saavutat. Mutta älä mene siihen halpaan, että alkaisit tavoitella jotain, mitä muut sinusta haluaisivat.

 

[Istafra]

Toki voit hyväksyä nykyisen tilanteesi.

Et ole välttämättä löytänyt vielä sitä "ominta tehtävääsi" täällä.
Kuulostele sisintäsi, kuulostele sydäntäsi.
Onko jotakin, mitä salaa olet halunnut olla/ tehdä/ kokea? Ala hakeutua vaikkapa harrastustesi kautta toiveidesi suuntaan?
Jollet ole varma, kokeile uutta asiaa vaikkapa työväenopiston kursseilla!

Älä uraudu.
Tee jotakin uutta joka päivä, tämä jokin uusi voi olla vaikkapa tuttujen maisemien katsominen "uusin silmin".