D
*DeNiSe*
Vieras
Ihmissuhteet ovat kyllä kimurantteja..ei uutta ei, mutta tarvitsisin jotenkin jostain jotain apua!
Ongelmani on se, että elän tunteiden sekamelskaa eestaas. Rakastan ja vihaan.Raskasta. Molemmat yhtälailla vahvoja tunteita.
Syitä: tyytymättömyys toisen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Itsekkään en täydellinen todellakaan enkä toiselta sitä vaadi tosiaankaan, mutta toisen kohtelu ja huomiointi sitä kaipaan kumppaniltani. En saa tarpeeksi hellyyttä, käyttäytyminen osoittaa mielestäni ettei kumppanini kunnioita minua, haluaisin kokea että minusta todella välitetään-tunnen liian harvoin niin, keskusteltu on, mutta jotenkin mikään ei kohtaa..ei löydy selitystä tai jotain yhteistä kieltä, että miksi mikäkin on kuin on..en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Kun me puhutaan jostain joka vaivaa minua vaikkasta, toinen kieltää aina sen että ei hän tunne noin tai hän on kyllä tyytyväinen ja rakastaa jne, mutta minä taas tunnen että ei asiat ole niin..että käytös ja sanat ovat ristiriidassa. Seksiä liian harvoin, mieheni laiskuus ja sohvalla makoilu, yllätysten puute, yhteiset tekemiset vähäisiä(joka juuri yhdistäisi kumppaneita),keskustelu ei onnistu(kumppani ei osaa syvällisiä puhua),tuntuu että muutenkin ei ole mitään sanottavaa,.jne syitä jo tässä.
Miten voikin kahden ihmisen kommunikointi olla täysin ristissä..ei ymmärrä toista vaikka kuinka sanoo ja käytös on taas mitä on siltikin. Niin että olen aika liemessä jos jokut tajusi mitä yritän sanoa. Tuntuu että arvot ja periaatteet ja suhteen tärkeimmät asiat eivät koskaan kohtaa..tai jos kohtaavat niin ne eivät riitä pitämään tätä suhdetta tasapainossa ja ehkäpä edes kasassa..
Onko kenelläkään neuvoja mitäb tehdä, 2 ihmistä kuin yö ja päivä, mutta kuitenkin niin vahva tunneside ja välittäminen ja rakkaus kai yhäkin on.. Mitä ihmettä voi tehdä? Tyytymätön olo..suhde jättää paljon aukkoja jotka eivät täyty ja koen kaipaavani palljon paljon enemmän! En koe että vaatisin kohtuuttomia,sillä edellisissä 2 suhdettani olivat peruspilareiltaan erittän hyviä(luottamus, keskustelu, rehellisyys, seksielämä,kunnioitus,)
Hienoa olisi kuulla onko kellään tällaista suhdetta josta tuntee puuttuvan hirmuisesti, kuinka teillä menee, miten pärjäätte arjessa, onko mitään tietä eteenpäin kuin kivinen ja vaikea tie?
En haluaisi luovuttaakkaan..ei vaihtaminen ole läheskään aina se järkevin ratkaisu. Kumppanini väittää rakastavansa minua maailman eniten..ei osaa näyttää sitä eikä kertoa tunteitaan..
kiitos jos jaksoit lukea ja toivottavasti ymmärsit pointin?!
Ongelmani on se, että elän tunteiden sekamelskaa eestaas. Rakastan ja vihaan.Raskasta. Molemmat yhtälailla vahvoja tunteita.
Syitä: tyytymättömyys toisen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen. Itsekkään en täydellinen todellakaan enkä toiselta sitä vaadi tosiaankaan, mutta toisen kohtelu ja huomiointi sitä kaipaan kumppaniltani. En saa tarpeeksi hellyyttä, käyttäytyminen osoittaa mielestäni ettei kumppanini kunnioita minua, haluaisin kokea että minusta todella välitetään-tunnen liian harvoin niin, keskusteltu on, mutta jotenkin mikään ei kohtaa..ei löydy selitystä tai jotain yhteistä kieltä, että miksi mikäkin on kuin on..en tiedä ymmärrättekö mitä tarkoitan. Kun me puhutaan jostain joka vaivaa minua vaikkasta, toinen kieltää aina sen että ei hän tunne noin tai hän on kyllä tyytyväinen ja rakastaa jne, mutta minä taas tunnen että ei asiat ole niin..että käytös ja sanat ovat ristiriidassa. Seksiä liian harvoin, mieheni laiskuus ja sohvalla makoilu, yllätysten puute, yhteiset tekemiset vähäisiä(joka juuri yhdistäisi kumppaneita),keskustelu ei onnistu(kumppani ei osaa syvällisiä puhua),tuntuu että muutenkin ei ole mitään sanottavaa,.jne syitä jo tässä.
Miten voikin kahden ihmisen kommunikointi olla täysin ristissä..ei ymmärrä toista vaikka kuinka sanoo ja käytös on taas mitä on siltikin. Niin että olen aika liemessä jos jokut tajusi mitä yritän sanoa. Tuntuu että arvot ja periaatteet ja suhteen tärkeimmät asiat eivät koskaan kohtaa..tai jos kohtaavat niin ne eivät riitä pitämään tätä suhdetta tasapainossa ja ehkäpä edes kasassa..
Onko kenelläkään neuvoja mitäb tehdä, 2 ihmistä kuin yö ja päivä, mutta kuitenkin niin vahva tunneside ja välittäminen ja rakkaus kai yhäkin on.. Mitä ihmettä voi tehdä? Tyytymätön olo..suhde jättää paljon aukkoja jotka eivät täyty ja koen kaipaavani palljon paljon enemmän! En koe että vaatisin kohtuuttomia,sillä edellisissä 2 suhdettani olivat peruspilareiltaan erittän hyviä(luottamus, keskustelu, rehellisyys, seksielämä,kunnioitus,)
Hienoa olisi kuulla onko kellään tällaista suhdetta josta tuntee puuttuvan hirmuisesti, kuinka teillä menee, miten pärjäätte arjessa, onko mitään tietä eteenpäin kuin kivinen ja vaikea tie?
En haluaisi luovuttaakkaan..ei vaihtaminen ole läheskään aina se järkevin ratkaisu. Kumppanini väittää rakastavansa minua maailman eniten..ei osaa näyttää sitä eikä kertoa tunteitaan..
kiitos jos jaksoit lukea ja toivottavasti ymmärsit pointin?!