Ihan muutamia kulttuurillisia eroja:
- suomalaisilla vanhemmilla on yleensä ajatus siitä, että vastuullinen vanhempi ajattelee ensisijaisesti lapsensa tarpeita, hyvinvointia ja turvallisuutta (niin fyysistä kuin henkistäkin), jopa oman etunsa kustannuksella. Oma hauskanpito on siis toissijainen asia, jos se tapahtuu lapsen edun vastaisesti.
- suomalaisen kulttuurin mukaan hoitaja, hyväkään sellainen, tai edes lapsen isovanhempi ei korvaa lapsen vanhempia. Kyllähän suomalaisessakin kulttuurissa lapset viedään hoitoon, etenkin silloin kun on pakko esim. työssäkäymisen vuoksi tai lyhyiksi ajoiksi omien menojen vuoksi. Mutta se, että lapsi (saatika vastasyntynyt) jätettäisiin hoitajan (tai useiden hoitajien) hoidettavaksi kokopäiväisesti useiden viikkojen ajaksi on suomalaisessa kulttuurissa käsittämätön asia. Yleensä tällaisessa tilanteessa on kyseessä huostaanotto, jolloin lapsi on sijoitettuna sijaisperheeseen tai laitokseen ja syynä on vanhemman kyvyttämyys hoitaa lasta (vaikka hän haluaisikin). Suomalaiselle äidille on varmasti vaikeata kuvitella mitään niin tärkeätä asiaa, lukuun ottamatta esim. terveydellisä syitä, että äiti vapaaehtoisesti hylkäisi vastasyntyneensä vieraiden hoidettavaksi useiden viikkojen ajaksi. Ajatus siitä, että äiti laittaisi omat tarpeensa, halunsa ja mielenkiintonsa kohteet lapsensa parhaan edelle on siis täysin viera kulttuurissamme.
- suomalaisessa kulttuurissa ei oleteta äidin/vanhempien olevan kotona lasten ollessa pieniä. Sitä arvostetaan kylläkin. Tosin yleensä kyllä ajatellaan elämän muuttuvan, säännöllistyvän ja tasoittuvan pikkulapsiaikana. Ajatellaan, että hauskuus saadaan silloin etupäässä niiden lasten kanssa olemisestä ja tekemisestä. Hauskaa pidetään, mutta hauskuuden luonne silloin on erilaista. Kyllä sitten ehtii taas bilettää kun lapset ovat vähän isompia. Kaikkea ei voi saada.
- suomalaisessa kulttuurissa rahaa ja sen olemassaoloa ei pidetä mitenkään pahana asiana. Mutta rahalla leveilemistä ja reteilyä pidetään nolona...
- yleisesti ottaen kulttuurilliset erot tuntuvat olevan siinä, että suomalaiset perheelliset eivät perheen perustettuaan tuijota enää omaan napaansa vaan ajattelevat asoita perheidensä edun kautta.