No mun auto alkaa kai olla jo vanhahko siis kuutisen vuotta kohta, muutaman kerran on ollut ihan uutena ostettukin auto ja elin sellaisessa autokuumeessa vuosia. Nyt en enää, oikein ihmetyttää miten sitä onkin niin turhanpäiväisiä juttuja jaksanut pohtia
. No ei vaan, mutta mun kaveri, jolla on aina ollut uusi auto ja on muutenkin omaisuutta yms. niin ostikin tosi vanhan ja pienen auton, 80-luvun alusta. Musta se oli aivan ihana veto, siis ettei tarvi uutta autoa saadakseen itsellee jotain statusta, ei ole riippuvainen enää siitä mitä ulospäin ihmisille näyttää, sillä loppujen lopuksi sillä ei ole mitään väliä. Ei se hieno ulkokuori muuta sitä mitä sä todella olet, sisimmässäsi siis. Äh, meni varmaa turhan vakavaksi tämä. Mutta Mun auto saa vanheta ihan rauhassa, enää en tuhlaa ajatuksiani uudesta autosta haaveilemiseen. Sillä ei se ilo autosta edes kauan kestä, ensin haluut uutta autoa ja onhuikea fiilis ostaa se ja ajella sillä, mutta menee pari viikkoa ja siihen tottuu... mieli alkaa taas haikailla jotain lisää, enemmän, uudempaa... loppumaton kierre. Etsiä onnea asioista, jotka eivät sitä koskaan tuo.
Aamen