N
nirson äiti
Vieras
Meillä on aina syöty monipuolisesti ja just sitä mitä on tarjolla.
Lapsi söi 3 ikävuoteen asti kaiken mitä sille annettiin, fetajuustosta ja suolakurkusta lähtien. Kaiken.
Sit se alkoi yhtäkkiä se nirsoilu ja valikoiminen ja sekä minä, että lapsen lähipiiri, että hoitohenkilökunta päikyssä mietittiin mistä se johtuu, mutta kukaan ei keksinyt.
Nyt lapsi on 7 ja tää on ihan helvettiä tää syömättömyys.
Ensinnäkin syö niin hemmetin hitaasti et yli puolet ruuasta jäähtyy aina.
Mikään ei kelpaa ja mitään ei söisi.
Paitsi makkaraa, yhtä tiettyä makaronia, paistinperunaa, leipää.
Mä alan olla niin turhautunut, eniten mua SURETTAA ja AHDISTAA kun mennään vaikka jonnekin kylään ja siellä kyläpaikan lapset vetää naamat loistaen kaks annosta makkarasoppaa ja mun lapsi ronkkii ne makkarat ja sanoo et kiitos.
Ja meillä on selkeät ruoka-ajat, eikä mitään naposteluita tai ylimääräsiä välipaloja. Jos ruoka ei kelpaa kun sitä on, niin seuraava ruoka on sitten kun on ja se on voivoi jos tulee nälkä välissä.
Mä en painosta (ehkä jossain vaiheessa painostin, mutta en enää muutamaan vuoteen), en tee syömisestä numeroa lapselle, enkä ole muuttanut meidän perheen ruokatottumuksia mitenkään. Ja lapsi ei vaan syö. Koulussakin ihmettelevät kun ei syö siellä juuri mitään, et miten voi kuitenkin kasvaa normaalisti. En minä ymmärrä.
Onko täällä ketään saman kokeneita? Ketään joka ymmärtäis mun turhautumisen ja välillä valtavan ärtymyksenkin? Onko kellään positiivista kokemusta et lapsi olis alkanut taas syömään NORMAALISTI monen vuoden selittämättömän nirsoilun jälkeen?!
Antakaa mulle voimia jaksaa tätä, jotenkin taas oon niin ärtynyt kun mikään ei kelpais ja mulla on kausi et ruuanlaitto tökkii ja sit se ei ees kelpaa mitä teen.. :ashamed:
Lapsi söi 3 ikävuoteen asti kaiken mitä sille annettiin, fetajuustosta ja suolakurkusta lähtien. Kaiken.
Sit se alkoi yhtäkkiä se nirsoilu ja valikoiminen ja sekä minä, että lapsen lähipiiri, että hoitohenkilökunta päikyssä mietittiin mistä se johtuu, mutta kukaan ei keksinyt.
Nyt lapsi on 7 ja tää on ihan helvettiä tää syömättömyys.
Ensinnäkin syö niin hemmetin hitaasti et yli puolet ruuasta jäähtyy aina.
Mikään ei kelpaa ja mitään ei söisi.
Paitsi makkaraa, yhtä tiettyä makaronia, paistinperunaa, leipää.
Mä alan olla niin turhautunut, eniten mua SURETTAA ja AHDISTAA kun mennään vaikka jonnekin kylään ja siellä kyläpaikan lapset vetää naamat loistaen kaks annosta makkarasoppaa ja mun lapsi ronkkii ne makkarat ja sanoo et kiitos.
Ja meillä on selkeät ruoka-ajat, eikä mitään naposteluita tai ylimääräsiä välipaloja. Jos ruoka ei kelpaa kun sitä on, niin seuraava ruoka on sitten kun on ja se on voivoi jos tulee nälkä välissä.
Mä en painosta (ehkä jossain vaiheessa painostin, mutta en enää muutamaan vuoteen), en tee syömisestä numeroa lapselle, enkä ole muuttanut meidän perheen ruokatottumuksia mitenkään. Ja lapsi ei vaan syö. Koulussakin ihmettelevät kun ei syö siellä juuri mitään, et miten voi kuitenkin kasvaa normaalisti. En minä ymmärrä.
Onko täällä ketään saman kokeneita? Ketään joka ymmärtäis mun turhautumisen ja välillä valtavan ärtymyksenkin? Onko kellään positiivista kokemusta et lapsi olis alkanut taas syömään NORMAALISTI monen vuoden selittämättömän nirsoilun jälkeen?!
Antakaa mulle voimia jaksaa tätä, jotenkin taas oon niin ärtynyt kun mikään ei kelpais ja mulla on kausi et ruuanlaitto tökkii ja sit se ei ees kelpaa mitä teen.. :ashamed: