Taruliina
Kyllä on, kuin haukka. Tuijottaa vieläkin mökin rappusilta, kun olen uimassa. Olen sentään pahus vie jo pian 40v!!
ss-polt
Asuttiin saaressa ja rannalla oli yleensä kesäin 5-10 ihmistä maksimissaan. Äiti kyllä oletettavasti kuunteli koko ajan, mutta ihan normaalisti hengas vaan rannalla ja otti aurinkoa. Huusi välillä välipalalle/juomaan jne. Pikkuveljelläni on käsihalvaus, joten uiminen (tai pulikoiminen) oli lähinnä räpiköimistä, ja häntä seurattiin tietysti enempi jos oli mukana. Kyllä me jo kymmenvuotiaina mentiin kaverin kanssa ihan kaksin jo rantaan, joskus velikin oli mukana. Niillä kerroilla olin AINA matalammalla ja useimmiten niin *"kellutin" veljeäni. En osaa sanoa juuta enkä jaata tekikö vanhemmat siinä nyt kovin väärin. Ehkäpä, onneksi mitään ei sattunut 
vieras
Olen usein miettinyt, että voisko tosta siskoni saada hengenpelastusmitalin? Sitähän voi hakea myös vuoskymmenten jälkeen?Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
omiani vahdin haukkana
on vahtinut. Onneks. Mutta silti Meinasin hukkua pienenä. Isä lähti uimaan pidemmälle siskoni kanssa ja äiti vaihtoi vaippaa pikkuveljelle. Lähdin isän perään ja upposin äkkisyvään. Joku vieras mies sitten pelasti mut. Luojan kiitos joidenkin vanhemmat vahtivat rannalla. On varmasti muitakin henkiä pelastunut sivullisen ansiosta
hemuli
Noup, asuttii meren keskellä linnakesaaressa, missä vanhemmat oli töissä ja muksut juoksi pitkin saarta päivät. Käytii uimassa aina kun siltä tuntu ja koko lauma kakaroita keskenään aina. Tää oli siis 70-luvulla. Pojat rakensi lauttoja ja seilas niillä pitkin poikin. Veneelläki käytii soutelemassa ja ilman liivejä.
Huh huh kun ajattelee tota
Huh huh kun ajattelee tota
no
Ei, olen aika pienenäkin uinut yksin ja kavereiden kanssa. Mut lapsenlapsia vahtivat nyt niin, ettei jää edes happirakoa. Niin ne ajat muuttuu
Keittiönoita
Niin kauan vahtivat, kun olin uimataidoton. Mutta 9-vuotiaana aloin käydä yksin uimahallissakin. 11-vuotiaana muutettiin taloyhtiöön, jossa oli uima-allas ja kävin uimassa lähes joka päivä.
Piika-äiti
Ovathan ne, tai jos eivät vanhemmat, niin joku vastuullinen aikuinen kuitenkin. Ja kerran kesällä -78 serkkuni hyppäsi laiturilta vaatteet päällään ja sukelsi minut äkkisyvästä, jonne olin vajoamaisillani.
On vahdittu ja oli tiukka sääntö mihin asti sai kahlata uimataidottomana. Senkin jälkeen oli äiti/isä mukana kattomassa kun uida osattiin ja rannan vieressä asuttiin. Omaani vahdin haukkana nyt enkä tiiä minkäsenä päästäsin uimaan ilman valvontaa.
Kerran leirillä meinasin hukkua kun pääsin putoamaan sinne jokeen vaikka paikalla oli isosia+vetäjä. Saivat onneksi mut ylös ajoissa.
Kerran leirillä meinasin hukkua kun pääsin putoamaan sinne jokeen vaikka paikalla oli isosia+vetäjä. Saivat onneksi mut ylös ajoissa.
Rannalle jos mentiin niin kyllä vahtivat mutta kotipihalla ei aina ollut mahdollista joka ikinen sekuntti vahtia vaikka ranta vieressä, en vaan koskaan menny sinne ominpäin.
e
Niin meni kylmät väreet...Alkuperäinen kirjoittaja sisarrakkaus:tuli kylmät väreet tosta tarinastaAlkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ota ihmeessä ap. selvää, voisiko saada hengenpelastusmitalin. Olis musta hieno ele.
Ja toihan siinä pelottavaa onkin, että hukkuva voi pahimmillaan hukuttaa myös pelastajansa, kun tarrautuu vaistomaisesti kiinni lähelle tulevaan... Sikshän hukkunutta pitäis yrittää pelastaa takaapäin, ettei pystyisi tarrautumaan pelastajaan.
vieras
No, sitähän suositellaan ihan aikuisillekin, ettei lähdettäis yksin uimaan. Jos lähtee pidemmälle reissulle, olisi hyvä olla joku ystävä siinä vieressä veneellä. ja tietenkin selvinpäin kaikki.
Mä muistan lapsena, ettei meitä niin kauhean tarkasti vahdittu, mutta uimaan ei saanut lähteä ennenkuin todistettavasti (kävin uimakoulun) osasi uida.
kerran yks meidän kaveri, joka oli silloin jotain 6-7v tippui laiturilta ja sillä oli pelastusliivit päällä. Kuitenkin ne oli kiinnitetty väärin ja liivit tuli pään kautta ylös niin, että poika ei kellunutkaan niillä, vain liivit kellui. Onneksi siinä oli aikuinen lähistöllä joka näki tilanteen ja tuli ja nosti pojan pois vedestä. Muistan vieläkin miltä se näytti kun liivit nousi ylös ja poika upposi pohjaan..
Mä muistan lapsena, ettei meitä niin kauhean tarkasti vahdittu, mutta uimaan ei saanut lähteä ennenkuin todistettavasti (kävin uimakoulun) osasi uida.
kerran yks meidän kaveri, joka oli silloin jotain 6-7v tippui laiturilta ja sillä oli pelastusliivit päällä. Kuitenkin ne oli kiinnitetty väärin ja liivit tuli pään kautta ylös niin, että poika ei kellunutkaan niillä, vain liivit kellui. Onneksi siinä oli aikuinen lähistöllä joka näki tilanteen ja tuli ja nosti pojan pois vedestä. Muistan vieläkin miltä se näytti kun liivit nousi ylös ja poika upposi pohjaan..
sabba
No ei todellakaan. Just mietin tätä samaa. Olin seitsemän vanha, kun kun pyöräiltiin kaverin kanssa joen rantaan uimaan, ja siellä sentään käy aika kova virta. Sama juttu oli mökillä. Mökki oli joen rannalla ja itsekseen siellä käytiin uimassa. Tosin omaa lastani en päästäisi yksin, mutta 70-luvulla se oli ihan yleistä ja hukkumisia tapahtunut tässä mittakaavassa.
Silloin kun olin uimataidoton oli rannalla joku aikuinen mukana. Tai kesämökkirannassa ainakin isosiskot. Sitten kun osasin uida kävimme kavereitten kanssa keskenämme uimarannalla.
Siltikään en uskalla päästää esikoistani kavereittensa kanssa rannalle.
Siltikään en uskalla päästää esikoistani kavereittensa kanssa rannalle.
xx
eivät vahtineet. jo tokaluokkalaisesta lähtien sain käydä yksin pyörällä kavereiden kanssa uimassa. ja hyvä niin. omaa maalaisjärkeä ja uskoa omaan arviointikykyyn on tullut, enkä ole hysteerikko omien lapsienkaan kanssa.
on vahtineet
Samoin minä vahdin omani.Me saatiin käydä kavereiden kanssa uimassa vasta siinä vaiheessa kun oltiin yläasteella ja aina piti olla kaverit mukana,yksin ei saanut mennä.Näin toimin omienikin kohdalla.
EIVÄT OLE!
Siksi mä ymmärrän sen, miten lapsia PITÄISI rannalla vahtia.
Ymmärrän sen, miten herkästi isommat lapset voivat viettää koko päivän rantsussa ilman kunnon eväitä, jatkuvasti vedessä puljaten. Väsyvät. Uupuvat. Ihan sama, onko "sovittu" jotain muuta, lapsilla ei aina vain ole tolkkua. "En mä ajatellu!!"
Puhumattakaan siitä miten nuorempia sisaruksia uskotaan isompien huomaan. Vahtimatta jäävät, pienet.
En väitä etten koskaan tule itse tekemään samoja virheitä kuin omat vanhempani, mutta totta hemmetissä aion niitä välttää viimeiseen asti!!!
Siksi mä ymmärrän sen, miten lapsia PITÄISI rannalla vahtia.
Ymmärrän sen, miten herkästi isommat lapset voivat viettää koko päivän rantsussa ilman kunnon eväitä, jatkuvasti vedessä puljaten. Väsyvät. Uupuvat. Ihan sama, onko "sovittu" jotain muuta, lapsilla ei aina vain ole tolkkua. "En mä ajatellu!!"
Puhumattakaan siitä miten nuorempia sisaruksia uskotaan isompien huomaan. Vahtimatta jäävät, pienet.
En väitä etten koskaan tule itse tekemään samoja virheitä kuin omat vanhempani, mutta totta hemmetissä aion niitä välttää viimeiseen asti!!!