Onko tavallista että isovanhemmat ovat tällaisia? (mustasukkaisuus, kateus.. jotain)

["a p"]

Miehen vanhempien kanssa on hyvät välit siihen saakka että tulee lapsia. Meillä noin 10 vuotta siis.

Kun tuli lapsia niin välit ihan alussa ok. Sen jälkeen lasten isovanehmmat ovat jollain tapaa alkaneet kilpailla lasten kanssa huomiosta.

Lapset eivät saisi harrastaa kun anoppi ei saanut. Lapsille ollaan kateellisia jos heitä hoidetaan kotona (alussa hyvät välit kun esikoinen vietiin hoitoon heti äitiysloman jälkeen, kun menin töihin, joten appivanhemmat tyytyväisiä). Anoppi ja appi odottavat vain milloin heille soitetaan. Koskaan eivät soita lapsille.

jne.

 

["vieras"]

Aika harvinaista taitaa olla. Yleensä ne piintyneet narsistitkin miellyttävät edes lapsia. Kai heillä on jotakin ylitsepääsemättömiä hylkäämiskokemuksia taustalla. Aikuisena ihmisenä saavat minusta tulla toimeen kyllä jo omillaan. Otatte etäisyyttä, jos käyttäyvät omituisesti.

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";27183868]Aika harvinaista taitaa olla. Yleensä ne piintyneet narsistitkin miellyttävät edes lapsia. Kai heillä on jotakin ylitsepääsemättömiä hylkäämiskokemuksia taustalla. Aikuisena ihmisenä saavat minusta tulla toimeen kyllä jo omillaan. Otatte etäisyyttä, jos käyttäyvät omituisesti.[/QUOTE]

Mistäs arvasit? Anoppi ei saanut äitiään tavata tai tmän sukulaisia. Tuntee tulleensa hylätyksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";27183940]Mistäs arvasit? Anoppi ei saanut äitiään tavata tai tmän sukulaisia. Tuntee tulleensa hylätyksi.[/QUOTE]
Se on vaan niin loogista. Yleensä ihmisten käyttäytymiseen on hyvä syy. Mitä vanhempi ihminen on, sitä todennäköisempää on, ettei tule paranemaan koskaan. Aika vaikeilta ongelmilta kuulostavat, kun ikää jo kuitenkin löytyy. Yleensä lievemmistä ongelmista kärsivät pyrkivät peittämään tuollaiset tunteet, koska ymmärtävät, että ne ovat heidän ongelmistaan johtuvia, väärin muita kohtaan ja myös auttamattoman lapsellisia tuossa elämänvaiheessa. Sinun kannattaa ajatella nyt lapsia ja suojella heitä, koska he eivät tarvitse ympärilleen yhtään aikuisia, joilla on elämässä pahoja ongelmia. Niistä voi tulla lapsille turvaton ja huono olo.

 

[hylätty mummina]

mummina olen kokenut hylkäämisen lapseni perheen puolelta! lapseni anoppi otti hallinta vallan lapsenlapsiini,en saanut heitä luokseni vaikka pyysin ,aina oli jokin "syy",milloin kiire,milloin oli juuri ollut toisella mummilla jne.jJos olimme yhtäaikaa perheen kodissa hän vei lapset kauemma minusta esim synttäreillä yläkertaa????Minulle sanottiin suoraan ,että olen kakkosmummi ja olen sen kokenut karvaasti,että näin on.Lapset eivät pääse luokseni vaikka itse pyytäisivät. Ykkösmummi muutti asumaan lähemmä perhettä ensimäisen lapsen synnyttyä ja hänelle annettiin kaiken muun yhdessäolon lisäksi yksi vakituinen mummi päivä viikossa.Nyt on lasten ja miniän kanssa etelässä 2viikkoa ja en saa edes netin kautta pitää yhteyttä pieniin! Lapsenlapseni ovat minulle rakkaita ja tärkeitä,mutta heidän elämäänsä en saa kuulua???? yksinäinen mummi ikävissään