onko tämä välinpitämättömyyttä? alistamista?

[rva pompelo]

Kohta 8vuotta yhdessä. Koko tuon ajan minä olen tehnyt suurimmaksi osaksi kotityöt riippumatta siitä mikä tilanne on ollut. Vaikka mies oliskotona 100% terve ja minä keuhkokuumeessa.

Tähän nyt tietty liittyy muitakin tekijöitä sillä meillä on mm.pitkäaikais sairas lapsi joka "vaatii" paljon , mutta tärkein syy minun uupumiseen on se että teen miehenkin osuuden, joku voisi tähän sanoa älä tee, mutta jos mä en tee ei tee kukaan ja kämppä on lähes "kaatopaikka" kerran odotin 2vko että. Mies siivoaisi, no koska mm. Taapero sotki tavaroita pitkin oli 2vko kuluttua lattiat täynnä tavaraa. Samaten sohvilla sanomalehtiä, leluja, kirjoja. Mitään mies ei tehnyt.

Toinen iso juttu on se että en nauti seksistä koska mies ei panosta siihen

 

[vierailija]

Kyllä on kumpaakin. Miehen pitäisi auttaa sua enemmän. Mulla on sama tilanne ja en ole saanut miestä vielä ymmärtämään, et oon ihan puhki ja tarviin lisäapuu lapsenhoidossa ja kotihommissa.

 

[sierailija]

Välinpitämättömyyttä tuo on. Mies luulee että kaikki on itsestäänselvyyttä, parisuhde ja kotityöt tm. Meillä on ollut välillä vähän samanlaista. Minusta kyse on perusluonteesta. Ja kotona lapsena passattu pilalle. Vaikea alkaa ihmistä muuttamaan. Turhaan joku tähän kommentoi että miksi otatte lusmuilijoita. Ei sitä siinä vaiheessa kun ihastuu korvia myöten, ajattele arjen pyöritystä. Neuvoja en osaa antaa muuta kuin uhkailla erolla jos käytös ei muutu.

 

[fghj]

Hän syyttää jotenkin sinua kaikesta ja on luovuttanut kun ajattelee että ansaitsee paremman elämän

 

[vierailija]

Jos oot kotona päivät pitkät ja toinen käy töissä niin kyllä ne kotityöt kuuluu sille joka on kotona koko ajan.

Itse olisin halunnut olla koti-isänä mutta ei onnistunut koska toisella ei töitä niin näläkäänhän ois kuoltu. Olisin hoitanut kaikki. Kaikki. Enkä olisi määkinyt täälä palstoilla että yhyhyyy toinen ei tee puolta. Ennenkuin vastaat lisään vielä että nyt olen yh ja teen töiden jälkeenkin kaiken. Enkä valita vaan olen todella onnellinen asuessani lasten kanssa.

Olet laiska.

 

[rva pompelo]

Hän syyttää jotenkin sinua kaikesta ja on luovuttanut kun ajattelee että ansaitsee paremman elämän

Millä tavalla paremman elämän? Jos asuis yksin tekis yksin kotityöt. En ymmärrä

 

[hei kuules]

Jos oot kotona päivät pitkät ja toinen käy töissä niin kyllä ne kotityöt kuuluu sille joka on kotona koko ajan.

Itse olisin halunnut olla koti-isänä mutta ei onnistunut koska toisella ei töitä niin näläkäänhän ois kuoltu. Olisin hoitanut kaikki. Kaikki. Enkä olisi määkinyt täälä palstoilla että yhyhyyy toinen ei tee puolta. Ennenkuin vastaat lisään vielä että nyt olen yh ja teen töiden jälkeenkin kaiken. Enkä valita vaan olen todella onnellinen asuessani lasten kanssa.

Olet laiska.

sinä siinä taidat valittaa eikä kukaa muu mutta kyllä me ymmärretään

 

[vierailija]

sinä siinä taidat valittaa eikä kukaa muu mutta kyllä me ymmärretään

Sinä taisit ymmärtää väärin, en valita vaan olen onnekas ja tiedän sen lisäksi olen onnellinen että saan kasvattaa lapseni ja nähdä heidän kasvavan ja puhaltaa sen pipin pois varpaasta ja ottaa syliin kun joku harmittaa. Kotityöt on niin pieni harmi verrattuna noihin pieniin isoihin iloihin

 

[rv pompelo]

Lapsi syntyi mies oli sairaslomalla kotona , minä tein silti lähes kaikki. Lähdin opiskelemaan kun nuorin täytti 3v lapsi meni hoitoon, mies oli päivät yksin kotona vuoden ajan, tai en minä tiedä missä se oikeesti päivät oli. Mutta mitään se ei päivän aikana tehnyt. Mä tulin koulusta kotiin klo 16-16.30 mies haki lapsen silloin. Ja mä sain alkaa laittaa riskejä 8 tunnin päivän päätteeksi.

Sit mies opiskeli. Sain tehdä lähes kaiken. Satutin selkäni ja sain pullistuman ja hermokipuja jalkoihin
fysioterapeutti kielsi kumartelut ja nostelun.no mieshän ei voinut täyttää edes alaosaa tiskikoneesta joten mun piti tehdä. Sain hermovaurion ja vielä hirveämmät hermokivut. Edelleen tein lähes kaiken

Mies sai koulun loppuun jäi työttömäksi, on nyt ollut työtön 6kk eli kotona , edelleenkin mä saan tehdälähes kaiken.

Että sen yhden on helv. Hyvä tulla jotain selittää siitä kelle kotityöt kuuluu.

Ja sitten tässä on unohdettu kokonaan sellainen asia että mies on itsekäs seksissäkin. Pystyy viivästyttää siemensyöksyä, tiedän kun on joskus niin tehnyt. Saan orgasmin yhdynnässä jos on ollut ns. Esileikkei. Mutta eihän niitä ole. Mies nai oman orgasminsa ja siihe loppuu hommat.

 

[Täh?]

Jos oot kotona päivät pitkät ja toinen käy töissä niin kyllä ne kotityöt kuuluu sille joka on kotona koko ajan.

Itse olisin halunnut olla koti-isänä mutta ei onnistunut koska toisella ei töitä niin näläkäänhän ois kuoltu. Olisin hoitanut kaikki. Kaikki. Enkä olisi määkinyt täälä palstoilla että yhyhyyy toinen ei tee puolta. Ennenkuin vastaat lisään vielä että nyt olen yh ja teen töiden jälkeenkin kaiken. Enkä valita vaan olen todella onnellinen asuessani lasten kanssa.

Olet laiska.

Miksi kotityöt kuuluu sille, joka on kotona kokoajan?
Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä näkökantaa. Eikös se, joka sielä kotona on, ole sielä siksi, että hoitaa lapset? Eritoten, jos kotona on pitkäaikaissairas lapsi, niin eiköhän oleellisinta ole, että lapsi hoidetaan huolella. Kotityöt voidaan sitten jakaa, kun kumpikin on himassa.

Ja jos sulla ei ole päivääkään kokemusta siitä, millaista on olla lasten kanssa kotona ja hoitaa kaikki kodinpyöritysrumba, niin lakkaisin kyllä määkimästä siitäkin.

Mulle duunissa oleminen on suorastaan lepoa ja lomaa verrattuna himassa olemiseen lasten kanssa.

 

[vierailijatytti]

Herää vaan kysymys miksi hänen kelkaansa olet yleensä lähtenyt ja/tai miksi mukana pysyt. Vai muuttuiko mies jossain vaiheessa noin apaattiseks?

 

[Karju]

Mie en ymmärrä, miten naista alistavat miehet päätyy pitkiin parisuhteisiin. Sit tällanen naista kunnioittava mies hylätään parissa vuodessa

 

[Karju]

Herää vaan kysymys miksi hänen kelkaansa olet yleensä lähtenyt ja/tai miksi mukana pysyt. Vai muuttuiko mies jossain vaiheessa noin apaattiseks?

Onko se sitä, et naiset rakastuu sokeena tällasiin tapauksiin?

 

[Täh?]

Sinä taisit ymmärtää väärin, en valita vaan olen onnekas ja tiedän sen lisäksi olen onnellinen että saan kasvattaa lapseni ja nähdä heidän kasvavan ja puhaltaa sen pipin pois varpaasta ja ottaa syliin kun joku harmittaa. Kotityöt on niin pieni harmi verrattuna noihin pieniin isoihin iloihin

Onhan se toki kiva nähdä lastensa kasvavan.
On myös aivan sairaan kiva heräillä öisin useaan kertaan, olettaa saavansa nukuttua lasten kanssa päiväunet, kun ne päättääkin nukkua eri aikaan. Toinen on paskannut vaippansa täyteen, niin, että sitä sontaa pursuaa jo niskasta samalla, kun toinen tippui tuolilta suoraan naamalleen lattialle. Juuri tällä hetkellä sinä yrität paistaa niille silakoita paistinpannulla lounaaksi ja vääntää perunamuusia. Yrität priorisoida sen, mikä pitää hoitaa ensimmäisenä. Sammutat hellan levyn. Yrität nopeasti lohduttaa naamalleen kaatunutta, kun huomaat että paskannut tyyppi on uhkaavasti tunkemassa sontasia käsiään suuhunsa. Irrotat otteesi naamalleen kaatuneesta ja vertavaluvasta lapsesta, jolloin se aloittaa taas hysteerisen huudon. Päätät olla välittämättä ja alat riisua paskaista lasta. Kakkaa roiskahtaa vaatteillesi ja seiniin. Saat kuin saatkin kakkaisen lapsen pesulle samalla, kuin naamalleen kaatunut roikkuu jalassasi ja huutaa hysteerisesti. Saat pestyä paskaisen lapset. Heität sen vaatteet lavuaariin lillumaan. Halit naamalleen kaatunutta ja se toipuu sattuneesta vahingosta pyyhitte isoimmat veritahrat pois. Menet pukemaan pestyä lasta. Sillävälin naamalleen kaatunut on huomannut roiskeet seinillä ja kaapeissa ja päättää tehdä niistä taidetta. Sinä tulet pukemasta toista lasta ja huomaat naamalleen kaatuneen puuhat. Samalla kun pidät tämän käsistä kiinni, yrität siivota isoimmat paskat seinältä. Viet tämän tyypin käsipesulle. Hän hoksaa lavuaarissa lojuavat kakkaiset vaatteet läiskäisee kätensä niihin ja sen jälkeen seinään.... sillävälin, toinen lapsistasi syö kukkamultaa ruukusta jne.
Kohta sinulla on käsissäsi kaksi nälkäistä lasta... jotka roikkuvat jaloissasi ja huutavat siksi, että niillä on nälkä.
Viimeiseksi rojahdat sohvalle uupuneena. Miehesi tulee kotiin, valittaa miten RASKAS työpäivä oli, huomauttaa siitä, miten epäsiistiä himassa on ja ruokakaan ei ole valmiina pöydässä. On se kumma, kun ämmä makaa sohvalla kaikki päivät...

Voi vittu!!!!!

 

[vierailija]

Onko se sitä, et naiset rakastuu sokeena tällasiin tapauksiin?

Ei, vaan siitä, että sinä rakastut vääränlaisiin naisiin.

 

[vierailija]

Tuon luettuani ihmettelen, mikä sinut saa jäämään tuollaiseen suhteeseen, josta et mitään saa. Näyttäisi siltä, että ainoastaan mies on saamapuolella. Yksinhuoltajanakin sinulla olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi miehen sotkuva siivota, pestä miehen pyykkejä, kantaa kaupasta ruokaa miehelle ja tehdä ruokaa myös miehelle.

Toki voit nyt jo lopettaa miehen pyykkien pesemisen ja ruokaa voit tehdä vain lapsillesi ja itsellesi.

 

[vierailijattttt]

Miksi kotityöt kuuluu sille, joka on kotona kokoajan?
Itse en ole oikein koskaan ymmärtänyt tätä näkökantaa. Eikös se, joka sielä kotona on, ole sielä siksi, että hoitaa lapset? Eritoten, jos kotona on pitkäaikaissairas lapsi, niin eiköhän oleellisinta ole, että lapsi hoidetaan huolella. Kotityöt voidaan sitten jakaa, kun kumpikin on himassa.

Ja jos sulla ei ole päivääkään kokemusta siitä, millaista on olla lasten kanssa kotona ja hoitaa kaikki kodinpyöritysrumba, niin lakkaisin kyllä määkimästä siitäkin.

Mulle duunissa oleminen on suorastaan lepoa ja lomaa verrattuna himassa olemiseen lasten kanssa.

No lasten hoitaminen ei ole työtä. Erityisladten kohdalla erijuttu. Olen kanssa samaa mieltä että kotihommat kuuluu molemmille, vähintään omien jälkien siivous. Mutta mua ärsyttää suunnattomasti että toiset hehkuttaa että oman lapsen hoito on työtä. Ei, se ei ole sitä. Vaan se on elämää.

Paljon mieluummin olisin kotona lasten kanssa kuin palkkatyöni orjana kellon määrittäminä aikoina. Kotona olija voi sen atkensa rytmittää just niin kuin haluaa, toki lapset hieman vaikuttaa, mutta aikuisten oikeasti se kotna oleva vanhempihan suurimman osa määrittää. En henkkoht kuitenkaan halunnut olla vuosia kotona, koska töihin paluu mahdollisti sen että mieskin sai jättäytyä hetkeksi oravanpyörästä kotiin viettämään puuhakasta mutta leppoisaa aikaa lasten kanssa. Hänkin on ansainnut taukonsa palkkatyöorjuudesta

 

[vierailijagrt]

Onhan se toki kiva nähdä lastensa kasvavan.
On myös aivan sairaan kiva heräillä öisin useaan kertaan, olettaa saavansa nukuttua lasten kanssa päiväunet, kun ne päättääkin nukkua eri aikaan. Toinen on paskannut vaippansa täyteen, niin, että sitä sontaa pursuaa jo niskasta samalla, kun toinen tippui tuolilta suoraan naamalleen lattialle. Juuri tällä hetkellä sinä yrität paistaa niille silakoita paistinpannulla lounaaksi ja vääntää perunamuusia. Yrität priorisoida sen, mikä pitää hoitaa ensimmäisenä. Sammutat hellan levyn. Yrität nopeasti lohduttaa naamalleen kaatunutta, kun huomaat että paskannut tyyppi on uhkaavasti tunkemassa sontasia käsiään suuhunsa. Irrotat otteesi naamalleen kaatuneesta ja vertavaluvasta lapsesta, jolloin se aloittaa taas hysteerisen huudon. Päätät olla välittämättä ja alat riisua paskaista lasta. Kakkaa roiskahtaa vaatteillesi ja seiniin. Saat kuin saatkin kakkaisen lapsen pesulle samalla, kuin naamalleen kaatunut roikkuu jalassasi ja huutaa hysteerisesti. Saat pestyä paskaisen lapset. Heität sen vaatteet lavuaariin lillumaan. Halit naamalleen kaatunutta ja se toipuu sattuneesta vahingosta pyyhitte isoimmat veritahrat pois. Menet pukemaan pestyä lasta. Sillävälin naamalleen kaatunut on huomannut roiskeet seinillä ja kaapeissa ja päättää tehdä niistä taidetta. Sinä tulet pukemasta toista lasta ja huomaat naamalleen kaatuneen puuhat. Samalla kun pidät tämän käsistä kiinni, yrität siivota isoimmat paskat seinältä. Viet tämän tyypin käsipesulle. Hän hoksaa lavuaarissa lojuavat kakkaiset vaatteet läiskäisee kätensä niihin ja sen jälkeen seinään.... sillävälin, toinen lapsistasi syö kukkamultaa ruukusta jne.
Kohta sinulla on käsissäsi kaksi nälkäistä lasta... jotka roikkuvat jaloissasi ja huutavat siksi, että niillä on nälkä.
Viimeiseksi rojahdat sohvalle uupuneena. Miehesi tulee kotiin, valittaa miten RASKAS työpäivä oli, huomauttaa siitä, miten epäsiistiä himassa on ja ruokakaan ei ole valmiina pöydässä. On se kumma, kun ämmä makaa sohvalla kaikki päivät...

Voi vittu!!!!!

Palauta ne lapset, anna adoptioon kun tekee sun elämästä ah noin karmivaa... tai sitten meet hetkeksi peilin ääre3n ja mietit että itse tuota halusit. Muistutuksena myös se että 15 vuotiaana ne ei enää pasko housuunsa, eli tuo puuhakaampi vaihe kestää muutaman vuoden. Jos sitäkään. Se "paskaduuni" on yleensä pesti joka kestää 40 -50 vuotta elämässä, eikä se lopu vaan jatkuu vuodesta toiseen. Mutta se on pakollinen paha jotta pärjää elämässä. Lapset kuitenkin elämän valinta, ja kovin luonnollinen sellainen, osa elämää.

 

[vierailija]

No lasten hoitaminen ei ole työtä. Erityisladten kohdalla erijuttu. Olen kanssa samaa mieltä että kotihommat kuuluu molemmille, vähintään omien jälkien siivous. Mutta mua ärsyttää suunnattomasti että toiset hehkuttaa että oman lapsen hoito on työtä. Ei, se ei ole sitä. Vaan se on elämää.

Paljon mieluummin olisin kotona lasten kanssa kuin palkkatyöni orjana kellon määrittäminä aikoina. Kotona olija voi sen atkensa rytmittää just niin kuin haluaa, toki lapset hieman vaikuttaa, mutta aikuisten oikeasti se kotna oleva vanhempihan suurimman osa määrittää. En henkkoht kuitenkaan halunnut olla vuosia kotona, koska töihin paluu mahdollisti sen että mieskin sai jättäytyä hetkeksi oravanpyörästä kotiin viettämään puuhakasta mutta leppoisaa aikaa lasten kanssa. Hänkin on ansainnut taukonsa palkkatyöorjuudesta

Mun nähdäkseni lasten hoitaminen on työtä, josta ei makseta palkkaa, kuten se on myös osa elämää. Aivan samalla tavalla työ on elämää. Meidän kaikkien (ainakin pitäisi) on tehtävä jotakin mahdollistaaksemme elämämme. Ilman työtä kuolemme nälkään, jolloin työkin on elämää ja aika tärkeä osa sitä. Mun duunipäivä on huomattavasti helpompi, kuin päivä lasten kanssa himassa. Ei sillä, rakastan omia lapsiani yli kaiken, mutta on hermoja raastavaa elää siinä samassa ympäristössä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Olla koko ajan kaivattu ja tarvittu, ilman, että saisi edes vessassa käydä rauhassa. Minä kaipaan työpaikkaani siksi, että saan tehdä rauhassa ja keskeytyksettä edes jotain päivän aikana.

Siksipä olen sitä mieltä, että kun kumpikin on duunipäivänsä tehnyt, niin kotityöt voidaan hoitaa yhdessä.

 

[Karju]

Ei, vaan siitä, että sinä rakastut vääränlaisiin naisiin.

Ja niitä oikeanlaisia naisia ei sit taida olla olemassakaan
Ap:lle vinkkinä, et sit ei kannata jatkossa survoa muita miehiä samaan muottiin, mitä tämä (toivottavasti ex-) miehesi on sulle ollu. Tiedän et se on vaikeeta, mut ei ne tulevat suhteet tule muuten onnistumaan.

 

[vierailijaderttinen]

Nyt jokainen poikalapsen äiti miettimään kuinka pitkään NicoPetteriään passaa... joskus on suorastaan ironista katsella kun äitee laitta suurin piietei 15 kesäiselle vielä ruuan valmiiksi, viikkaa pyykit, silittää vaatteet ym. Ja samaan hengenvetoonnpauhaa että kun oma ukko ei tee mitään....kotoa nuo asenteet usein lähtee. Surku toki sille joka lapatossun nai. Mutta niin kauan kuin hehkutettan 50-luvun perhemallia, myös tämä ilmiö pysyy mukana "ettei kotityöt kuulu miehelle"

 

[Täh?]

Palauta ne lapset, anna adoptioon kun tekee sun elämästä ah noin karmivaa... tai sitten meet hetkeksi peilin ääre3n ja mietit että itse tuota halusit. Muistutuksena myös se että 15 vuotiaana ne ei enää pasko housuunsa, eli tuo puuhakaampi vaihe kestää muutaman vuoden. Jos sitäkään. Se "paskaduuni" on yleensä pesti joka kestää 40 -50 vuotta elämässä, eikä se lopu vaan jatkuu vuodesta toiseen. Mutta se on pakollinen paha jotta pärjää elämässä. Lapset kuitenkin elämän valinta, ja kovin luonnollinen sellainen, osa elämää.

Anteeksi mitä?
Käsittääkseni en kertaakaan sanonut lasteni tekevän elämästäni karmivaa? Yritin tehdä selväksi pointin, ettei lasten kanssa kotona oleminen ole mitään pipien puhaltelua.
Mikäli sinulla on vaikeuksia sisäistää luettua tekstiä, voin selittää, karmivaksi elämän tekee kiittämätön puoliso, jonka mielestä kotona olevan tulee hoitaa myös kaikki kodin työt, kun on kerran kotona.
Mutta jos sulla on niin paskaduuni, niin mitä jos sä vaihtaisit duunipaikkaa?

Ja kuka vittu on 15 vuotiaiden kanssa himassa siksi, että niitä pitää "hoitaa"? Ellei sitten kyse ole jostakin hyvin vakavasta sairaudesta, jolloin voisin olettaa, että se himassa oleminen ei edelleenkään ole vain leppoisaa oleskelua lasten kanssa.

 

[Täh?]

Ja niitä oikeanlaisia naisia ei sit taida olla olemassakaan
Ap:lle vinkkinä, et sit ei kannata jatkossa survoa muita miehiä samaan muottiin, mitä tämä (toivottavasti ex-) miehesi on sulle ollu. Tiedän et se on vaikeeta, mut ei ne tulevat suhteet tule muuten onnistumaan.

Voi voi, kyllä niitä on. Ihan yhtälailla, kuin oikeanlaisia miehiä. Sinä olet itse parisuhteidesi ongelma. Sinä valitset "vääränlaiset" kumppanit, koska ne tuntuvat sinusta turvalliselle ja tutulle. Suosittelen syvää etsintäretkeä omaan sisimpään ja sielujen syövereihin...
toivottavasti opit muuttamaan omia käyttäytymismallejasi. Sinä olet se, joka kumppaninsa valitsee ja se on ainut asia, millä on merkitystä. Kukaan ei pakota sinua roikkumaan jonkun kusipään perässä.

Lopeta ruikutus ja tee asialle jotain.

 

[vierailijatttt]

Mun nähdäkseni lasten hoitaminen on työtä, josta ei makseta palkkaa, kuten se on myös osa elämää. Aivan samalla tavalla työ on elämää. Meidän kaikkien (ainakin pitäisi) on tehtävä jotakin mahdollistaaksemme elämämme. Ilman työtä kuolemme nälkään, jolloin työkin on elämää ja aika tärkeä osa sitä. Mun duunipäivä on huomattavasti helpompi, kuin päivä lasten kanssa himassa. Ei sillä, rakastan omia lapsiani yli kaiken, mutta on hermoja raastavaa elää siinä samassa ympäristössä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Olla koko ajan kaivattu ja tarvittu, ilman, että saisi edes vessassa käydä rauhassa. Minä kaipaan työpaikkaani siksi, että saan tehdä rauhassa ja keskeytyksettä edes jotain päivän aikana.

Siksipä olen sitä mieltä, että kun kumpikin on duunipäivänsä tehnyt, niin kotityöt voidaan hoitaa yhdessä.

omien lasten hoitaminen EI ole työtä. Piste. Itse sen olet valinnut vai haluaisitko että äitisi tulisi keryomaan että kylläpä sinä olit lapsena hönelle varsinainen työtaakka. Jos ei lapsia tehdessä käynnyt mielessä että arjen puhteiden määrä lisääntyy niin sietää hieman pohtia.... sä olet pieten lasten öiti muutaman vaivausen vuoden. Takaan että ne ei tuu paskat housuissa sun perässä vessaan koululaisina.

Vaikka muuten kannatankin kotitöiden jakoa (yhdessähän sitä sotketaankin) saan aina näppyjä kun joku kehtaa pitää lapsiaan työnä. Tekeminen on korkeintaa termi jonka asian kohdalla hyväksyn. Mutta en vertaamista palkkatyöhön (omien lasten hoidosta ei todellakaan pidä palkaa saada)

 

[Täh?]

omien lasten hoitaminen EI ole työtä. Piste. Itse sen olet valinnut vai haluaisitko että äitisi tulisi keryomaan että kylläpä sinä olit lapsena hönelle varsinainen työtaakka. Jos ei lapsia tehdessä käynnyt mielessä että arjen puhteiden määrä lisääntyy niin sietää hieman pohtia.... sä olet pieten lasten öiti muutaman vaivausen vuoden. Takaan että ne ei tuu paskat housuissa sun perässä vessaan koululaisina.

Vaikka muuten kannatankin kotitöiden jakoa (yhdessähän sitä sotketaankin) saan aina näppyjä kun joku kehtaa pitää lapsiaan työnä. Tekeminen on korkeintaa termi jonka asian kohdalla hyväksyn. Mutta en vertaamista palkkatyöhön (omien lasten hoidosta ei todellakaan pidä palkaa saada)

Ai, olen mä valinnut työnikin. Ei kukaan mua tänne pakottanut, ja on tä silti välillä raskasta. Ihan yhtälailla mä valitsin lapseni, jotka ovat mulle rakkaita, mutta työllistävät mut ihan täysin.
Mä voin vaan kuvitella, millanen työtaakka olen ollut äidilleni. Ja on se minullekkin selkeästi ilmaistu. En siltikään ole siitä mieltäni pahoittanut, koska ennen kaikkea mulle on ollut selvää miten rakas ja toivottu lapsi olen ollut aiheuttamastani työtaakasta huolimatta.

Mulle on oikeastaan ihan se ja sama mistä sä saat näppylöitä. Nä sun juttus on tämmöstä ihme lässytystä ja kiertelyä. Eikö elämä olis helpompaa, kun myöntää faktat.
Lapset on aivan järkyttävän työläitä ja työllistäviä äidilleen niin pienenä, kuin isompanakin. Ei siitä mihinkään pääse.

((( mä voin vaan kuvitella nyt sun näppylien määrän )))