Ja koska mullakin taitaa nyt olla hetki sitä omaa aikaa ja hieman tylsääkin, päätän jälleen kerran tiivistää joillekin vaikeammin asiat ymmärtäville ihan oman tiivistyksensä koko ketjusta, niin ei tarvitse turhaan kahlata läpi.
1) Yllätyksekseni moni on pitänyt velkamääräämme isona. Olen aina pitänyt itsestään selvänä, että omakotitalossa (vanhassa tai uudessa) asuvat säästävät jonkin verran peruselämisessään. Eli olen olettanut, että näin on, että emme varmasti ole ainoita. Me emme ole saaneet säästettyä siksi, että olemme ostaneet vanhan talon jota tuli remontoida nopeammalla tahdilla, kuin alunperin arvioimme. Lisäksi lainanhoitokuluissamme on ylimääräiset 300 e/kk vielä n. 3 vuoden ajan. Ylimääräistä velkaa on tullut talon oston jälkeen yritystoimintani lopettamisesta sekä miehen vanhat velat vielä painavat. Opintolainaa on iso summa, jota lyhennän vielä n. 7 vuoden ajan.
2) Mieheni on saanut juuri uuden työn. Edellisessä työssä jäi rahaa käteen n. 2000 e/kk ja mulla 1700 e/kk. Olen nyt äitiyslomalla. Mieheni on juuri saanut uuden työn, jossa ei palkka päätä huimaa, eli samaa luokkaa tulot nettona. Tekee kuitenkin tilanteen mukaan paljon ylitöitä.
3) Taloon olemme sijoittaneet yhteensä 162 000 euroa. Velkaa jäljellä 147 000 e. Lisävelkaa taloon tuli akuutista remonttitarpeesta.
4) EN pidä taloamme sijoituksena, enkä ajattele tienaavani sillä voittoa myydessä, enkä ajattele, että omakotitalossa asuminen on varsinaisesti halvempaa kuin vuokrakämpässä asuminen. Asumismuoto on eri, ja säästämisen tyyli omakotitaloasujalla eri. Tätä olen tarkoittanut. Minä en todennäköisesti ole osannut laittaa säästötilille n. 200 000 -250 000 euroa tai markkaa tai kreikan rahaa tai mitä tahansa vuosikymmenten päähän. (Ostimme tämän talon miljoonan markan hintaan, kun se on oletettavasti maksanut aikoinaan n. 80 000 markkaa - käsittelen nyt inflaatiota ihan puhtaasti ajatusleikkinä..) Ajattelen siten, että kun olemme talolainamme joskus ikäloppuina maksaneet (ollaan hieman vanhempia kuin 25-vuotiaat) niin voimme asua tässä velattomana ja sitten myydä pois, jolloin saamme ns. "säästöjä" itsellemme. Huolimatta siitä, paljonko tässä asuminen maksaa. Jos asuisin vuokralla, joutuisin maksamaan n. 300 e/kk vähemmän asumiseen liittyviä menoja (riippuu vuokrattavan kohteen sijainnista ja vuokran hinnasta sekä neliömääristä ja monesta muusta asiasta oletettavasti), mutta vastaavasti en ehkä osaisi varsinaisesti säästää omakotitalon suuruista summaa vuosikymmenten päähän. Tästä on kyse.
5) Koen, että vanhassa talossa asuminen on suunnillen saman hintaista kuin uudessa talossa asuminen, sillä sitä tulee remontoida paljon enemmän sen elinkaaren aikana. Meillä ei ollut mahdollisuutta ottaa lainaa uuteen taloon vaan ajattelimme, että vanhaa voimme remontoida oman aikataulumme mukaisesti (toisin kävi kuitenkin siis...) Kuitenkin uskon, että lainasumma on huomattavasti isompi uuteen taloon kerralla otettavaksi kuin vanhaan. Meidän tapauksessamme n. 70 000 - 80 000 euroa. No, tämän verran tietysti tulee kokonaisuudessa menemään tämän talon remontointiin ja harmillisen nopealla tahdilla. Eli meidän talomme tulee maksamaan meille n. 185 000 euroa jolloin se on kokonaisuudessaan korjattu ja entisöity. Tämän jälkeen rahaa palaa normaaliin kunnostukseen ja pintoihin, jos haluaa tapetit uusia. Uuden talon olisi saanut n. 20 000 -40 000 euroa kalliimmalla hinnalla (siis puhun tästä omasta paikkakunnastani, en mistään tuppukylästä) ja heti maksettavaksi. Lyhennyserä olisi ollut siis paljon suurempi ja joskus ehkä uuteenkin taloon joutuu jotain laittaa, kyllä uusi talokin saattaa 30 vuodessa jonkin verran rapistua. Samoin vielä meidänkin taloon vuosikymmenien päästä, jos meinaamme silloin myydä... Eli kierre on ikuisuusprojekti-niminen vanhassa talossa...
6) Ja jos joku vielä haluaa arvostella tapaamme olla ja asua ja elää, niin oikeastaan voisin vielä kertaalleen sanoa, että olen omaan elämäämme sen verran tyytyväinen, kuin on pakko olla. On pakko opetella elämään omaa elämäänsä eikä toisten. En ehkä ole saanut unelmieni uutta kotia, mutta haluan tehdä tästä meille joskus unelmiemme kodin, vaikka se maksaakin jonkin verran. Mutta ajan kanssa. En olisi voinut saada uutta taloa menneiden virheideni vuoksi ja tämä asia on pakko hyväksyä. En myöskään koe tarpeellisena muuttaa kivasta talostamme vuokrakaksioon 4 henkilön kanssa, kun ei ole pakko. Kolme vuotta joudumme kituuttamaan siksi, että jään kotiin hoitamaan lasta - eli tulotaso tippuu tuosta 1700 e/kk. Tosin myös hoitomaksu jää pois, joka on iso juttu! Aikaisemmin olemme eläneet kutakuinkin mielestäni normaalisti ja remontoineet säästöistä myös (viimeiset tammikuu-syyskuu), ostaneet myös auton käteisellä, sekä pyörät ja melko kalliita hankintoja siihen nähden, mitä meillä on ollut velkaa. Siis jonkun mielestä. Velkaa lyhennämme aikataulun mukaisesti ja säästöön on aikaisemmin jäänyt ja olemme ostaneet pakolliset isot hankinnat käteisellä. Tarkoituksena on edelleen saada säästöön aina 10% tuloista. Katsotaan, kuinka se onnistuu...
7) Pankkiasiasta nyt vielä kerran sen verran, että olin vain kummissani, kun meille sanottiin, että akuutti remonttilaina-asiamme järjestyy - laina luvattiin ja sitten sanottiin, että ette saakaan koko summaa (jonka johdosta olemme joutuneet tosi lujille tammikuusta alkaen, koska meidän on ollut pakko remontoida piilevä löytynyt rakennusvirhe). 2 vuotta aikaisemmin meille soitettiin, että tarvitsemmeko lisää lainaa esim. remonttiin. Emme silloin ajatelleet remontoivamme vielä pitkiin aikoihin. Pankki ei ollut tietoinen perheenlisäyksestäni, sillä en tiennyt asiasta itsekään siinä vaiheessa, kun haimme lainaa. Tästä oli kyse. Ja kuitenkin, kaikesta huolimatta, olimme saaneet lainamme hoidettua aikataulun mukaisesti tuohon päivään. Ja kyllä, ymmärrän suhdanteet ja kyllä, olen sitä mieltä että ihan jees juttu. Tässä vain joutuu vielä elämään tosi tiukasti nyt 3 seuraavaa kuukautta, sillä isoimmat remonttilaskut seuraavat vielä meitä. Mutta kyllä se tästä.
8) Ja vielä: Olen vuosia kirjannut kaikki menomme (laskut, lainanlyhennykset, mukut ja kikut eurolleen) ylös exceliin, että osaan hahmottaa kulumme realistiselta pohjalta. Mieheni tili menee lainanlyhennykseen ja laskuihin ja säästöönkin jää joskus n. 400 euroa. Omat tuloni menevät tästä eteenpäin elämiseen kaikkinensa. Ja olemme siis pärjänneet, vielä kerran, jonka johdosta olen kokenut, että lainasumma ei ole ollut meille missään vaiheessa ihan mahdoton. (Kolme vuotta on tiukempaa nyt, sillä haluamme maksaa pikkulainat pois, olen äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Tarkoitukseni mennä töihin (uuteen työpaikkaan, olen ollut määräaikaisena ja työ loppui juuri ennen äitiyslomaa) mahdollisuuksien mukaan vasta 2 vuoden kuluttua, riippuu toki, saanko heti työpaikkaa). Siksi ajattelen, että tulemme elämään tiukilla muutaman vuoden, jonka jälkeen toivottavasti ja oletettavasti helpottaa.
Tässä kaikille vähän elämän oppia, voi tehdä virheitä ja oppia niistä... kantapäänkin kautta.
