Onko tämä paljon lainaa???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Velkainenko?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ja on tämä nyt hyvänen aika oikein perisuomalainen kateellisten keskustelu.

KYLLÄ! Nyt sen arvasit, me ollaan vaan kateellisiä teille kun teillä on talonrähjä josta on velkaa enemmän kuin arvoa, hirveät remontit tulossa, pienet tulot jotka vielä tippuvat kohta ennestään ja muutenkin kerrassaan hienosti hoidettu kokonaispaketti :D!

... tai sitten ihmisiä vain ärsyttää tuo täysin epälooginen vänkäämisesi ja epätodelliset väitökset, joita yritämme oikoa, ehkä.
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
On muuten avioerokin ollut joskus lähellä tässä kriisissä. :) En voi väittää vastaan. Ja kyllä hirvittää välillä.

Kyllä on ollut tiukkaa, omaisuutta myymällä ja niukasti elämällä kulutusluotot ovat pienentyneet viidessä vuodessa 28 000 euroa ja talolaina 14 000 euroa. En usko, että kaikki olis näillä tuloilla siihen pystyneet. Siitä voin olla ylpeä. Mistään muusta en välttämättä olekaan, paitsi siitä, että multa ei silti puutu mitään.

Ihmettelin oikeasti, että olemme velkaisia, kun katson ympärilleni ja näen niitä 200 000 euron taloja uusilla autoilla. Luulin, että olemme vähintään samassa jamassa, mutta tiesin, että meillä helpottaa kohta. En oikeasti pitänyt itseäni hirveän velkaisena. Mutta olette saaneet minut ajattelemaan toisin. Ja kun ei oikeasti ole puuttunut mitään, mutta toki huomaan, että vaatteet ja muut ovat vanhoja jne.

Ei nämä ole selityksiä. Kyllä minä tiedän, millaisia virheitä olen elämässäni tehnyt ja en tee enää.
 
Veroista tietävä voi jatkaa nyt muualla. Olen saanut tästä keskustelusta ihan hyviä näkökantoja.

Ei kannata alkaa katumaan kuitenkaan, tai voihan sitä, jos haluaa. Uskon, että elämä on opettanut minua kuitenkin enemmän kuin sinua, joka kirjoitit tuon viimeisen.

En usko, että kukaan on kateellinen tilanteellemme. En vain ymmärrä, miksi koko ajan pitää lyötyä lyödä. Se kuuluu mun mielestä suomalaisten luonteeseen. Ollaan niin saatanan katkeria, että pitää olla joka asiasta se vahingonilo. Kun olin yrittäjänä, ei saanut ajaa vanhalla autolla, muuten meni firmalla huonosti. Jos ajat uudella autolla, ei sinne kusipään liikkeeseen kannata euroakaan kantaa, näyttää muille vaan kuinka rikas on.

Suomalaisen pitää pitää matalaa profiilia ja näköjään omista raha-asioista ei voi siis keskustella. Näköjään sitä on kaikenlaisia katkeria ihmisiä, jotka purkaa pahaa oloaan vahingonilonsa merkeissä. Tätä tarkoitin sillä kateudella, vahingoniloa.

Jos olenkin ylpeä siitä, että saan menneet virheeni korjattua, voinen sitä olla. Voit itse olla ehkä ylpeä jostain muusta.
 
[QUOTE="alma";27120034]Mitä väliä muiden taloilla ja veloilla on? Ei se, että muilla on vielä velkaisempia taloja ja autoja kai sinun varallisuuteesi vaikuta millään tavalla?[/QUOTE]

Onhan sillä, katsos koska sillä voi perustella oman tilanteen. Viis siitä että aika harvalla 200 tonnin talon omistavalla on kulutusluottoja montakymmentätonnia ja noin pienet tulot, se faktahan kumotaan tietty jollain yksittäisellä esimerkillä tuttavantutusta.

Minä en muutes näe tässä keskustelussa mitään seksuaalista, joten en oikein ymmärrä noita ap:n masturbointi ja "saitko" kommentteja? Miten ne liittyvät asiaan, kumoavatko ne jotkut kertomistani faktoista?
 
Veroista tietävä voi jatkaa nyt muualla. Olen saanut tästä keskustelusta ihan hyviä näkökantoja.

Ei kannata alkaa katumaan kuitenkaan, tai voihan sitä, jos haluaa. Uskon, että elämä on opettanut minua kuitenkin enemmän kuin sinua, joka kirjoitit tuon viimeisen.

En usko, että kukaan on kateellinen tilanteellemme. En vain ymmärrä, miksi koko ajan pitää lyötyä lyödä. Se kuuluu mun mielestä suomalaisten luonteeseen. Ollaan niin saatanan katkeria, että pitää olla joka asiasta se vahingonilo. Kun olin yrittäjänä, ei saanut ajaa vanhalla autolla, muuten meni firmalla huonosti. Jos ajat uudella autolla, ei sinne kusipään liikkeeseen kannata euroakaan kantaa, näyttää muille vaan kuinka rikas on.

Suomalaisen pitää pitää matalaa profiilia ja näköjään omista raha-asioista ei voi siis keskustella. Näköjään sitä on kaikenlaisia katkeria ihmisiä, jotka purkaa pahaa oloaan vahingonilonsa merkeissä. Tätä tarkoitin sillä kateudella, vahingoniloa.

Jos olenkin ylpeä siitä, että saan menneet virheeni korjattua, voinen sitä olla. Voit itse olla ehkä ylpeä jostain muusta.
Eli jos sulle sanoo rehellisesti, että KYLLÄ teillä on paljon lainaa tuloihin nähden, on vahingoniloinen? Ja jos on sitä mieltä, että pankki oli ihan oikeassa sulkiessaan lainahanat, on vahingoniloinen? Vahingoniloa on myös se, että korjaa sinun virheelliset käsityksesi talon arvon noususta, tai siitä mitä lasketaan asumiskuluiksi? Tai muistuttaa siitä että korot voivat nousta ja että verot vievät tulevista tuloista enemmän kuin arvioit? Kaikki nämä ovat vain vahingoniloa?

Täytynee tarkistaa sanakirjasta se vahingonilon käsite, minä kun olen kuvitellut sen tarkoittavan jotain ihan muuta.
 
"Verot vie enemmän": Olet niitä katkeria vahingoniloisia ihmisiä, jotka saavat omaa egoaan pönkitettyä toisen ihmisen kurjuudella. Huutelemalla nimettömänä puskista. Tätä tarkoitin, saat henkisiä orkkuja kiusaamalla muita. En ole kyllä tätä ansainnut, en sinulta enkä muilta.
 
* En ole katkera (mistä olisin, siitäkö että en ole taloudellisesti tiukilla?)
* En ole vahingoniloinen. Tai sitten meillä on ihan erilainen käsitys vahingonilosta
* "Saan" sen, että ehkä joku (näköjään et sinä, kun ei mene perille vaikka kuinka jankuttaa) lukee näitä ja alkaa ymmärtää taloutta hieman paremmin. Eikä laske esim. lainamääräänsä sen varaan, että "kyllä se talon arvo aina nousee". Ja tästä saan sitten.. no mitä sitä yleensä saa jos pystyy auttamaan ihmisiä. Hyvää mieltä?
 
  • Tykkää
Reactions: Sanna80
"Verot vievät enemmän":

- Niin missä vaiheessa olen sanonut, että mulla ei oo liikaa lainaa? Miksi ja missä vaiheessa haluat korjata asian, jonka jo tiedän? Että voihan sitä ottaa enemmänkin, tai että kylläpä onkin elämä ollut helppoa, kun on velkaa niin vähän tms. Kun mä kyllä tiedän, että lainaa on liikaa (firmastakin johtuen) mutta en ymmärtänyt, että sitä on pankin mielestä liikaa vuonna 2012 kun vuonna 2007 ensimmäisen kerran lainaa hakiessamme sitä oli enemmän lähes 30 000 euroa vuonna 2008 lähemmäs 50 000? Ja meillä oli pienemmät tulot. No sen tiedänkin, että lama ei ollut silloin jne. ja nyt suhdanteiden vuoksi pankit antavat vähemmän lainaa. Älä kerro jotain, jonka jo tiedän. Pankki toimi mun mielestäni hieman epäloogisesti. Ei muuta.

- Meidän talon arvo ei ole enää 133 tuhatta. Sen vuoksi pankki pyysi meitä arvioituttamaan talomme uudestaan. Kyllä menet metsään, jos peruskorjauksien ja remonttien jälkeen pitäisi pyytää talosta sama 133 tuhatta jonka maksoimme vuonna 2007. Ei se kyllä niin mee, kyllä se rahan arvo tuntuu talossakin. Eli kalliimmaksihan nuo menee koko ajan. Eri asia, jos ei oltais remontoitu tätä yhtään. Rahaa siihen on mennyt, ja siksi siitä ei tarvi niin vähän enää pyytää. En ymmärrä sun logiikkaa?

- Asumiskulut ovat luonnollisesti korkeammat kuin vuokrakämpässä. Ei sun tarvi tästäkään mua muistuttaa. Jos asuu vuokralla, niin se raha menee jollekin muulle. Talosta saa joskus jotain myydessä, jonka lasken jonkinlaiseksi pesämunaksi. Ei mikään tuottoisa, voi tulla takkiin ja raakasti, mutta en usko että mulla on säästössä 30 vuoden päästä sitä summaa, minkä talosta myydessä saa. Ja jos tästä nyt alkaa kiistelemään, niin vaihtoehtoja on kaksi: joko asut vuokralla tai maksat omaa. Ei siinä oo välimallia. Kadulla asuminen.

- Korot eivät tässä vuodessa parissa nouse kymmeneen prosenttiin. Ikävä kyllä korot eivät saisi nousta nyt yhtään, luuletko etten tiedä tätä? Miksi sun pitää vääntää mulle jotain jonka jo tiedän?

- Verot ovat mulle enemmän kuin tuttu juttu yrittäjyydestä. Tulevaisuuden kuvan vain "heitin" ilmoille. Tottakai palkkakehitys on hitaampaa ja maksetaan enemmän veroja. Mutta ei siinä auta kuin elää tilanteen mukaan. Mitä muuta haluat opettaa?

Vahingonilo on juuri se oikea sana sinulle ilman sanakirjaa.
 
"Verot vie enemmän": Olet niitä katkeria vahingoniloisia ihmisiä, jotka saavat omaa egoaan pönkitettyä toisen ihmisen kurjuudella. Huutelemalla nimettömänä puskista. Tätä tarkoitin, saat henkisiä orkkuja kiusaamalla muita. En ole kyllä tätä ansainnut, en sinulta enkä muilta.

Lopeta nyt oikeasti tän ketjun lukeminen ja vastaaminen, jos sulle tulee tästä noin paha mieli.
 
Ap: sä olet pelottava :D Thank God en tunne sua tosielämässä.

Ja tiedoksi: asumme omakotitalossa ja meillä on asuntolainaa saman verran kuin teillä. En ollut passittamassa vuokra-asuntoon, vaan kritisoinitse tekemääsi asumiskustannustenne vertaamista vuokrakaksioon.

Meillä ei ole onneksi kaikkia noita muita lainoja, enkä ole kotiäitinä vaan palasin töihin heti ä-loman jälkeen. Tulot on aika prikulleen samaa luokkaa kuin teillä. Meillä on myös autonhuollot oman tekemisen takana. Kerro mikä auto teillä on kun selviätte noin edullisesti remontit ja osat?

Lopetan sun kanssa väittelyn tähän, koska olet selkeästi päättänyt että teillä on ihan sopivasti lainaa ja pankki on hölmö, ja että elätte herroiksi vaikka jäät kotiäidiksi, eikä ole mitään huolta tulevaisuudesta. Ehkä ne yritystoiminnan lopettamisesta jääneet velat jo kertoo jotain sun tyylistäs ja taloudenpidostas. Have a good life!
 
"verot vievät enemmän": Olet niitä ihmistyyppejä, joka haluat olla aina oikeassa. Puhumme samasta asiasta mutta eri käsitteillä. Nytkin istut koneella tuntitolkulla vääntämässä mulle jotain joutavaa, jonka jo tiedän. Elämässä on kaksi vaihtoehtoa, joko asut vuokralla tai omassa. Kumpikaan ei ole halpaa, vuokralla asuminen on pidemmän päälle kalliimpaa, jos ei osaa säästää. Tai jos säästöön ei jää mitään. Jos remontoi taloa, niin ei sen arvo ainakaan laske.

Nyt en jaksa oikeasti enää. Ihmisten elämässä valinnat ovat edelleen erilaiset ja kaikilla eri elämäntilanne. Jos joku haluaa maksaa kalliisti uudesta omakotitalosta ja autoista, niin ok. Jos joku haluaa ostaa vanhan talon, laittaa rahaa remonttiin ja joskus myydä pois sen, niin mitä sitten? Jos joku haluaa asua vuokralla, niin mitä sitten? Kaikkien elämäntilanne on eri, meillä ei oo tällä hetkellä oikeasti muuta vaihtoehtoa, kuin asua tässä. Ei ole järkevää myydä nyt, ei ole järkevää mennä vuokralle eikä järkevää laittaa uutta taloa ja ottaa taas isoa asuntolainaa muutaman vuoden päästä. Näin on.
 
Pelottavaa: En ole päättänyt näin. Enkä ymmärrä sitä, jos joku saa tekstistäni tällaisen käsityksen.
Vastaus tähän kysymykseesi: meillä on kaks saabia. :) Fordit on parempia olleet. Mies ostaa autoihin remontoitavat osat ja minä pistän ne huonosti ajamalla paskaks... :)

No joo, nää nyt on näitä elämän valintoja. Hyvä että on keskustelua tullut... :)
 
Sanoisin, että velkaa on sopivasti, jos tulette toimeen, perherauha kestää, eikä mikään kaada systeemiänne ennen kuin pääsette parin vuoden kuluttua väljemmille vesille. Mutta jos talo jostakin syystä sitä ennen tarvitsee myydä, en usko että se on ollut sijoituksena hirveän kannattava myyntivoitosta riippumatta. Syy: olette kituuttaneet ja remontoineet, mutta ette pääsekään nauttimaan työn hedelmistä itse. Lisäksi korkojen osuus lainasta on suurimmillaan silloin kun laina on tuore ja maksettavaa eniten jäljellä.

Jos kyse on unelmien kohteesta, josta ei tarvi muuttaa ainakaan kalliimpaan, niin jossakin vaiheessahan se asuntolainan muodossa säästöön pantu omaisuuskin realisoituu. Ongelmahan onkin siinä, jos tulee mutkia matkaan vaikkapa työkyvyttömyyden muodossa, eikä sitten auta kuin neuvotella paketti uusiksi. Moista en tietty toivois kenellekään.

Musta olette selvinneet kyllä tosi hienosti. Olette hyödyntäneet kyllä hyvin matalan korkotasonkin parin viime vuoden aikana. Kaikkien täytyy tehdä nämä ratkaisut omalla kohdallaan, ja jos olette tyytyväisiä omaanne, niin eihän siinä voi sitten suurta vikaa olla. On myös aikuisen ihmisen merkki, että myöntää tehneensä virheitä aiemmin. KULUTUSLUOTTO on mielestäni virhe lähes aina. Jos asuntovelallinen on pakotettu sellaista ottamaan, kyseinen hankinta/tarve ylittää sen elitason, johon hänellä on oikeasti varaa.
 
KIITOS KAAPPO: Kiitos!!! Halauksen antaisin, jos olisit tässä. :) Et usko, kuinka tuli kommentistasi hyvä mieli. Kun ajattelin ihan muutaman päivän ajan, että olen ryssinyt vieläpä taloasiat kaiken muun päälle...

Se velan määrä ei ole tuntunut isolta, koska olemme pystyneet elämään kutakuinkin normaalia elämää. Olen ajatellut automaattisesti, että kaikki ihmiset kitkuttaa jostain. Ja ajatellut, että on sitä velkaa muillakin... Tästä olen koko ajan yrittänyt sanoa. Ja kun on säästöönkin on jäänyt ns pahan päivän varalle ennen remontteja, en ole oikeasti ymmärtänyt, että meillä on velkaa näin helvetisti.

Meidän koti on se, missä me halutaan asua. Tästä juuri halusin sanoa. Ja myös sen, että lainat saadaan maksettua jos koti pitää myydä, mutta ei tietenkään saada sitä takaisin, mitä ollaan tähän laitettu. Meillä ei ole siis muuta vaihtoehtoa. Asumme tässä. Ja tähän on tyytyminen, tästä teemme kodin meille. Joskus sitten. Nyt kun ei ole järkevää myydä, eikä siten muuttaa vuokralle - en myöskään halua uutta taloa ja uutta isoa velkaa niskaan, kun olen melkein 40. Haluan siis maksaa taloni pois ja asua tässä. :)

Tästä keskustelusta aloin siis miettiä, onko elämämme ollut millään tavalla järkevää. Mun lähisukulainen on perheensä kanssa ostamassa taloa, olen ollut hieman hädissäni, sillä vasta näin vanhan talon laittaneena ymmärtää, paljonko tähän menee rahaa. Heillä ei myöskään ole varaa laittaa uutta, mutta eivät halua enää asua vuokralla.

Itse asiassa ymmärsin sen vasta eilen (vai toissapäivänä...), paljonko tähän olemme laittaneet rahaa. Yhtään ylimääräistä euroa ei ole sijoitettu, mutta taloa on jouduttu kunnostamaan pikaisemmin, kuin alun perin ajattelinkaan. Niin kuin tuolla aiemmin sanoin, muutin taloon ja ajattelin, että onneks ei tarvi lyhentää uuden talon lainaa ku se olis ihan hirveän iso summa. Mulle ei remonttikäsitteet olleet sinänsä tuttuja ollenkaan ja kaukana olivat ajatukset siitä, paljonko pitää vanhaa remontoida ja kuinka pikaisella tahdilla.

Kiitos todella paljon vastauksestasi, sillä näin juuri olen itsekin ajatellut. Nämä kolme vuotta vielä kun selvittäis, niin sitten helpottaa nuo ylimääräiset lainat. Pankilla oli vielä sellainen ehdotus tuossa nyt, kun soitin ja kerroin tilanteestamme (raskaus, äitiysloma yms) että pidennetään pikkulainoja ja yhdistetään ne niin, että maksaisimme pikkulainoja talolainan lyhennyksen kanssa yhteensä 660 e. Haluamme pikkulainat pois asap, jos ei mahdollista niin katsotaan uudestaan. On se pankki siis ollut ihan joustavakin...

Sijoitusmielessä en ostanut taloa, säästömielessä kylläkin. Sillä tavalla, että joskus sitten on talo maksettu, jos ei mitään yllättävää tuu sitä ennen vastaan.

Vastauksena omaan alkuperäiseen kysymykseeni: Nyt kun olen saanut tarpeeksi tietoa omista veloistani :) niin kyllä se pankki on tainnut kuitenkin ihan oikein toimia. Tarkoituksena on (ja pakkokin) ottaa ylimääräisten lainojen jälkeen se viimeinen remonttilaina, mutta vasta vuosien päästä, kun tilanne niin sallii. Sitä ennen voimme mielikuvissa suunnitella sitä remonttia sellaiseksi kuin haluamme. Olemmehan sitten asuneet tässä jo lähemmäs 10 vuotta.

Arvioitutamme talon uudestaan ja katsomme rauhassa. Säästöön tuskin mitään jää, mutta yritetään (10% menee jatkossa joka tilistä).

Onhan tästä tullut pitkä ketju, mutta samalla myös minulle paljon ajattelemisen aihetta.
 
Juuri sain luettua koko ketjun loppuun. Ja ap mielestäni teillä on kamalasti velkaa. Meillä tulot on isommat kuin teillä. Mies saa käteen päälle 4000e/kk, itse olen hoitovapaalla, mutta teen keikkatöitä ( palkka vaihtelee 100-1000e/kk). Meillä on asuntolainaa otettu 2005 160 000e. Nyt sitä on jäljellä 30 000e. Muita lainoja meillä ei ole ollut. Mulla käteisellä ostettu uudehko auto. Meillä kaksikymmentä vuotta vanha talo, joka nyt remontoitu pikkuhiljaa valmiiksi. Tosin kohta saadaan aloittaa alusta. Musta toi teidän velkamäärä suhteessa tuloihin tuntuu kohtuuttoman suurelta. Meillä rahaa jää vain vähän säästöön, tosin meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, jotka kaikki harrastavat paljon suhteellisen kallista harrastusta. Ja tiedoksi että kyllä se toinen lapsi kuluttaa muutakin kuin vain vaippoja. Esim. vesilasku kasvaa, vakuutukset kasvaa, ruoka maksaa ( jos et voikkaan imettää) enemmän. Musta teidän pankki teki fiksusti kun ei enempää lainaa teille myöntänyt.
 
"Verot vievät enemmän": Niin missä vaiheessa olen sanonut, että mulla ei oo liikaa lainaa?
Siinä, kun väitit kivenkovaan että pankin olisi pitänyt antaa teille vielä lisää lainaa. Ja kyllä väitit useaankin otteeseen, ettei teillä edes ole paljoa lainaa, pitkien sepustusten kanssa. "Kun muillakin on" ja niin edelleen. Mutta ok, hyvä jos nyt olet sisäistänyt että sitä lainaa ON paljon. Ehkä sitä siksi on sinulle jankutettu kun se ei mennyt heti perille?

No sen tiedänkin, että lama ei ollut silloin jne. ja nyt suhdanteiden vuoksi pankit antavat vähemmän lainaa. Älä kerro jotain, jonka jo tiedän. Pankki toimi mun mielestäni hieman epäloogisesti.

Tiedät siis syyn (muuttunut yleinen taloustilanne) mutta silti ihmettelet. Lisäksi varmaan teidän maksuvaranne näyttää pankin mielestä nyt huonommalta kuin vuosia sitten, kun lapsia on enemmän.

Meidän talon arvo ei ole enää 133 tuhatta. Sen vuoksi pankki pyysi meitä arvioituttamaan talomme uudestaan. Kyllä menet metsään, jos peruskorjauksien ja remonttien jälkeen pitäisi pyytää talosta sama 133 tuhatta jonka maksoimme vuonna 2007. Ei se kyllä niin mee, kyllä se rahan arvo tuntuu talossakin. Eli kalliimmaksihan nuo menee koko ajan.

Menee jos menee. Puhut koko ajan ristiin itsesi kanssa, äsken sanoit että myydessä saa minkä saa ja sitä ei voi etukäteen tietää, ja nyt taas tiedät. Huoh vaan. Käytä arvioitsijaa ja katso, onko arvo noussut maksamienne remonttien verran vai ei. Todennäköisesti arvo on noussut hieman, mutta ei läheskään niin paljoa kuin remontteihin on mennyt. Lisäksi mahdollinen arvonnousu realisoituu vasta myydessä, jos/kun asunnolle löytyisi ostaja. Ennen myyntihetkeä ette siis voi tietää, mikä on myyntihinta ja mitkä ovat asumiskulut todellisuudessa olleet.

Asumiskulut ovat luonnollisesti korkeammat kuin vuokrakämpässä. Ei sun tarvi tästäkään mua muistuttaa. Jos asuu vuokralla, niin se raha menee jollekin muulle. Talosta saa joskus jotain myydessä, jonka lasken jonkinlaiseksi pesämunaksi.

Omankin asunnon _asumiskulut_ menevät jollekin muulle (mm. pankille ja verottajalle). Sinä puhut nyt koko ajan asumiskuluista niin että lasket niihin mukaan lainan lyhennyksen ja aliarvioit muut kulut, ja vertaat tätä vuokraan. Ja kun (sinun saamasi) summat on samat, luulet että osa menee pesämunaksi. Minä lasken asumiskuluiksenne realistisemman luvun jota vertaan vuokraan. Ja tällöin ne "hukkaan menevät" asumiskulut ovat vähintäänkin samaa luokkaa kuin vuokra. Ei niistä koroista tai ylläpitoremonteista mene juuri mitään pesämunaksi. Mutta tästäkin on turha vängätä kun et nyt millään hahmota mitkä ne OIKEAT asumiskulut siinä talossanne ovat.

vaihtoehtoja on kaksi: joko asut vuokralla tai maksat omaa. Ei siinä oo välimallia. Kadulla asuminen.

Niin? Ei tuolla perusteella väitteesi "omassa on aina edullisempaa" tule todeksi. Vuokralla voi asua halvasti ja omassa tosi kalliilla, niinkuin esim. te. Ja jos vuokralla asumismenot ovat saman kuin oman ostamisessa (huom lainanlyhennys ei ole asumismeno), ja omassa lisäksi päälle iso riski tulevista remonteista (joka itseasiassa on teillä jo realisoitunut!) niin kannattaa vakavasti harkita vuokralla asumista. Tai toista ostokohdetta. Onneksi olet ilmeisesti kuitenkin itsekin päätynyt siihen lopputulokseen, että kyseinen talo oli virhekauppa. Joku toivottavasti ottaa opikseen teidän virheistänne eikä tee samaa virhettä. Teidän kohdallanne tietysti virhearviointi ja -päätökset on jo tehty.

Ikävä kyllä korot eivät saisi nousta nyt yhtään, luuletko etten tiedä tätä? Miksi sun pitää vääntää mulle jotain jonka jo tiedän?

Koska väität että taloutenne on ihan ok (tai ainakin väitit pitkään alussa). Talous ei ole ok, jos pienikin koron nousu on katastrofi.

Verot ovat mulle enemmän kuin tuttu juttu yrittäjyydestä. Tulevaisuuden kuvan vain "heitin" ilmoille. Tottakai palkkakehitys on hitaampaa ja maksetaan enemmän veroja.

Eivät todellakaan ole verot tuttuja, jos luulet että 3500 euron bruttopalkasta jää käteen 3000e nettoa. Lisäksi ei kannattaisi kyllä brassailla yrittäjyystietoudellaan, kun olet jo aiemmin maininnut miten yrityksen lopettamisesta tuli hirveästi yllättäviä kuluja. Ei tainnut ihan olla tietous senkään suhteen kunnossa?

Vahingonilo on juuri se oikea sana sinulle ilman sanakirjaa.
Ok, alan pikkuhiljaa kyllä rehellisesti sanottuna ollakin vahingoniloinen. Kanssasi keskustelu tuntuu siltä, kuin puhuisi pikkulapselle joka huutaa sormet korvissa "laalaalaalaa". Ei aikuinen, fiksu keskustelija ala esim. haukkua muita kotona asuviksi teineiksi, tai irvailla taskulaskimen kanssa masturboinnista. Laisellesi ihmiselle on vaikea toivoa hyvää, vaan pakostikin mieleen hiipii ajatus että ihan oikein sulle kun olet tuossa tilanteessa. Ehkä paha saa joskus palkkansa?
 
Suoraan sanottuna eihän tällaisten ihmisten kanssa jaksa enempää, joilla ei oo mitään muuta elämää ku istua päivät pitkät netissä vittuilemassa ja saada siitä jotain sairasta tyydytystä. Entisiä koulukiusattuja/-kiusaajia? Tai jotain? Katkeria ja onnettomia ihmisiä joka tapauksessa. En voi muuten asiaa kuvailla. Muutama asiallinen vastannut on tässä ketjussa ollut, joka varmasti on ihan normaali ihminen. Mutta jos joka helvetin sana pitää vääntää joksikin muuksi kuin mitä se on tai yrittää saada asia näyttämään muulta, niin mun puolesta. Jatkakaa sairasta vääntöänne ihan kuinka paljon haluatte. Saahan siihen jotkut menemään koko päivänkin, jos on hitaampi vaikka kirjoittamaan tai ajattelemaan. Voi sitten vanhempana muistella, kuinka mahtavaa elämää tuli elettyä kaksplus-foorumeilla. Ei voi enää muuta todeta, kuin että kyllä on suomalaisella paskat huvit :)

"Yrittäjä itsekin": Sinulle voisin kuitenkin vastata. Esitit ihan hyvän kysymyksen. Ensinnäkin liiketoimintani oli ihan kannattavalla pohjalla, ei mikään kultakaivos mutta tulin toimeen. Lopetuspäätös syntyi lapsivuodeaikana, kun esikoinen syntyi. Olin jo koko raskauden ajan kypsytellyt asiaa mielessäni takaraivossa, mutta halusin nähdä, onko minusta sekä yrittäjäksi että äidiksi. Tässä vaiheessa velkaa oli vasta opintolainan (joo, se on ihan sairas summa, tiedän!) verran. Ei oltu vielä ostettu taloa ja firman velat oli firman velkoja. Mies nyt tietysti oli asia erikseen, sillä oli jo tuolloin velkaa, mutta meillä oli myös erilliset rahat. Huomasin kuitenkin välittömästi lapsein synnyttyä, että haluan olla oikea äiti lapselleni ja jos jatkaisin, molemmat kärsisivät, sekä yritystoiminta että lapsi. Tai sitten vain toinen kärsisi.

Mulla oli vähän syrjässä liike ollut alusta asti, mutta asiakkaat löysivät kyllä hyvin sinne tästä huolimatta. Olin kuitenkin koko yrityksen ajan etsinyt uutta ja parempaa liikepaikkaa ja sellainen vapautui yllättäen ollessani n. raskauden puolivälissä. Nopea päätös oli se, että muutan liiketilan tälle paremmalle paikalle.

Eli muutin liiketilani ja teimme sinne vaadittavat remontit, joka ei ollut ilmaista. Hyvän liikepaikan vapautuminen on todella harvinaista ja on vain pakko uskaltaa, jos meinaa. Aika paljon meni firman varoja tähän. Vuokra nousi vain vähän, mutta nousi kuitenkin.

Tavarantoimitussesonki oli tässä toimialassani 4 x vuodessa ja isoilla toimituserillä. Tilaukset tehdään puoli vuotta ennakkoon. Minulle ei onneksi ehtinyt kuitenkaan tulla tämän yhden sesongin tavaroita, vaan sain peruttua toimitukset heti lapsen syntymän jälkeen, sillä yhtään sitovaa tilausta ei oltu ehditty vielä tehdä.

Jouduin palkata kaksi työntekijää äitiyslomani ajaksi, josta toinen kokoaikainen ja toinen osa-aikainen. Tottakai, jos on itse töissä ja tekee itselleen töitä, ei kulujakaan ole niin paljon. Sen sijaan työntekijät maksavat aika paljon enemmän. Ei mulla tähänkään ollut muuta vaihtoehtoa, pakko oli luonnollisesti palkata.

No. Kun lapsi syntyi, päätös lopetuksesta oli käytännössä seuraavana päivänä. Onneksi työntekijäni olivat huipputyyppejä ja hoitivat loppuunmyynnin puolestani. Jokainen vasta äidiksi tullut tietää, että vauva on kiinni tississä koko ajan eikä sitä pysty samalla tehdä 8-10 tuntisia työpäiviä tauotta. Ongelma tietysti oli se, että uusi vuokrasopimus oli 3 kk:n irtisanomisajalla, josta onneksi sain puolet pois vuokraamalla tilan edelleen seuraaville yrittäjille. Joka tapauksessa jonkin verran meni sekä palkkoihin, että vuokraan. Tavara onneksi oli liikkeessäni aina kysyttyä ja kun menin pienen lapseni kanssa n. kuukauden päästä katsomaan entistä elämääni, jäljellä oli kaksi pahvilaatikkoa ja muutama kuukausi sitten remontoitu liiketila.

Liikkeen myyminen olisi ollut paras vaihtoehto näin jälkikäteen. Lopettaminen on kallista.

Liike oli ollut minulla sen aikaa, että velkaa oli vielä hieman jäljellä. Lisäksi laskuja tulee vielä yllättävän pitkään, kun on lopettanut toimintansa. Oli kieltämättä mullekin pieni yllätys, kun aina kun ajatteli, että nyt kaikki on maksettu niin lisää tuli.

Jos yrittäjä itsekin- nimimerkillä on esim. mies, on asia vähän eri kuin jos olet nainen. Ja jos haluaa olla lapsensa kanssa vähän pidempään kuin muutaman kuukauden kotona, ei yrittäminen mun toimialalla oikein onnistunut. Eli olin epärealistinen ja hölmö myös tässä asiassa, kun ajattelin, että voin yhdistää sekä tällaisen yrittäjän elämän että äitiyden. Totuus iski sitten ja lujaa. Ja nyt näin jälkeenpäin, voin sanoa, että vieraalla tienaa saman verran, mutta ilman stressiä ja saa vaikka sairaslomankin pitää jos sairastaa.

Yritystoiminnastani olen ylpeä. Onnistuin siinä mielestäni ihan hyvin. Vaihtoehtona olisi ollut jatkaminen, mutta kuten sanoin, rankinta oli viedä lapsi hoitoon todella pienenä, yrittäjänä olisi joutunut viemään hoitoon lähes 2 kk:n iästä eteenpäin. Olen ollut esikoisen kanssa kotona äitiysloman jälkeen vielä 9 kk, sillä olin työttömänä. Ja joo, ihan hyvin pärjättiin silloinkin... :) (Taas samaa hehkutusta...) :)

Tällaiset on rankkoja päätöksiä. Jokainen voi ajatella omalle kohdalleen, jos haluaa ja on esim. siunaantunut jonkinlaista empatiakykyä ja ymmärrystä. Muilta en sitten tällaista ajatusmaailmaa odotakaan... Firmaan sain hyvän rahoituksen, sillä liikeideaani uskottiin myös rahoittajan päässä. (Ne ei myönnä lainaa, jos edellytyksiä onnistumiselle ei ole). Raskauteni oli minulle itselleni yllätys ja suunnaton onni ja jos voisin, tekisin kaiken uudestaan. Nyt ei onneksi tarvitse lopettaa liikettä, vaan voin hieman paremmin keskittyä toiseen jälkikasvuuni. Toivoen, että hän olisi terve ja syntyisi terveenä.

Eli, jos sulla on tyylin vuokratuoliparturikampaamo, jos olet itsenäinen kirjanpitäjä, jos sulla on pöytälaatikkoyritys tms, jos sun liiketoiminta ei ole riippuvainen ainoastaan susta itsestäsi ja sulla on ollut alusta saakka esim muita työntekijöitä töissä, jos olet hieroja tai muu vastaavanlainen yrittäjä, jonka varaston arvo ei ole satojatuhansia euroja, niin silloin sulle ei voi missään olosuhteissa tulla tällaista lainamäärää harteillesi. Täysin mahdotonta siis. :) Toki, jos sun liikevaihto pyörii vähintään 500 000 e/vuosi alkaen eli myyt tavaraa jolla teet kauppaa, jossa esim. sisäänostohinnatkin vaikuttavat ja myynti on riippuvaista erinäisistä asioista, niin sitten, yllättävissä lopettamistilanteissa voi sitä velkaakin tulla. Vaikka liike ei menisi konkurssiin ja haluaisit lopettaa yhtäkkiä.
 
Niin, ja kun lopetat liikkeen, vaikka yrittäisit myydä tavaraa kuinka kalliilla tahansa, niin katteet eivät ole millään muotoa samat, kuin jos myyt tuotteen normaalilla hinnalla. Loppuunmyynti saa kestää vain tietyn ajan ja jos tavara ei mene kaupaksi se jää sulle. Eli se, mitä saa lopettamisessa myydystä tavarasta, ei ole lähimainkaan se, millä maksat normaalit mukut ja kikut firmalla. Ja kun tarkoitin "firman velat oli firman velkoja", se menee toiminimessä juuri näin. Lopettamisen jälkeen vastaa itse niistä veloista joita vielä jäi.

Yllättävällä velalla tarkoitin sitä, että ei voinut ottaa kaikkea huomioon. Yllättävän velan määrä oli n. 10 000 euroa, loput osasin hahmottaakin... Että jotain täytyy jäädä, kun velkaa oli vielä vähän jäljellä eikä omiaan saa pois mitenkään, sillä katetta myydystä tuotteesta ei juurikaan jää.
 
Niin ja ennen kuin joku ennättää kysyä: miten voi olla kanattavalla pohjalla liiketoiminta jos on velkaa jäljellä, niin vastaan ennenkuin joku ehtii ja saa tästä taas joutavasta kysymyksestä mahdollisesti jotain mielihyvää/tyydytystä. Ja jos ei itse ole ollut yrittäjä, niin silloin en voi asiasta keskustella kanssasi. Yrittäjän elämää ei voi verrata mitenkään tavallisen palkansaajan elämään, se on niin erilaista. Riippuu tietysti yritystoiminnan toimialastakin.

Harvalla ihmisellä, (jos ei ole perintöä tai lottovoittoa tai muuten vaan säästössä useita kymmeniä ja jopa satoja tuhansia) on vaihtoehtona perustaa liiketoiminta ilman lainapohjaa. Yrityksen perustamiseksi tarvitaan lähes aina rahoitusta. Yleensä n. 80%-100% velkaa siis. Rahoitusmuotoja on erilaisia, itselläni oli Finnveran laina. Laina-aika oli 5 vuotta. Olin ehtinyt pitää yritystäni n. 3 vuoden ajan ja vielä siis oli jäljellä n. 2 vuotta lainoja.

Kannattavaksi määritän liiketoimintani juuriki siksi, että liikevaihto oli alusta saakka lähes 1,4 kertaa sen, mitä olin laatinut liiketoimintasuunnitelmaksi. Ja katteet kuitenkin juuri sitä samaa, joka pitikin olla. Eli suomeksi: kysyntä ylitti odotukset. Aloitin pienemmällä varastolla, mutta kuitenkin varastoa piti kasvattaa suhteessa myyntiin ja kysyntään. Ja kun siihen tarjoutui mahdollisuuksia, osa tuloista meni varastoon ja sain siten hyvän pohjan toiminnalleni n. 2 vuoden aikana. Varastoa ei saa kasvattaa liikaa, mutta ei myöskään voi pitää liian pienenä.

Lyhensin lainaani firmassa kuitenkin suunnitelmien mukaan, sillä varastoon tuli myös satsata.

Ja anteeksi vielä, kun puhuin tuosta "jos liikevaihtosi ei ole vähintään 500 000 euroa - liikevaihtoesimerkissäni oli yksi nolla liikaa. Eli 50 000 euroa vähintään ja varaston arvo esim. 15 000 - 20 000 euroa.. Oma liikevaihtoni oli 150 000 euroa/vuosi ja alv päälle (jota ei lasketa liikevaihtoon). Normaali pienen yrittäjän juttu siis, peruselinkeino. :) Liikevaihdolla ei ole mitään tekemistä kuitenkaan sen kanssa, mitä tienaa. Se, mitä jää viivan alle, on tärkeää.

Eksyin aiheen vierestä, mutta kun joku kysyy asiallisesti, niin voi antaa vastauksen ihan hyvin. :)
 

Yhteistyössä