Onko täällä naisia, jotka ovat leikkauttaneet pitkät hiuksensa lyhyiksi?

Mä voin olla - ja todellakin olen- ihan yhtä hyvä äiti, vaikka aikaa menee tukan laittamiseen, meikkaamiseen, ja kivojen vaatteiden pukemiseen. Ei se ole automaattisesti hyvää äitiyttä, että tukka lyhyeksi, ei meikkiä ja maripaita päällä päivät yöt.

Esikoisen aikaan minäkin syyllistyin tähän että en enää meikannut ja maripaita päällä aina! :O Hiuksia en siinä yhteydessä tosin leikannut yhtään, mutta ne oli ihan aina vain ponnarilla. En tiedä mistä syystä se tapahtui. Kai se vaan oli sitä kun oli vaan kotona eikä "tarvinnut" laittautua mitenkään. Mutta kyllä minä siitä sitten pian tokenin ja aloin taas laittautua!

 

Mutta etkö ole huomannut, että kotiäidit jotka leikkaa tukan lyhyeksi, ei myöskään meikkaa enää? Tunnen näitä tapauksia niiiiin monta! Ennen ollaan meikattu, mutta enää se ei ole tärkeää eikä itsen ulkonäöstä huolehtiminen ole enää prioriteetti. Ihan kuin se olisi lapsilta pois, että äitikin pitää huolta ulkonäöstään ja JOPA olisi lastensa isän mielestä hottis, edelleen. eikö se todella ole kellekään enää tärkeää (siis te jotka leikkasitte tukan käytännöllisyyden takia?)

Juuri näin se on mun mielestä. Mutta minä en olekaan leikannut hiuksiani. Yhtenä syynä juuri tuo, että liian moni kotiäiti tekee noin ja samalla sekoittuu tapettiin eikä muutenkaan enää välitä muusta kuin lapsistaan. Mutta minuakin kiinnostaisi kuulla mitä sanovat he, jotka ovat kotiäiteinä ollessaan leikanneet tukan? Oletteko joskus meikanneet? Meikkaatteko enää? Oletteko ennen käyttäneet, edes joskus, korkokenkiä? Koska olet viimeksi käyttänyt korkokenkiä?

 

Se pitää vielä sanoa, että jokatapauksessa pitkät huonokuntoiset hiukset ei ole kenelläkään kauniit. Sellaisia vanhoja naisia näkee yllättävän paljon, joilla on tosi tosi pitkät hiukset ja ne on huonokuntoiset. Sellainen vanhentaa ihmistä entisestään. Varttuneemmalle naiselle on mielestäni paremmat lyhyet hiukset. Ei tarvitse olla mitään sellaista "räväkkää" monivärjättyä niin kuin joku aiempi sanoikin Vaan esim. olkapääpituisetkin hiukset on kauniit vanhemmallakin naisella, kunhan ne hiukset on hyväkuntoiset. Jos on huonokuntoiset hiukset, niin jotenkin se naamakin näyttää paljon ryppyisemmältä!

 

[QUOTE="vieras";24060030]No ei ole ainakaan mulle ja tasan päinvastoin on käynyt mun tuttavapiirissä. Naimisiin mentyä/lasta odottaessa jätetään meikkaaminen sikseen ja kasvatetaan pitkä, nyt värjäämätön tukka, vaikka lyhyt sopisi paremmin. Enemmän se on tanttautumisen merkki jos on pitkä ja maantienvärinen hiiren häntä selkää pitkin valumassa samalla kun huutelee Nico-Petteriä ja Janina-Ceciliaa.[/QUOTE]

LOL, kateellinen olet! Luonnollisen väriset pitkät hiukset ovat kauneinta, mitä olla saattaa. Taidat olla kosmetiikkafirmojen ja kampaajien aivopesemä, niin kuin useimmat naiset! Onhan se niiden etu, että kaikki naiset olisivat tyytymättömiä luonnolliseen hiustenväriinsä... Väriä ja lyhyitä leikkauksia muutaman viikon välein ja rahat kilahtelee kassaan

 

[QUOTE="kolmen lapsen äiti";24060032]Esikoisen aikaan minäkin syyllistyin tähän että en enää meikannut ja maripaita päällä aina! :O Hiuksia en siinä yhteydessä tosin leikannut yhtään, mutta ne oli ihan aina vain ponnarilla. En tiedä mistä syystä se tapahtui. Kai se vaan oli sitä kun oli vaan kotona eikä "tarvinnut" laittautua mitenkään. Mutta kyllä minä siitä sitten pian tokenin ja aloin taas laittautua! [/QUOTE]

Noin mullekin kävi! Ja ihan varmasti useimmille ensikertalaisille äideille!

Mutta kyse onkin siitä, että tokeneeko siitä vai ei. Itse sain toisen lapsen ja silloin pidin himputin hyvää huolta, ettei niin käy uudestaan. Kyse on mun mielestä siitä, että uudella äidillä aina menee paketti sekaisin, eikä kuulukaan itsestään välittää, kuuluu painaa väsyneenä tukka sekaisin ilman meikkiä, mutta siitä kuuluu toeta! Ei kuulu "luovuttaa" itseään mammalandiaan ja lopettaa meikkaamista lopullisesti ja mennä leikkaamaan tukkaansa lyhyeksi.

Sen pitäisi olla vain vaihe, ei loppuelämän suuntaus.

 

Mulla on hetkiä, jolloin ajatuksiin putkahtaa elli epäileväinen sihisemään että "nyt, mene jo, tilaa aika kampaajalle ja ...LEIKKAA KUONTALOSI!!" Mutta - sitten iskee todellisuus: oishan se varmaan ihanaa ja niin helpon oloista, kun olis lyhyet hiukset mutta mutta...onko se kuitenkaan helppoa? Jos meinaat pitää kuontalon aisoissa, niin sitä on käytävä kynittämässä säännöllisin väliajoin. Ja - sitä pitää myös osata laittaa. Mä oon kerran erehtynyt menemään kampaajan juttuihin mukaan sillä seurauksella, että mulla näkyi paljas niska :O mitä ihmettä ei ole tapahtunut sitten vauvavuosien... olihan se kevyttä, ja peseminen aivan hassua, kun aineita laittelin entiseen malliin...mutta_kun_sitä_kampausta_piti_myös_laittaa!! Juu ei, ei mun juttu, ei. Pitkät hiukset toki vaativat omat vääntönsä mutta mun mielestä ne kuitenkin ovat myös huolettomammat - pidät joko vapaina tai käden käänteessä sitaiset löysälle nutturalle, ponnarille, laitat huivia pannaksi, pinneillä...ja siihen ei mene kuin tovi. Toki kateellisena katselen upeita lyhythiuksisia naisia, joilla leikkaukset toimivat mutta mun hermosto on jo niin tottunut tähän, että vaikea muuttaa tästä opitusta pois .

 

Olen leikannut pitkä tukan pois kun esikoinen sitä vauvana repi. Tyytyväinen olen! Meikkaamaan en ole ehtinyt pariin vuoteen kun tuo kuopuskin vaatii osansa. Pitkä tukka olis kaunis muttei sellaiseen turhuuteen ole aikaa. Meikkaamista en harrasta enää ollenkaan.

 

Olen leikannut pitkä tukan pois kun esikoinen sitä vauvana repi. Tyytyväinen olen! Meikkaamaan en ole ehtinyt pariin vuoteen kun tuo kuopuskin vaatii osansa. Pitkä tukka olis kaunis muttei sellaiseen turhuuteen ole aikaa. Meikkaamista en harrasta enää ollenkaan.

Miksi et leikkaa samantien koko "turhuutta" pois kokonaan!?

 

Olen lakannut meikkaamasta ja hiuksetkin leikkasin. Ja juu, johtuu ihan helppouden tavoittelusta. Ja siitä, kun ei käy ihmisten ilmoilla. Silloin kun käyn, katson mitä päälle laitan ja meikkaankin. Mutta jos kaikki päivät on vain kotona ja kotipiirissä, niin ei ole erityistä syytä esim. meikata, saati laittaa korkkareita. Harjaan kyllä hiukset ja vaatteet on puhtaat.

Mies oli tyytyväinen lyhyeen malliin, kuulemma vaihtelua ja sopii hyvin itse kyllästyin pitkään, kun kesti niin kauan pestä, että melkein piti etukäteen pesupäivät suunnitella. Toiseksi se iänikuinen ponnari oli NIIN tylsä... Hiukset on paksut ja oli ne nätit, mutta aina ne oli naamalla, suussa, tiellä - tai ponnarilla.

 

Leikkasin lyhyeksi pitkät hiukseni seitsemän vuotta sitten ja nautin lyhyistä hiuksistani todella nelisen vuotta...nyt viimeiset kolme vuotta olen taas kasvatellut pitkiä - ja nyt nautin taas näistä .

 

Mie olin nii kyllästynyt noihin about 50cm pituisiin hiuksiin ja odottelin kesää, jotta voisin ne lyhyeksi leikata ja sitten toukokuussa tuli sellanen poikamainen look ja kyllä kaikki kehuu sen maasta taivaisiin. Jokainen tuumaa etten enää näytä vaa tavikselta vaan nimenomaan poikkean massasta ja se on just jees kerta en ole luonteeltanikaan perus tavis heehee.

Tos on vähän osviittaa minkälaisen tyylin otin. <3
http://newhairstylegallery.com/wp-content/uploads/2011/04/Younger-Short-Punk-Hairstyle.jpg

Vähänkö mä niin rakastan näit miun hiuksii nyt. :heart:
Murunki mielest miulle sopii tällaset, vaikka eka oli vähän kauhuissaan et tollasen kampauksen ottaisin hehe.

 

Juu. Mul oli yläasteelle asti hiukset peppuun asti pitkät. Aluksi leikkaisin ne n. olkapääpituisiksi, sitten tuli testattua permistä , sitten tuli polkka vaihe, sit vedin puoli päätä siiliksi. Sitten taas kasvattelin hiuksia pidemmäksi jne. Enää en oo hiuksia saanut kasvamaan niin pitkiksi mitä ne alkujaan oli. Tylsää.

 

En kyllä tiedä mitä siinä "luovuttaa" jos leikkaa tukan lyhyeksi? En tosin itse tehnyt sitä tuossa kuvaillussa äitiystilanteessa. Mutta jotenkin vain vähitellen jäi pois suurin osa aikaisemmin harrastamastani laittautumisesta. En vain koe olevani kovin ulkonäköorientoitunut nykyään. Vaatteiden shoppaus ei kiinnosta, meikkaaan vain vähän enkä aina sitäkään, korkokengät ovat epämukavat jne.

Olen toki siisteissä vaatteissa mutta aika neutraaleissa, ja luultavasti monen mielestä aika epänaisellisissa kun en hameista välitä. Samaten huolehdin hygieniasta, lyhyt tukkani on puhdas ja lyhyet kynteni samoin, meikkaamaton ihoni on niin freessi kuin se nyt kolmevitosella on. No minulla on kyllä aika hyvä iho luonnostaan. Vain muutama asia on jäänyt vakituiseksi, kuten kulmakarvojen muotoilu ja värjäys.

No ainakaan minua ei voi syyttää siitä että olisin huijannut miestä muuttumalla suhteen kuluessa homssuiseksi eukoksi, kun olen sinkku. Vai olenko sinkku koska olen niin pliisun näköinen

 

[QUOTE="vieras";24060550]En kyllä tiedä mitä siinä "luovuttaa" jos leikkaa tukan lyhyeksi? En tosin itse tehnyt sitä tuossa kuvaillussa äitiystilanteessa. Mutta jotenkin vain vähitellen jäi pois suurin osa aikaisemmin harrastamastani laittautumisesta. En vain koe olevani kovin ulkonäköorientoitunut nykyään. Vaatteiden shoppaus ei kiinnosta, meikkaaan vain vähän enkä aina sitäkään, korkokengät ovat epämukavat jne.

Olen toki siisteissä vaatteissa mutta aika neutraaleissa, ja luultavasti monen mielestä aika epänaisellisissa kun en hameista välitä. Samaten huolehdin hygieniasta, lyhyt tukkani on puhdas ja lyhyet kynteni samoin, meikkaamaton ihoni on niin freessi kuin se nyt kolmevitosella on. No minulla on kyllä aika hyvä iho luonnostaan. Vain muutama asia on jäänyt vakituiseksi, kuten kulmakarvojen muotoilu ja värjäys.

No ainakaan minua ei voi syyttää siitä että olisin huijannut miestä muuttumalla suhteen kuluessa homssuiseksi eukoksi, kun olen sinkku. Vai olenko sinkku koska olen niin pliisun näköinen [/QUOTE]

Tässä malliesimerkki Kaksplus-kotiäidistä!!! Hyvällä ja pahalla, samaan aikaan!

 

Tässä malliesimerkki Kaksplus-kotiäidistä!!! Hyvällä ja pahalla, samaan aikaan!

Upsan, jäi mainitsematta etten ole myöskään äiti Eli siis lyhyttukkainen, melko meikitön, matalakenkäinen, mekoton pliisuvaate ilmoittautuu! Joo en tiedä miksi täällä palstailen.

Uteliaisuudesta, mitkä asiat olivat hyviä ja mitkä pahoja?

 

Kyllä, valitettavasti olen pari kertaa tehny sen virheen, että olen leikannu "lyhyeksi", eli just ja just korvien alapuolelle ulottuviksi. Luonnonkiharoissa hiuksissa ei oikein toiminu, eikä mun mielestä sopinu mulle ollenkaan. En osais kuvitella itteäni lyhkäsillä hiuksilla, muut taas sanoo että mulle sopeis mikä hiusmalli vaan. Nyt vasta hiukset rupee olemaan pitkät. *Never again*

 

Suomalainen pariskunta (mies + nainen) näyttää ihan samanlaisilta. Molemmat miehekkäitä, tanakoita, lyhyttukkaisia ja kantavat mäyräkoiraa

 

Tämän lyhyempää en itselleni leikkaisi.

 

[QUOTE="vieras";24061689]

Tämän lyhyempää en itselleni leikkaisi.[/QUOTE]

Mulla nyt just suurin piirtein tota pituutta, ja mulle on paras vaihtoehto. Saa laitettua ponnarille, pannalle, kiharoille, pöyhkeäksi, tai sellaisenaankin on o.k.

 

Mutta etkö ole huomannut, että kotiäidit jotka leikkaa tukan lyhyeksi, ei myöskään meikkaa enää? Tunnen näitä tapauksia niiiiin monta! Ennen ollaan meikattu, mutta enää se ei ole tärkeää eikä itsen ulkonäöstä huolehtiminen ole enää prioriteetti. Ihan kuin se olisi lapsilta pois, että äitikin pitää huolta ulkonäöstään ja JOPA olisi lastensa isän mielestä hottis, edelleen. eikö se todella ole kellekään enää tärkeää (siis te jotka leikkasitte tukan käytännöllisyyden takia?)

eipäs yleistetä siellä :stick: itse en ainakaan ole lakannut meikkaamasta hiusten lyhenemisen myötä, yleensä vedän tottumuksesta mustalla luomivärillä rajat alas & meikkivoidetta vaikka päiväohjelma olisi vain tytön kanssa puistoilua...

 

Ihan sama mulle tuli mieleen. Ne pullukat kotiäidit, jotka ei ole meikanneet aikoihin, koska heillä on "tärkeämpääkin" tekemistä kuin itsensä ehostaminen.
Mua oikeasti kauhistuttaa jokainen uusi kotiäiti, joka menee tekemään tuon viimeisen, eli leikkaa ne kutritkin pois. On niin kovin epäkäytännölliset. eikä mitään väliä että esim. mies niihin alunperin ihastui, tai että aina olleet itselle tärkeät. Niin, tärkeintä on se käytännöllisyys ja helppous...

Mutta kaikille EI SOVI pitkät hiukset. Mulla on todella ohuet hiukset ja pitkänä ne on sellaset hiirenhäntähiukset. Mut onhan muitakin vaihtoehtoja kuin pitkät ja lyhyet. Mulle sopii parhaiten lyhyt-puolipitkä , saan hyvin tuuheutta hiuksiin. Sain todella paljon kehuja tuttavilta ja sukulaisilta kun leikkasin hiukseni pitkistä lyhyiksi (aikasemmin ei oo kauheesti kukaan kommentoinut hiustenmuutosta)

Terveisin parikymppinen äiti

 

Mä pidän pitkiä hiuksia (nyt vyötärölle ulottuvia) koska pitkät ovat kauniit. Kuitenkin luulen, että paremmin minulle sopisivat hartiapituiset hiukset. Hartiapituus on lyhin mitä minulla on ikinä ollut. Se oli suloisen tyttömäinen ja korosti enemmän kasvonpiirteitäni kuin nämä pidemmät.
Mutta olen jotenkin ihan koukussa pitkiin hiuksiin. Ihailen muidenkin pitkiä hiuksia.
Toisinaan vastustan kiusausta leikata näitä. Vaikka lyhyemmät sopiskin, niin näissä pitkissä vaan on sitä jotain.
Ja mielestäni näissä ei ole mitään vaivalloista.
Ikimaailmassa en ottaisi tukkaa jota täytyy laittaa.

Pitkät hiukset on yleensä itsessään kauniit vaikkeivat koroistaisikaan kantajansa kasvoja tms. Pitkät ovat myös tietynlainen saavutus. Harvemmin ne rumentavat ketään sentään, mitä taas lyhyet saattavat tehdä. Pitkät ovat ehkä turvallisemmat. Niiden taakse vois myös tarpeen tullen piiloutua.

 

Mulla oli kolme viikkoa sitten hiukset melkein peffaan mutta nyt ne on olkapäille....ei siis ihan lyhyet kuitenkaan....Mun oli pakko taas leikata kun nuo päähineet katkasee niin pahasti tuon tukan...

 

[QUOTE="vieras";24060030]No ei ole ainakaan mulle ja tasan päinvastoin on käynyt mun tuttavapiirissä. Naimisiin mentyä/lasta odottaessa jätetään meikkaaminen sikseen ja kasvatetaan pitkä, nyt värjäämätön tukka, vaikka lyhyt sopisi paremmin. Enemmän se on tanttautumisen merkki jos on pitkä ja maantienvärinen hiiren häntä selkää pitkin valumassa samalla kun huutelee Nico-Petteriä ja Janina-Ceciliaa.[/QUOTE]

Lasta odottaessa jätetään se tukka värjäämättä, koska ei haluta ylimääräistä kemikaalikuormaa lapselle. Onhan näistä suosituksiakin olemassa kuten myös siitä, ettei alle 15-vuotiaiden pitäisi värjätä hiuksia. Kampaajillahan on normiväestöä suurempi riski saada vammaisia lapsia juuri kemikaalikuormituksen takia.

Yleensä ne Nico-Petterit, Janina-Ceciliat, Leevit, Emmat, Ellat on enemmän värjätyillä, lyhythiuksisilla äideillä kuin luonnonvärisillä pitkähiuksisilla, koska nuo jälkimmäiset taitavat suosivat ekoäiteinä erikoisempia nimiä Hillaa, Kesää ja Timoteitä.

Kerrottakoon kuitenkin, että itselläni on värjätyt keskipitkät hiukset ja lapseni nimikin on jokaisen lähiöäidin suosikki Ella Kun lapseni syntyi tuo nimi ei ollut vielä niin suosittu, yritän sillä puolustautua.

 

Kai minun nyt täytyy tulla myöntämään tännekkin tämä, että taidan jänistää.:ashamed: Tykkään vielä liiaksi nykyisistä pitkistä hiuksistani leikkauttaakseni se tässä vaiheessa lyhyiksi. Siitä mallistakaan en vielä ole oikein ollenkaan varma. Lisäksi tuo, kun hiukseni kasvavat niin tuskallisen hitaasti. Se olisi monta vuotta ennenkuin ne voisi taas luokitsella pitkiksi. Nolona myönnän tämän ja jatkan tuskailuani pitkien hiusteni kanssa. Isot peukut silti kaikille, jotka moisen rohkean vedon olette tehneet!:wave: En itsekkään siitä vielä täysin luovu, mutta vielä en ole tarpeeksi varma siitä lyhyestä.