Onko täällä vanhempia, jotka kasvattavat lapsensa tietoisena maailman eri uskonnoista?

["äippä"]

Meillä on nyt 8kk lapsi. Emme kuulu kumpikaan kirkkoon, eikä kuulu lapsikaan. Mieheni on hyvin pitkälti ateisti, itse olen ennemminkin agnostikko, sen enempää en jaksa omaa monimutkaista suhdettani uskontoon avata. Kysymys onkin se, että mitä teen siinä tilanteessa kun lapsi kysyy, mitä tapahtuu kun kuolen tai onko Jumala olemassa kun niin puhutaan jne. Ajattelin itse, että tällaisessa tilanteessa vastaan lapselle, että maailmassa uskotaan monella eri tavalla, ja sitä kautta alkaisin kertomaan minkälaisia ajatuksia maailmassa eri uskonlahkoilla on.

Oma äitini sanoi, että se luo lapselle turvattomuutta, jos äiti ei osaa vastata kysymykseen "äiti mitä sulle tai mulle tapahtuu kun kuollaan".

Miten te toimitte, jotka näillä periaatteilla lastaan kasvatatte? Mitä ongelmia on tullut vai onko ollut mitään ongelmia? Haluan antaa lapselleni vapauden itse tutkia omaa sisintään ja päättää mihin haluaa uskoa. Kerron toki mitä itse uskon. Toivoisin tähän ketjuun vinkkejä tulevaan!

Kiitos vastauksista!

 

[as if]

Kyllä meillä puhutaan paljon eri uskonnoista lasten kanssa. Eikä siis kuuluta kirkkoon.
Koululaiset käyvät tavallisilla uskonnon tunneilla.
Viime aikoina on keskusteltu paljon islamista ja buddhalaisuudesta.

 

[emppu75]

no suunnilleen samoilla linjoilla olen, kuten sinäkin vinkkejä en osaa vielä antaa, kun ei kakara 7kk ole onneksi vielä pohtinut jumaluutta, tai muutakaan monimutkaista hömpötystä...

 

[hrthrthh]

Elämänkatsomustiedossa luetaan eri uskonnoista myös.

 

[Anatolia]

Lapsille kerrotaan eri uskonnoista, mitään uskontoa ei harjoiteta tai minkään uskontokunnan piiriin emme kuulu.

Viimeeksi erityisen kiinnostuksen kohteena oli islam, koska kävimme Turkissa lomalla Ramadanin aikaan ja asuimme moskeijan vieressä.

7½ v ja 5½ v on lapsilla ikää, ja periaate on toiminut ihan hyvin. Tokaluokkalainen on ET-tunneilla koulussa.

 

[tmtm]

No meillä on vielä pienet lapset, mutta aiomme kertoa eri uskonnoista. Kuulumme miehen kanssa kumpikin eri uskontoon. Kerromme tietysti ensisijaisesti niistä, mutta myös muistakin.

 

["aapee"]

ajattelin kyllä, että lapsi (varsinkin jos ei muita saman ajatusmaailman perheitä ole kun pienellä paikkakunnalla asutaam) kävisi koulussa tulevaisuudessa ihan normaaleilla uskonnon tunneilla.. Onko nykyään kuitenkin mahdollista ottaa lisäksi ET-tunteja?

 

[halipupu harmaana]

Meillä on viime aikoina puhuttu aika paljon kuolemasta yms. kun tuli kesällä käytyä hautausmaalla. Poika aloitti myös koulun ja käy et:n tunneilla, koska ei kuulu kirkkoon. Omituisempaa mun mielestä olisi alkaa lapselle satuilemaan taivaasta yms. jutuista, koska en niihin itsekään usko, eikä kukaan kuollut ole tullut kertomaan mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Luin lapselle juuri Veljeni Leijonamielen, josta lapsi voi saada itselleen ideoita siihen mitä kuoleman jälkeen mahdollisesti voisi tapahtua.

 

[Horuksen silmä]

Meillä lapsia ei ohjata minkään uskonnon piiriin eikä uskonnoista puhuta, ellei niistä tule mutkan kautta puhetta. Kysymyksiin vastaillaan oman elämänkatsomuksen mukaan. Kuolemasta olen kertonut että ihmisillä on eri uskomuksia mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja lapset saavat uskoa siihen mihin haluavat. Esikoinen käy koulussa et tunneilla.

 

["Puhina"]

Olen lapselleni sanonut ensimmäisistä kyselyistä lähtien, että toiset uskoo taivaaseen, toiset uudelleen syntymiseen ja että itse uskon että ihminen vain kuolee eikä mene minnekään. Lapsi itse on sitä mieltä että mennään taivaaseen, koska tuntee ihmisiä jotka uskovat niin.

 

[Chala]

Molemmissa ei voi olla, uskonnossa ja et:ssa, jompi kumpi täytyy valita. Jos et-tunnit järjestetään ns. ylimääräisinä ekana tai vikana tuntina niin voi olla mahdollista istua molemmat, mutta käytänössä arvostelua tuskin ainakaan saa molemmista ja lapselle siinä tulee "turhaa työtä".

Mun mielestä on epäreilua valehdella lapselle että vanhemmat tietää mitä kuoleman jälkeen tapahtuu tai että on jumala joka sitten ottaa luokseen tmv., koska jossain vaiheessa lapsi tajuaa että hänelle on valehdeltu ja paljonko se syö uskoa omiin vanhempiin ja itseensä?

En tiedä mitä tulen tulevaisuudessa kysymyksiin vastaamaan, todennäköisesti suoraan ettei kukaan tiedä ja monella tavalla uskotaan, mutta kristinuskoa en aio ainoana oikeana esittää vaan uskomuksena muiden joukossa.

Omat lapset tulevat menemään et-tunneille kun kouluun joutuvat, toivon että siellä käsitellään monipuolisesti myös uskonnolliset asiat.

 

[Coffee Break]

Mä uskon siihen että kuoleman jälkeen oleminen jatkuu, uskonnosta riippumatta. Mä en aio opettaa muksulle mitään sen kummemmin, vaan ja ainoastaan sen että eläminen on hyvä juttu eikä kuoleminenkaan ole kamalaa, se on hetkellinen ero rakkaista.

 

[Jellonainen]

Me keskustelimme viimeksi tänään mitä tapahtuu sitten kun kuolee. Ja kerroin kahdeksanvuotiaalle rehellisesti ettei sitä kukaan voi tietää, mutta eri ihmiset uskovat eri tavalla. Omat tietoni eri uskonnoista ovat hävettävän heikot, pitäisikin perehtyä asiaan enemmän.

 

[Paatunut Parahdus]

No kysymyksiin vastataan sitä mukaa kuin niitä tehdään. Ja kun kuolemasta on kysymys, niin vastaan oman näkemykseni mukaan, "Se on siinä sitten". Jos lapsi kysyy erityisesti toisista näkemyksistä, vastaan sitten tarkentavasti sen mukaan kuten parhaaksi kykenen (ja otan selvää lisää jos tarvetta on). He saavat tietää eri uskonnoista, eikä meillä tiettyä uskontoa kotikasvatuksessa pahemmin painoteta. Tai siis uskonnoton perhe kun on, niin siinä on paha painottaa uskonnolliseen kasvatukseen. Väliin olen niin julma, että käskeä etsiä lisää tietoa itse.

 

["kahden äiti"]

Meillä minä ja lapset kuulumme ev.lut. seurakuntaan. Mies ei kuulu mihinkään seurakuntaan (eli on kai sitten ateisti tai pakana ;-)

Kun lapset kysyvät minulta Jumalasta tms. vastaan ev.lut. uskon mukaan. Ja sen jälkeen lisään tyyliin: "Näin meidän uskontomme mukaan uskotaan. Isä ei usko Jumalaan ja tuonpuoleiseen. XXX päiväkodissa puolestaan uskoo vielä eri tavalla. Näistä asioista jokainen saa uskoa omalla tavallaan, eikä usko/tapa uskoa tee ihmisestä toista parempaa/huonompaa."

 

["vieras"]

Kuulumme kaikki ev.lut. seurakuntaan. "Mihin ihminen joutuu kun se kuolee"-kysymyksiin yms. vastaan oman uskomme mukaisesti aina. Olen kyllä kertonut lapsille että on olemassa myös muita uskontoja. Mutta en niihin sen enempää paneudu, koulussa sitten saavat opiskella niistä kun sen aika tulee.

 

["wieras"]

Olen kristitty ja uskon Jumalaan. Samoin mies. Olemme tuoneet lapselle esiin oman vakaumuksemme ja selittäneet maailmaa (ja erityisesti näkemyksiä kuolemasta ja kuolemanjälkeisestä elämästä) sen kautta.

Samalla ollaan kerrottu, että maailmassa on paljon ihmisiä, jotka uskovat eri tavalla kuin äiti ja isi. Ja kerrottu, että kuitenkin hyvin usein muodossa tai toisessa nämä kaikki ihmiset uskovat yhteen suurempaan totuuteen/ jumaluuteen/ jumalaan, joka ei lopulta ole niin eri asia kuin mitä isi ja äiti uskoo. Niinhän sekuitenkin on, kun on kyse maailman valtauskonnoista kristinuskosta, islamista, hindulaisuudesta tai buddhalaisuudesta.

 

[Hiivatin kenkkua]

No mun 1-vuotiaani ei onneksi vielä moisia kysele, mutta aion kyllä tulevaisuudessa kertoa eri uskonnoista jos puheeksi tulee. Itse en ole uskonnollinen mihinkään suuntaan, mutta budhalaisuudessa on jotain tiettyjä näkemyksiä, joista pidän. Mihinkään kirkkoon me ei kuuluta. Oikeastaan vois kiteyttää, että uskon kaikkeen, mutta en mihinkään. Eli on paljon asioita, joita voi vain arvailla ja miettiä eri mahdollisuuksia (esim juuri tuo kuolema-kysymys), mutta ei niistä mitenkään varma voi olla. Aion lapselleni rehellisesti kertoa, ettei äitikään ihan kaikesta kaikkea tiedä...

 

[Kristitty äiti]

Olen kristitty ja kristittynä lastanikin kasvatan, mutta olen kertonut, että maailmassa on monia uskontoja ja että itse uskon, että Jumala on yksi ja sama, eri nimillä vain eri uskonnoissa. Kysymyksiin vastaan, että MINÄ uskon kuoleman jälkeiseen elämään jne, mutta maailmassa on myös ihmisiä, jotka uskovat uudelleen syntymiseen tai siihen, ettei kuoleman jälkeen ole mitään. Olen myös kertonut lapselle, että hän kuuluu kirkkoon, mutta saa toki kasvaessaan itse päättää mihin uskoo ja haluaako johonkin uskonnolliseen yhteisöön kuulua.