Onko täällä muita jotka pelkää koko ajan jotain tauteja (lapsillaan)?

[voihan tauti]

Tämä on ihan hirveää. Pelkään koko ajan että lapsillani on joku sairaus. Pieninkin oire mikä voisi viitata johonkin niin saan siitä päähänpinttymän, googletan oireita, mietin, jahkaan, löydän koko ajan lisää ja lisää täsmääviä oireita ja pian olenkin jo niin paniikissa että olen ihan varma että lapsellani on tauti.

Olen pelännyt esikoisellamme sydäntautia, adhd:ta, aivokalvontulehdusta. Keskimmäisellämme olen pelännyt diabetesta, aivokasvainta, jotain hengityssairautta. Nuorimmaisellamme olen pelännyt verenmyrkytystä ja sydäntauteja myös. Paljon muitakin on mutta nämä asiat olen ottanut puheeksi neuvolassa/lääkärillä ja näitä on tutkittu. Täytynee sanoa tähän väliin että MITÄÄN näistä ei ole diagnosoitu.

Esikoisellamme oli kyllä sydämen sivuääniä pienempänäja hiema tiheälyöntisyyttä mutta eivät oireilleet mitenkään ja menivät aikaa myöten ohi. Keskimmäisellämme oli ketoaineet hieman matalat(?), joi/kävi vessassa USEIN mutta ei ollut diabetesta. Nyt valitellut päänvihlaisuja, pelkään jotain kamalaa. Nuorimmaisella "marmoroitunut" iho luonnostaan ja ilmeisesti poskessa pintaverisuonet ryhmittymänä jonka vuoksi ehdin pelkätä jo verenmyrkytystä ym.

Nuorimmaisellemme tulee myös herkästi petekioita jos itkee kovasti tai yökkäilee. Ensimmäinen kerta kun tuli, olin satavarma että jotain on pielessä.

Esikoisellamme pelkäsin aivokalvontulehdusta kun oksensi ja niskat olivat todella kipeät. Lääkäristä lähete yliopistolliseen sairaalaan mutta poika terve.

Tämä on ihan kauheaa; lapsethan sairastavat koko ajan jotain mutta miksi minä sitten joka oireen kohdalla pelkään jotain elämää suurempaa? :/ Olenko ainoa tällainen?

(syön kyllä Cipralexia ahdistukseen mutta ei se tunnu auttavan)

 

[up]

tipahti

 

[itselläni pelkään]

Olen jo tutkituttanut, onko rintasyöpää. Ei ollut. Nyt pelkään kun kädessä patteja että ovat jotainb kasvaimia.

 

[Diagnoosi]

= luulotauti!

 

[Voihan tauti]

Olenko todellakin ainoa jolla tällaista? Taidan sitten olla ihan oikeastikin päästäni jotenkin "vialla". :ashamed:

 

[://]

:/

 

[voihan tauti]

Sinnillä nostelen jos edes joku saisi fiiliksestä kiinni mitä tarkoitan. :ashamed:

 

[vieras]

Mä tavallaan tajuan mitä tarkoitat.. Mulla se ei vaan yllä paniikiksi asti, mut siis, lapsi on käytetty sydäntutkimuksissa ja sydänvika löytyikin(sukurasite mut ei erityisiä oireita kuitenkaan ollut). Ja jos paljon juo niin oon soittanu neuvolaan ja ne on tarkistanut pissasta sokerin. ja kun on ollu paljon mustelmia jotka on vaan lisääntynyt, on verikokeet otettu varmuuden vuoksi(leukemian poisulkeminen, mulla kaveri kuollu kyseiseen tautiin nuorena ja siitä itselle jäänyt "kammo"). Mutta en siis hysterisoi, vaan vien lääkäriin jos tarvetta, ja kun on tutkittu niin hyvä nin, en murehdi sit enää.
Mutta kyllä mä tunnistan tuon logiikan et jos on verenpurkaumia niiin mietin itsekin just aivokalvontulehdusta ja käytän helposti lääkärissä jos on jotain perusflunssasat/okustaudista poikkeavaa.
Joo, oon aika huolehtivainen, mutta ei mun lapset oo mitenkään poikkeuksellisen paljon lääkärissä ikinä käyny(muutama kerta ehken vuodessa) enkä mä koko aikaa pelkää.
Musta on ihan luonnollistakin pelätä omien lasten suhteen et joku vakava sairaus iskee, varsinkin jos sellaisen on nähnyt läheltä, mut jos pelko alkaa vaikuttaa lasten arkielämään häiritsevästi tai itse kokee kamalaa ahdistuta niin varmaan kannattaa köäydä jossain asiasta juttelemassa ettei koko elämä oo vaan sitä pelkäämistä.
Kun ei niitä sairauksia pelkäämällä saa estettyä..

 

[vieras]

ja sori kirjoitusvirheet..

 

[niin noh]

Eiköhän jokainen jonkun verran sairauksia pelkää mutta liika on liikaa.

 

[voihan tauti]

Juu, eihän tämä mukavaa ole. Ja kun niihin alkaa itse kuitenkin uskomaan (siis kaiken maailman tauteihin) vaikka kuinka yrittää järjellä ajatella. :/