Toggle sidebar

rappuskammo...koko ajan pahenee :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
T

Turkilmas

Vieras
Joo, omituisella otuksella on omituiset kammot... mulla siis rappuset :snotty: .

Mulla on aina tuottanut vaikeuksia pysyä pystyssä ja onnistunkin kaatuilemaan ihan tasaisella maallakin monen monta kertaa. No, sanomattakin on kai selvää että rappuset on sitten meikäläiselle melkoiset haasteet.

Mä olen kaatunut ja loukannut itseni lukemattomia kertoja milloin missäkin rappusissa. Siksi aikojen saatossa musta on tullut koko ajan pelokkaampi ja varovaisempi portaisiin mennessä. On tasan yksi asia johon voin keskittyä rappusissa...ja se on tietty se että nousen tai lasken ne kaatumatta. Jokaiseen askelmaan täytyy keskittyä huolella...

Me asutaan kahdessa tasossa. Aiemmin en niinkään pelännyt noita rappuja, kunnes sitten tulin raskaaksi ja pötsi alkoi kasvaa. Ja kun pötsi oli niin iso etten enää nähnyt jalkojani, niin rappusten laskeutuminen oli helvetillistä.

Nykyään pelkään rappusia ihan kamalasti. Joka ainoa päivä, monta kertaakin, mä näen mielessäni miten kaadun rapuissa vauva sylissäni ja miten siitä tulee pahaa jälkeä. Aina nukkumaan mennessäkin mietin noita pirun rappuja. Ja vatsasta oikein sattuu kun mietin niissä kaatumista.

Yhtä lailla mua pelottaa kantaa vauvaa sylissäni kylppäriin. Pelkään että just rappusten kaiteen luona (josta siis tiputus alakertaan),multa lipeää ote vauvasta ja vauva tippuu alas.

Siis eihän tässä oo järjen hiventä, tiedän sen itsekin. Mutta toisaalta aika ymmärrettävää kun ei tosiaan oo ihan yks tai kaks kertaa kun oon loukannut itseni rapuissa.

Miten ihmeessä päästä kammosta eroon? Onko KENELLÄKÄÄN kokemuksia vastaavasta?
 
Sori mut mua alko naurattaa :D Siis hyvällä tavalla, ymmärrän et sä kammoot noita portaita samalla tavalla kuin minä esim. hissejä tai hämähäkkejä. Mut tuon sun noin ihana vakava kuvaus asiasta sai suupielet nousee ylöspäin :heart:

Olisko sellainen mahdollista et ottaisit jonkun mukaan ja menisitte ihan "harjoittelemaan" ja vain oleskelemaan johonkin rappusille?
 
No mä oon kans sellainen, että pelkään esim kerrostaloissa kulkea niiden rappusten ohi, että mä jotenkin just kaadun sinne rappusiin tms :). Sit mä aina lapsillekin toitotan, että pitää kulkea sitä toista reunaa :)
 
sinulla jonkinlainen tasapainohäiriö, joka on aiheuttanut nuo kaatumiset. Ja se sitten taas saa aikaan noita pelon tunteita. Kannattaisi ehkä puhua vaikkapa lääkärille tästä.
 
Mulla meni kerran polvesta lumpio paikoiltan rapuissa ja kierin oikein leffatyyliin raput alas. Sen jälkeen on tullut pideltyä kaitteesta kiinni ihan tosissaan ja varsinkin kierreportaan vaatii oikein keskittymistä että pääsen alas.
 
:ashamed: mä pelkään putoamista .lyö hiet ja vapinan parhaimmillaan.mitä korkeammalla sen kamalampi.se pelko aiheuttaa semmosen huimauksen ja horjumisolon..
ja just kaiteiden kohdalla tunne,et horjahtaa varmasti.

:hug: :D eli kohtalotovereita löytyy..
 
:wave: mie kävin eilen tyttären kanssa shoppailemassa ja kas kummaa,en meinannu uskaltaa anttilan rullaportaisiin(alas vieviin) :kieh: 3kertaa yritin..miusta ne liikkui liian sutjakkaan :o
viimein tyttären kannustuksella uskatauduin kyytiin...niin toukokuun jälkeen ekakerran liikuin tollasissa portaissa(toukokuussa meni nilkka 3kohti rapuissa ..leikattiin
ihan puuntakaa tuli tuo stoppi rullaportaisiin,hävetti.. :ashamed:
 
Ehkä vähän epäreilusti sanottu, mutta onpa kiva huomata omistavansa kohtalontovereita. Ja SmellyCat, onhan tuo toki vähän hassua. Ja vielä hassumpaa on mun lähipiirin mielestä se miten vaikeaa mun on pysyä pystyssä ihan vaan tasaisella maalla :D.

Pitää vielä kertoa noloin rappuskaatuminen tähän mennessä.Voisin tehdä niistä top kympinkin, mutta pitäydyn tässä yhdessä. Työskentelin eräässä suuressa yrityksessä myyntiedustajana ja yritys täytti vuosia. Sitä juhlistettiin erittäin hienoin menoin Vanajanlinnassa ja väkeä oli siellä PALJON.

Illalla oli juhlatilaisuus, jossa naisilla oli iltapuvut ja miehillä tietenkin puvut, eli hyvin virallista ja hienoa. Minäkin sitten tietysti hienona prinsessana puvussani ja tällingissäni. Muistan elävästi miten mulla oli NIIN tyylikäs ja hieno olo kun laskeuduin alas portaita laittautuneena. Alhaalla oli paljon ihmisiä ja suunnilleen kaikki katselivat rappusiin. Minä olin seurueestamme ensimmäisenä ja nautiskelin huomiosta ja prinsessatyylistäni...astelin rappusia kuin kuningatar.

...Kunnes sitten nilkka taittoi, kaaduin ja tulin töminällä alas. Porras kerrallaan tömpstömps vaan...sukkahousut rikki ja kaikkia paikkoja kolotti...eikä muuten ollut enää yhtään prinsessaolo :snotty: :ashamed: :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ????:
sinulla jonkinlainen tasapainohäiriö, joka on aiheuttanut nuo kaatumiset. Ja se sitten taas saa aikaan noita pelon tunteita. Kannattaisi ehkä puhua vaikkapa lääkärille tästä.
Click to expand...

En usko. Jotenkin mulla vaan helposti muljahtaa nilkka ja sitten oon ympäri. Jos vaan vähänkään keskityn johonkin muuhun tms. niin varmasti tulen ympäri. Pitää tosi tarkkaan katsoa että jalka (nilkka) on suorassa ja astun oikeaan kohtaan... höh :|
 
Mä olen nykyään varovainen rapuissa. Ennen juoksin ne alas.

Ollessani tarjoilijana olin menossa työpaikallani alempaan kerrokseen sellaisia vanhoja kiviportaita pitkin ja toisessa kädessä oli lasivati ja toisessa lasikannu. Ehdin ottaa pari askelta kun kompastin ja lensin rappuset alas ja laskeuduin lasinsirujen päälle ja löin pääni seinään. Vauhtia oli kiitettävästi pudotessa sillä tapana oli juosta nuo rappuset alas oli kädessä tavaraa tai ei.
Onneksi ei käynyt pahasti. Lasista tuli haavoja ja muutama tikki naamaan ja jalkaan.
Olin tosiaan juossut noita rappuja alas useasti ja usein vielä korkokengissä.

Tapauksen jälkeen olen ollut todella varovainen rapuissa ja katson aina jalkoihini kun kävelen alas. Myös liukuportaat pelottavat.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
En usko. Jotenkin mulla vaan helposti muljahtaa nilkka ja sitten oon ympäri. Jos vaan vähänkään keskityn johonkin muuhun tms. niin varmasti tulen ympäri. Pitää tosi tarkkaan katsoa että jalka (nilkka) on suorassa ja astun oikeaan kohtaan... höh :|
Click to expand...

Sulla on varmaan löysät nilkat, kuten myös minulla. Nilkat nyrjähtelee tosi usein (jo lapsena) vähän aika sattuu mutta sitten taas voi kävellä. Lääkäri joskus sanoi että nivelsiteet tulee vielä napsahtaan jossain elämäni vaiheessa poikki, mutta eipä ainakaan vielä ole näin käynyt :D
 
Voi että, sähän oot ihan hassu :D
Tosin ymmärrän kyllä, sillä mun hyvällä ystävällä on vähän samaa vikaa.. Ja hänellä myös tapana kaatuilla ihan suoralla. Huvittavaa hänen kanssa kävellä jossain kun yhtäkkiä huomaa juttelevansa yksin ja kun kääntyy katsomaan että mihin kaveri jäi niin tyyppi retkottaa jossain ketarat ojossa :laugh:

En siis kyllä osaa neuvoa mitenkään, mutta kunhan tiedät ettet ole ainoa :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Mä olen nykyään varovainen rapuissa. Ennen juoksin ne alas.

Ollessani tarjoilijana olin menossa työpaikallani alempaan kerrokseen sellaisia vanhoja kiviportaita pitkin ja toisessa kädessä oli lasivati ja toisessa lasikannu. Ehdin ottaa pari askelta kun kompastin ja lensin rappuset alas ja laskeuden lasinsirujen päälle ja löin pääni seinään. Vauhtia oli kiitettävästi pudotessa sillä tapana oli juosta nuo rappuset alas oli kädessä tavaraa tai ei.
Onneksi ei käynyt pahasti. Lasista tuli haavoja ja muutama tikki naamaan ja jalkaan.
Olin tosiaan juossut noita rappuja alas useasti ja usein vielä korkokengissä.

Tapauksen jälkeen olen ollut todella varovainen rapuissa ja katson aina jalkoihini kun kävelen alas. Myös liukuportaat pelottavat.
Click to expand...

huh :o . Uskon kyllä että tollasen kokemuksen jälkeen varookin :| . Ja ymmärrän kyllä myös itseäni ja pelkoani kun tosiaan hyvin monesti oon kaatunut ja aina enemmän tai vähemmän loukannut. En koskaan sen pahemmin, pari kertaa on jalka ollut paketissa. Mutta aina tietty sattuu kuitenkin :| .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Voi että, sähän oot ihan hassu :D
Tosin ymmärrän kyllä, sillä mun hyvällä ystävällä on vähän samaa vikaa.. Ja hänellä myös tapana kaatuilla ihan suoralla. Huvittavaa hänen kanssa kävellä jossain kun yhtäkkiä huomaa juttelevansa yksin ja kun kääntyy katsomaan että mihin kaveri jäi niin tyyppi retkottaa jossain ketarat ojossa :laugh:

En siis kyllä osaa neuvoa mitenkään, mutta kunhan tiedät ettet ole ainoa :)
Click to expand...

:D :D No tuota mäkin oon kuullut, että yhtäkkiä vaan katoan näköpiiristä :laugh: . Mies nykyään aina taluttaa mua ihan tottumuksesta :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja Turkilmas:
En usko. Jotenkin mulla vaan helposti muljahtaa nilkka ja sitten oon ympäri. Jos vaan vähänkään keskityn johonkin muuhun tms. niin varmasti tulen ympäri. Pitää tosi tarkkaan katsoa että jalka (nilkka) on suorassa ja astun oikeaan kohtaan... höh :|
Click to expand...

Sulla on varmaan löysät nilkat, kuten myös minulla. Nilkat nyrjähtelee tosi usein (jo lapsena) vähän aika sattuu mutta sitten taas voi kävellä. Lääkäri joskus sanoi että nivelsiteet tulee vielä napsahtaan jossain elämäni vaiheessa poikki, mutta eipä ainakaan vielä ole näin käynyt :D
Click to expand...

Niin varmaan onkin. Ja mulla on oikeesti muutenkin keskittymisvaikeuksia. Siis haahuilen ihan h-moilasena jos koitan tehdä enemmän kuin yhtä asiaa kerrallaan. Siksi mm. kävely ja kännykkään puhuminen on välillä hyvinkin vaarallista :snotty:
 
Meidän eskarilaistyttö pelkää rappusia. En tajua mikä on aiheuttanut pelon. Ikinä hän ei ole tippunut. Kotona ei ole portaita muuta kuin takapihalla muutama. Ollaan kyllä vierailtu aika usein paikoissa missä on portaita. Tyttö on muuten sellainen huimapää, että voi vaikka kiivetä poikien perässä puuhun.
 
Täällä kohtalotoveri myös :wave: Pelkään kävellä alaspäin, oli se sit rappuset tai alamäki. Mulla on löysät nivelet, joten nilkat vääntyy helposti. Ja tasasella onnistun myös kompuroimaan |O Korkokengistä mä en uskalla edes haaveilla, oisin varmaan saman tien nurin ja pää paketissa :xmas:
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa