Onko täällä muita, joilla raha ratkaisee lasten määrän?

[luoja paratkoon]

Kunpa ihmiset miettisivät montako lasta on varaa elättää. Kattellut tässä nuoren yh:n elämää 4 pienen lapsen kanssa ja voin sanoa että ei hyvin mene. Ei kouluja koskaan käynyt peruskoulua lukuunottamatta ja silti tekee lapsia lisää vaan.

 

[Mielipide]

Ei lapsilla tarvitse kaikilla olla omaa huonetta. Kaksi lasta menee hyvin samassa huoneessa. Minä olen varttunut niin, että minulla oli veljeni kanssa yhteinen huone, isosiskollamme oma huone. Hyvin pärjättiin eikä kukaan valittanut. Siinä sitä oppii jakamaan asioita, mikä on myös tärkeä taito elämässä.

 

[Kerrostalokyttääjä]

Meillä on kaksi lasta ja kolmatta puuhataan sen verran kuin jaksetaan. Tässä nyt odotellaan tarviiko lähteä raskaustestin hakuun

Mulla ei kyllä raha vois mitenkään vaikuttaa lasten hankintaan. Ei voi ajatella että raha vaikuttaa vaan siten että ei olis varaa tehdä lapsia. Siitähän saa sen kuvan että jos ap:lla olisi miljoonia niin hän sikiäisi minkä kerkiäisi. Yleensäkin lapsia ei tulisi tehdä rahasta enkä usko että kukaan rahasta tekeekään. Sen kyllä tunnustan koska olen näitä tapauksia puistossa tavannut, että tehdään vielä yksi että voisi olla kotona kauemmin kun ei ole töitä tiedossa tai ei haluta palata töihin tai halutaan että voisi olla kotona kun esikko menee kouluun tms. Jokaisella perheellä on omat syynsä, mutta raha se ei varmasti koskaan ole. Vaikka näennäisesti saa hetken aikaa jotain kotihoidontukea niin se onni ei kauaa kestä. Ja lapsilisätkin loppuu kun lapsi täyttää 17v mutta ei se lapsen kulutus siihen suinkaan lopu. Kyllä nyt jokainen täysjärkinen osaa noin pitkälle ajatella. Uskon että ne lapsia tehdään koska niitä halutaan ja joskus ne voi tulla myös ylläreinä ja siltikin niiä rakastetaan yhtä lailla.

Meillä ei raha ratkaise. Vaikka antaisit mulle miljoonan en todellakaan halua suurperhettä. Minusta ei siihen olen koska haluan käydä töissäkin enkä olla kotona 10v putkeen. Max 4 lasta olisi sopiva. 4 haluaisinkin. Siinä on sopivasti sisaruksia lapsille ja toivon mukaan joskus vanhemmiten lasten ollessa aikuisia olisi niitä lapsenlapsiakin sitten joita saisi hoitaa. Mun mielestä 4 lasta on vielä sellainen että pystyy antaan huomiota kaikille. Mitä enemmän on lapsia sitä enemmän mua ainakin itseäni pelottaisi että en pystyisi olemaan läsnä jokaiselle äitinä. Ja vaikka sisaruksista on toisilleen seuraa ei se kuitenkaan voi koskaan korvata äidin-/isän antamaa rakkautta ja läheisyyttä ja turvallisuutta. Mutta tiedän myös perheitä joissa on paljon lapsia ja heillä tuntuu homma toimivan ainakin ulkoisesti. Mä vaan itse en ole kauheen katraan perään. 4 lasta ei mun mittakaavassa ole paljoa.

Ja mitä tulee yhteiskunnan elätteinä olemiseen niin jos se että saa lapsilisiä on elättinä olemista niin silloin me kaikki joilla on lapsia ollaan yhteiskunnan sosiaalipummeja saamassa valton avustuksia.

 

[sivustakatsoja]

Kuules Gekkolisko, voisitko sinä luovuttaa munasoluja, kun olet noin hedelmällinen? Meitä tarvitsijoita on paljon pitkissä jonoissa.

Ja mitäköhän tää tähän kysymykseen liittyy? En suinkaan oo tän palstan eniten lapsia omaava ja helposti sikiävin tyyppi, joten...

Ei liity pinoon ei, mutta ajattelin kysyä, kun vaikutat muuten empaattiselta henkilöltä ja kovasti toivon omaa lasta, jota en voi saada ilman lahjamunasoluja...

Ai, no sitten. Ja anteeksi, kuulosti vähän irvailulta ensin kysymyksesi, onhan meille kuitenkin noita lapsia suht helposti siunaantunut... :ashamed: En kyllä ole ajatellut ryhtyväni munansolujen luovutukseen. Mutta toivottavsti te vielä oman lapsen saatte. :hug:

No, olihan se suoraan kysytty...Jos ihan lopullisesti olet sitä mieltä, ettet voisi munasoluja luovuttaa niin, anteeksi että häiritsin. Omalla kohdalla vain alkaa tilanne olla toivoton, ikää tulee koko ajan lisää ja muasolujono on kaksi vuotta pitkä klinikalla. Siksi täälläkin kokeilemassa kepillä jäätä. Onnellista lapsiperhe-elämää sinulle. :heart:

Minä olen pitkään harkinnut munasolujen luovutusta ja luovutan heti jos löytyy kiva pariskunta jolle voin luovuttaa!

 

[Pessi]

^eihän sitä perhettä itse saa valita joille luovuttaa??

 

[vieras]

Onnellinen lapsi löytyy usein köyhän äidin sylistä.

Meillä raha ei ratkaise. Neljä lasta ja eletään alle minimitoimeentulorajan. En vaihtaisi yhtäkään lastani 1500euroon kuussa.

 

[katmat]

Kyllä me on mietitty, että tietty elintaso halutaan pitää yllä. Kaksi lasta riittänee, että voidaan tarjota heille kaikki se, mitä halutaan.

meillä sama.on 2 lasta ja enempää ei haluta koska halutaan pitää tietty elintaso ja tarjota lapsille tietyt asiat.Lisäksi jos nyt tulis kolmas,niin menis asunto ja auto vaihtoon,kumpiki jäisivät liian pieniksi.Tulis liian kalliiksi.

 

[S]

Uskomatonta etta joku sanoo ettei raha vaikuta mitenkaan lasten hankintaan. Milla ihmeella ruokitte ja puette ne lapsenne, tuillako? Enta jos ette saisi mitaan tukia, sittenkaan raha ei vaikuttaisi?

Ihmeellisen naiivia porukkaa taalla.

 

[S]

Onnellinen lapsi löytyy usein köyhän äidin sylistä.

Meillä raha ei ratkaise. Neljä lasta ja eletään alle minimitoimeentulorajan. En vaihtaisi yhtäkään lastani 1500euroon kuussa.

Ajattelitko lastesi hyvinvointia ennenkuin raskauduit neljatta kertaa? Vai vain sita etta SINA haluat 4 lasta ja vahempaan et tyydy.

 

[Madicken04]

Ratkaisee tai ainakin on yhtenä vaikuttavana tekijänä. Haluan kuitenkin että meillä on varaa elättää noin kohtuullisesti ne lapset mitä hankitaan ja tietty samalla että heille rittää aikaa, voimavaroja jne (kaksi erityislasta tällä hetkellä ). Esimerkiksi tällä hetkellä oma irtisanotuksi joutumiseni on ihan merkityksellinen seikka uuden vauvan osalla, eli haluan että saan ensin työasiat taas kuntoon jolloin paremmilla vanhempainpäivärahoilla on myös varaa pidempään hoitaa lasta kotona jne.

 

[Madicken04]

Onnellinen lapsi löytyy usein köyhän äidin sylistä.

Meillä raha ei ratkaise. Neljä lasta ja eletään alle minimitoimeentulorajan. En vaihtaisi yhtäkään lastani 1500euroon kuussa.

Luuletko että se onnellinen lapsi muuttuisi paljon onnettomammaksi jos äitinsä olisi köyhän sijasta ihan normaalituloinen?

Itse vaan en jaksa usko että omat lapset muuttuisivat sen onnellisemmiksi jos meidän tulot merkittävästi pienenisivät. :/

 

[katmat]

kaikille ei ehkä niin paljon merkitse nää aineelliset asiat.ollaan valmiita elämään pienessä asunnossa (eräs 6-lapsinen tuttavaperhe asuu 78neliön kolmiossa,toises perhees 10 lasta ja 4h+k...)ja lapsillekkaa ei oo väliä mitä puetaan päälle kunhan on jotain.7.lapsi voi vielä hyvin pitää kaikilla 7:llä ollutta haalaria ja sitä rataa.No,mikäs siinä jos niin haluaa,mutta me henk koht halutaan,että lapsilla on kohtuullisesti tilaa ja että meillä on varaa pukea heidät kunnolla.En tarkoita että lastemme vaatteet pitäis olla viimeisintä muotia,mutta riittävän laadukkaat kuitenki.Pojalle ostetaa pojan vaatteet ja tytölle tytön.Haluan että heillä on mahdollisuus myös maksullisiin harrastuksiin mikäli on kiinnostusta sellaisiin.Ja sitä rataa.Meidän alamme palkoilla pystymme kustantamaan em asiat kahdelle lapselle,emme useammalle.

 

[Madicken04]

kaikille ei ehkä niin paljon merkitse nää aineelliset asiat.ollaan valmiita elämään pienessä asunnossa (eräs 6-lapsinen tuttavaperhe asuu 78neliön kolmiossa,toises perhees 10 lasta ja 4h+k...)ja lapsillekkaa ei oo väliä mitä puetaan päälle kunhan on jotain.7.lapsi voi vielä hyvin pitää kaikilla 7:llä ollutta haalaria ja sitä rataa.No,mikäs siinä jos niin haluaa,mutta me henk koht halutaan,että lapsilla on kohtuullisesti tilaa ja että meillä on varaa pukea heidät kunnolla.En tarkoita että lastemme vaatteet pitäis olla viimeisintä muotia,mutta riittävän laadukkaat kuitenki.Pojalle ostetaa pojan vaatteet ja tytölle tytön.Haluan että heillä on mahdollisuus myös maksullisiin harrastuksiin mikäli on kiinnostusta sellaisiin.Ja sitä rataa.Meidän alamme palkoilla pystymme kustantamaan em asiat kahdelle lapselle,emme useammalle.

Tätä rataa itsekin ajattelen.

 

[Mari]

Minä mietin usein näiden monilapsisten perheiden lapsia...sitten, kun tulevat koulu- ja murrosikään jne...vauvana ja taaperona lapset ovat tyytyväisiä siihen mitä vanhemmat heille antavat, päälle pukevat tai millaisia harrastuksia vanhemmat heille järjestävät...mutta entäs, kun lapsi alkaa tahtoa itse?

Meillä on kaksi lasta ja olemme mieheni kanssa todellakin miettineet, että enempää lapsia meille ei tule...ensinnäkin siksi, että meillä ei ole tukiverkostoja ja toisekseen haluamme säilyttää edes kohtuullisen elintason. Haluamme, että meidän ei tarvitse sanoa urheiluhullulle pojallemme, että "sinä et nyt pääse jääkiekkoa harrastamaan, koska meillä ei ole aikaa eikä rahaa"...eikä sydän kestäisi sanoa tyttärellemme, että "unohda ne hevoset ja ratsastusharrastus, sillä kaikki rahat menee muuhun elämiseen".

Haluamme, että lapsillamme on omat tilavat huoneet, joissa he voivat tulevaisuudessa ystäviensä kanssa aikaa viettää ja viihtyvät kotonaan ystävineen.

Tämä kaikki voi kuulostaa pinnalliselle, mutta niin se vaan on meidän perheessä...
Minua säälittää esimerkiksi naapurien lapset, joita perheessä on 5 kpl.
Äidillä ei ole koulutusta eikä työtä...isä määräaikaisessa työsuhteessa...tuilla elävät ja yhteiskuntaa huijaavat minkä ehtivät...nainen on sanonut, ettei hänen kannata töihin mennä, kun sitten romahtaisi elintaso. Jatkuvaa rahasta riitelyä on heillä, kun lapsiin ei haluttaisi panostaa vaan omaan elintasoonsa...ja kun se sossu ei kuitenkaan ole mikään loppumaton rahasampo kaikkeen "kivaan" jota vanhemmat haluaisivat ostella.

Tunnen minä sellaisiakin perheitä, joissa on paljon lapsia ja koko perhe on onnellinen...mutta enemmän näitä monilapsisia perheitä, joissa riidellään rahasta, keplotellaan, venytetään penniä ja lapsien hyvinvoinnista tingitään.
Ainahan tosiaan voi sanoa olevansa niin vähään tyytyväinen ja lapsirakas...mutta tulisiko joku kertomaan tuntuiko se sitten murrosikäisestä ihanalle, kun ei mihinkään ollut varaa ja ei saanut samoja asioita, kuin valtaosa ikätovereistaan...
Tietenkin lapsi opetetaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa, mutta en vaan halua omieni olevan jotain "kummajaisia" jotka joutuvat aina sanomaan "ei meillä ole varaa" =(

 

[vieras]

Minä mietin usein näiden monilapsisten perheiden lapsia...sitten, kun tulevat koulu- ja murrosikään jne...vauvana ja taaperona lapset ovat tyytyväisiä siihen mitä vanhemmat heille antavat, päälle pukevat tai millaisia harrastuksia vanhemmat heille järjestävät...mutta entäs, kun lapsi alkaa tahtoa itse?

Meillä on kaksi lasta ja olemme mieheni kanssa todellakin miettineet, että enempää lapsia meille ei tule...ensinnäkin siksi, että meillä ei ole tukiverkostoja ja toisekseen haluamme säilyttää edes kohtuullisen elintason. Haluamme, että meidän ei tarvitse sanoa urheiluhullulle pojallemme, että "sinä et nyt pääse jääkiekkoa harrastamaan, koska meillä ei ole aikaa eikä rahaa"...eikä sydän kestäisi sanoa tyttärellemme, että "unohda ne hevoset ja ratsastusharrastus, sillä kaikki rahat menee muuhun elämiseen".

Haluamme, että lapsillamme on omat tilavat huoneet, joissa he voivat tulevaisuudessa ystäviensä kanssa aikaa viettää ja viihtyvät kotonaan ystävineen.

Tämä kaikki voi kuulostaa pinnalliselle, mutta niin se vaan on meidän perheessä...
Minua säälittää esimerkiksi naapurien lapset, joita perheessä on 5 kpl.
Äidillä ei ole koulutusta eikä työtä...isä määräaikaisessa työsuhteessa...tuilla elävät ja yhteiskuntaa huijaavat minkä ehtivät...nainen on sanonut, ettei hänen kannata töihin mennä, kun sitten romahtaisi elintaso. Jatkuvaa rahasta riitelyä on heillä, kun lapsiin ei haluttaisi panostaa vaan omaan elintasoonsa...ja kun se sossu ei kuitenkaan ole mikään loppumaton rahasampo kaikkeen "kivaan" jota vanhemmat haluaisivat ostella.

Tunnen minä sellaisiakin perheitä, joissa on paljon lapsia ja koko perhe on onnellinen...mutta enemmän näitä monilapsisia perheitä, joissa riidellään rahasta, keplotellaan, venytetään penniä ja lapsien hyvinvoinnista tingitään.
Ainahan tosiaan voi sanoa olevansa niin vähään tyytyväinen ja lapsirakas...mutta tulisiko joku kertomaan tuntuiko se sitten murrosikäisestä ihanalle, kun ei mihinkään ollut varaa ja ei saanut samoja asioita, kuin valtaosa ikätovereistaan...
Tietenkin lapsi opetetaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa, mutta en vaan halua omieni olevan jotain "kummajaisia" jotka joutuvat aina sanomaan "ei meillä ole varaa" =(

Eikös näitä keplottelijoita ole lapsettomiakin?! Ja rikkaitakin! Se on ns. luonteenpiirre tai tapa, johon ei lapset sinänsä liity mitenkään.

 

[Mari]

Minä mietin usein näiden monilapsisten perheiden lapsia...sitten, kun tulevat koulu- ja murrosikään jne...vauvana ja taaperona lapset ovat tyytyväisiä siihen mitä vanhemmat heille antavat, päälle pukevat tai millaisia harrastuksia vanhemmat heille järjestävät...mutta entäs, kun lapsi alkaa tahtoa itse?

Meillä on kaksi lasta ja olemme mieheni kanssa todellakin miettineet, että enempää lapsia meille ei tule...ensinnäkin siksi, että meillä ei ole tukiverkostoja ja toisekseen haluamme säilyttää edes kohtuullisen elintason. Haluamme, että meidän ei tarvitse sanoa urheiluhullulle pojallemme, että "sinä et nyt pääse jääkiekkoa harrastamaan, koska meillä ei ole aikaa eikä rahaa"...eikä sydän kestäisi sanoa tyttärellemme, että "unohda ne hevoset ja ratsastusharrastus, sillä kaikki rahat menee muuhun elämiseen".

Haluamme, että lapsillamme on omat tilavat huoneet, joissa he voivat tulevaisuudessa ystäviensä kanssa aikaa viettää ja viihtyvät kotonaan ystävineen.

Tämä kaikki voi kuulostaa pinnalliselle, mutta niin se vaan on meidän perheessä...
Minua säälittää esimerkiksi naapurien lapset, joita perheessä on 5 kpl.
Äidillä ei ole koulutusta eikä työtä...isä määräaikaisessa työsuhteessa...tuilla elävät ja yhteiskuntaa huijaavat minkä ehtivät...nainen on sanonut, ettei hänen kannata töihin mennä, kun sitten romahtaisi elintaso. Jatkuvaa rahasta riitelyä on heillä, kun lapsiin ei haluttaisi panostaa vaan omaan elintasoonsa...ja kun se sossu ei kuitenkaan ole mikään loppumaton rahasampo kaikkeen "kivaan" jota vanhemmat haluaisivat ostella.

Tunnen minä sellaisiakin perheitä, joissa on paljon lapsia ja koko perhe on onnellinen...mutta enemmän näitä monilapsisia perheitä, joissa riidellään rahasta, keplotellaan, venytetään penniä ja lapsien hyvinvoinnista tingitään.
Ainahan tosiaan voi sanoa olevansa niin vähään tyytyväinen ja lapsirakas...mutta tulisiko joku kertomaan tuntuiko se sitten murrosikäisestä ihanalle, kun ei mihinkään ollut varaa ja ei saanut samoja asioita, kuin valtaosa ikätovereistaan...
Tietenkin lapsi opetetaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa, mutta en vaan halua omieni olevan jotain "kummajaisia" jotka joutuvat aina sanomaan "ei meillä ole varaa" =(

Eikös näitä keplottelijoita ole lapsettomiakin?! Ja rikkaitakin! Se on ns. luonteenpiirre tai tapa, johon ei lapset sinänsä liity mitenkään.

No tässä tapauksessa lapset sinänsä "näyttelevät" merkittävää roolia, koska tämä keplottelija syöltää lapsia tasaseen tahtiin, että ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin olla kotona...ettei määrätä työkkäristä kursseille tms. Itse on sanonut, että ei enää kannata, kun on niin monta pientä lasta ja joutuis maksaa tarhamaksut ja elämisen itse jos pääsisikin töihin jossain vaiheessa.
Hermot on tuolla naisella ollut pitkään jo riekaleina, mutta lisää pitää vaan lapsiea tehdä...sitten vaan laitetaan yksi lisää tarhaan, kun hermo ei kestä kotona hoitaa.

 

[katmat]

nii,meillä avoimessa käy yks äiti joka ajaa uudella citymaasturilla ja kulkee goretexit päällä ja kaksi lastaan kulkee ryysyissä,kerran oli polviki rikki housuista ku olis siellä,ei ollu vaivautunut ees sitä korjaamaan jos ei uusia voi ostaa ja sit se joku kerta jakso ruveta paasaamaan että jos hän olis tienny kuinka paljo lapsista on vaivaa ja rahanmenoa niin olsivat jääny tekemättä.Että kaikellaisia äitejä sitä on :headwall: