No meillä on kohta 4 lasta reilun vuoden ikäeroin. Ei kaikki ole niin suunniteltuja olleet, mutta rakkaita yhtäkaikki.
Itse hoidan lapset kotona, mies on töissä. ei miehen tulot niin suuret ole, mutta niillä pärjätään. Asutaan maalla, ja jos minäkin menisin töihin, menisi mun palkka kokonaan polttoainekuluihin ja lasten hoitopaikka maksuihin. Niinpä tämä järjestely on toiminut ihan hyvin. Kun lapset aikanaan lähtevät kouluun, on tilanne tietysti eri. Mielelläni minäkin töihin menisin, mulla on mielenkiintoinen ammatti ja työ.
Me ei välitetä matkustella, eikä vaatteiden tms. tarvitse olla viimeisen päälle. Taloa pitäisi remontaoida, että saataisii lisä tilaa (nyt kolmio) oma talo siis on, tässä on halvempi asua, kuin kaupungissa vuokralla.
Toki olen lasten harrastuksia ym. miettinyt. Ajattelen kuitenkin, että se on sitten sen ajan murhe. Ei sekään, että nyt olisi huippu työ ja rahaa kuin roskaa takaa, että niin olisi 10-15 vuoden päästä.
Minulle perhe on tärkeintä. Raha tietysti helpottaa elämää, muttemme ikinä ole miettineet, onko lapseen VARAA vaan että HALUAMMEKO lapsen.
Ehkä kaupungissa on enemmän sitä, että tila ratkaisee (no kalliimmat asunnotkin toki) ja pitää olla ulkoiset puitteet kunnossa. Täällä maalla ei muutkaan matkustele ja harrastuksetkin on kaukana, joten lapset tuskin poikkeavat muista millään tavalla.
Ja emme elä tuilla. siis toki tulee lapsilisät, ja mulle kotihoidontuki, mutta siinä se sitten olikin. Ei tuo kotihoidon tukikaan niin suuri ole, että sitä kannattaisi kadehtia, enkä laske sitä tukien varassa elämiseksi. Kyllä mun neljän muksun päivähoito maksaisi yhteiskunnalle enemmän, kuin muutama satanen mulle maksettuna siitä, että hoidan lapseni itse.
(ja mielelläni hoidankin, tahdon nimenomaan olla läsnä lasteni elämässä.)