Onko täällä muita äitejä jotka ei ole pitäneet imettämisestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kummajainenko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kummajainenko

Vieras
Itse en ole siitä koskaan nauttinut,yrittänyt kyllä mutta heikoin tuloksin.Musta on ollut helpompaa kun saanut syöttää pullosta.Tämä on sellainen aihe ettei monelle ole voinut asiaa "tunnustaa" vaan olen sanonut ettei maitoo ole tullut ja siksi korvikkeella.Onneksi yksi kaveri joka ymmärtää kun itse tuntenut samoin.Tunneside ei mun mielestä ole kärsinyt yhtään vaikka kaikki olen korvikeella ruokkinut :)
 
täällä myös,mulle tuli imettämisestä epämiellyttävä olo,vaikka maailman suloisin nyytti oli ruokittavana niin mulla tuntu vaan siltä että oksettaa koko homma.Ja karmea jano tuli aina.
 
Sanotaanko näin, että näin jälkikäteen tämä pakko siirtyä pulloihin on musta ollut äärimmäisen hyvä juttu. Alkujaan se harmitti hiukan, mutta siksi vain, kun piti luopua siitä jostain tietystä jutusta vauvan kanssa... Itse imetys on alunperinkin ollut musta täysin hanurista. =) Hommaan vaikuttaa varmaan myös se, että vieläkään (vauva nyt n. 3,5 kk) mun nännit ei vaan kestä tätä touhua. Ovat siis aivan yliherkät ja koko ajan rikki.

Pullot ovat tosi paljon helpompi juttu kuin imetys (mun mielestä ), vaikka pumppaankin tällä hetkellä kaiken maidon. Edelleen siis äidinmaidolla, mutta silti pullosta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärppänä heinälatoon:
Pullot ovat tosi paljon helpompi juttu kuin imetys (mun mielestä ), vaikka pumppaankin tällä hetkellä kaiken maidon. Edelleen siis äidinmaidolla, mutta silti pullosta.

Minä tein myös näin esikoisen kanssa, n. 4kk jaksoin =) :hug:

Kakkosen kanssa pumppasin n. 2kk, kolmosen kanssa alle kuukauden. Nelosta "pakkoimetin" vajaa 3kk...tuntui jotenkin että pakko imettää vaikka väkisin, jos siihen tottuis, mut ei ei ei... :xmas:

Pullo on niin helppokin... =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärppänä heinälatoon:
Pullot ovat tosi paljon helpompi juttu kuin imetys (mun mielestä ), vaikka pumppaankin tällä hetkellä kaiken maidon. Edelleen siis äidinmaidolla, mutta silti pullosta.

Minä tein myös näin esikoisen kanssa, n. 4kk jaksoin =) :hug:

Kakkosen kanssa pumppasin n. 2kk, kolmosen kanssa alle kuukauden. Nelosta "pakkoimetin" vajaa 3kk...tuntui jotenkin että pakko imettää vaikka väkisin, jos siihen tottuis, mut ei ei ei... :xmas:

Pullo on niin helppokin... =)

Hauska kuulla, että joku muukin. :D Toistaiseksi oon kuullu vaan erittäin hämmästyneitä kommentteja, että ai voiko niinkin tehdä.. :whistle: Voi näköjään, mulla nyt reilu kuukausi takana. Kaksi kertaa päivässä pumppaan ja sillä määrällä mennään. =) Niin kauan on tarkoitus jatkaa, kun maito riittää ja järki jaksaa.

Ja pullon voi antaa iskäkin ...mikä musta on ihan parasta. Terveisin "nukkunut myös öisin" :D
 
no en voi sanoa, ettenkö pitäisi imettämisestä.. ehkä en pidä siitä, että olen niin kamalan sidottu siihen touhuun.. tai siis.. nojoo, väsyttää en jaksa selittää :D :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
no en mä kokenut sitä mitenkään nautinnollisena asiana vaan ihan vain vauvan ruokkimisena. Se vauvalehtien hehkuttama euforinen imetyksen ihanuus jäi kyllä multa kokematta

Mulla just tämmöiset fiilikset myös. Ei ollut kivuliasta tai hankalaa tai epämiellyttävääkään oikeastaan. Jatkoin ykkösen ja kakkosen imetystä tasan 1vuotiaaksi saakka. Sitten kun yhteiskunnan suosittelema tehtävä oli hoidettu, niin lopetin heti:) Niin ja täysimetin 6kuukautiseksi. Eli maitoa tuli kyllä helposti ja se riitti vauvoille. En vaan koskaan ihmeemmin piitannut siitä hommasta.Aina joutui miettimään riittääköhän se maito oikeesti, kun ei ollut mitään käsitystä maidon määrästä, minkä vauva joi. Piti vaan luottaa siihen että vauva on sen aikaa rinnalla kun se tarvii. Että kyllä vauva tietää. Oon ehkä itse kontrollifriikki, joten tämmöinen tuntui oudolta:D

Samperi kyseli paljonko maitoa tulee pumppaamalla. Määrä riippuu yksilöllisesti rinnasta, sekä eniten lapsen koosta, eli siitä paljonko lapsi jaksaa syödä. Maitoa tulee sen verran kun minkäkin kokoinen vauva tarvitsee ja jasaa syödä. Meillä 4,5kg vauva söi kyllä tiuhasti, mutta mun rinnat tuotti vähän ylimääräistäkin maitoa ekan parin viikon aikana. Mun piti aina ennen imetystä pumpata 50ml pois kummastakin rinnasta (eli yhteensä 100ml), jotta rinnat eivät olisi olleet niin pinkeänä ylimääräisestä maidosta. Muuten vauvan oli vaikea ottaa liian täydestä ja kovasta rinnasta kiinni, ja maito suihkusi liian kovaa vauvan suuhun. Neuvola sanoi että jos pumppaa yli sen 50ml niin rinta alkaa tuottamaan entistä enemmän maitoa ja sitten mulla on kierre että aina on maidon ylituotantoa. Neuvola tiesi asiansa ja maidon tuotanto tasaantui vauvan tarvitsemalle tasolle sitten kun vauva oli sen 2vko ikäinen. Eli ei ollut enää ylitäydet rinnat.

Eli sun täytyisi saada pumpattua reilusti yli sen 50ml rinnoista pihalle, että se maito voisi riittää seuraavallakin imetyskerralla vauvalle. Imettämisen lakihan on sellainen että mitä enemmän ja tiheämmin imetät, sitä enemmän rinta tuottaa maitoa. Ymmärsitköhän...
 
no mä en ole vielä kokeillut, mutta viime viikolla olin neuvolan imetystunnilla ja jotenkin alkoi ällöttämään koko asia.. Yrittää aion ja toivon että onnistuu ja että mielikuvani imetyksestä muuttuu, mutta stressiä en ajatellut ottaa..
 
Mä laitoin jo sairaalan papereihin neuvolassa että en aijo imettää. Neuvola tiesi jo etukäteen ja sairaalakin.
Ei tuottanut vaikeeta asian ilmaiseminen enkä tunne syyllisyyttä saatikka jos ei tuosta valinnasta pitännyt.
Neuvola ja sairaala kyllä hyväksyivät päätökseni asiasta hyvin.
 
molempia lapsia olen imettänyt n 4 kk ätysillä ja siitä osittain ad 8-10kk, eli kohtalaisen hyvin mennyt. Itsellä tuli jatkuvasti ihan fyysisiä oireita, eli kun maitoa alkoi herumaan, niin tuli sellainen "koti-ikäväolo" miten itse asiaa kutsun, eli hirveä ahdistuksen tunne, joka aluksi yllätti tosi kovaa. Laimeni hieman imetyksen edetessä, mutta ei koskaan poistunut. Lisäksi joka kerta kun imetin, niin suolisto alkoi minulla toimia, eli ihan hirveä iso hätä ja välillä oikein ripulia. Kerrankin jouduin nopeasti ja aika väkivalloin irrottamaan tytön rinnalta ja suorastaan juoksemaan vessaan... MIes vähän ihmetteli. Tätäkin kesti koko imetyksen keston ajan. Ekan kohdalla jo osittain lopetunkin imetyksen näitten asioiden vuoksi, mutta jatkoin sitten vielä vähän aikaa. Enkä tosiaankaan innolla odota tätä kolmannen imetystä. Helppoa se kyllä muutoin oli mielestäni.
 
No minä se vasta outo olen... EN nauti imettämisestä ja kuitenkin oon imettänyt kolmea neljästä lapsestani vuoden ikään (ja ylikin).

Miksikö?
Uskon rintamaidon hyviin terveysvaikutuksiin, toivoin sen palauttavan synnytyksestä nopeammin (minkä varmaan tekikin) ja auttavan karistamaan kiloja (no jooooo... :snotty: ), ajattelin rahan säästöä, kun vauva saa "ilmaista" ruokaa.

En siis nauttinut, enkä nauti, mutta eihän se elämä pelkkää nautintoa ole muutenkaan.

Ja ennen ku joku tulee sanomaan, että helppo sanoa, kun kaikki on onnistunu helposti, niin ei ole... On ollu kohtutulehdukset, rintatulehdukset jne. eli oikeasti hankalaakin

Marttyyrin sädekehää en kaipaa, toinpa vaan esiin tämänkin puolen, että välttämättä kaikki, jotka imettää, eivät nauti siitä.
 
itse en pidä imettämistä mitenkään ihmeellisenä ja ihannoitavalta asialta. Enkä oikeestaa edes pidä siitä yhtään.. vaikka onhan se kai luonnollinen asia, mutta minulle se ei koskaan tuntunut luonnolliselta.. Yritin kyllä alussa antaa pojalle rintaa, mutta suosiolla,kun itkukurkussa imetin, päätin että antaa olla, pullo pojalle suuhun.. :D
 

Yhteistyössä