Alkuperäinen kirjoittaja nikitön:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja kielletty:
*nostaa haparoiden kättä*
Vanha syömishäiriönperkele elää minussa vieläkin, vaikka noista ajoista on jo kauan. Tänään viimeemmäksi pääsin sanomasta että kunhan imetykset, raskaudet ynnä muut on ohitse koitan ehdottomasti tuota ensimmäisen jakson sitruunamehudieettiä!
Eikö sitten äitinä olisi hieman kummallista näyttää erittäin laihalta, syömishäiriöiseltä. Anorektinen ulkonäkö (bmi 15-17) kun kertoo yleensä psyykkisistä ongelmista, mua ainakin hävettäisi lasten kanssa yhtäaikaa missään liikkua ja välittää kaikille ihmisille kuvaa samalla että "moi mun pään sisällä menee vähän heikosti". Nyt bmi 19 ja se on sopiva enkä edes haikaile alhaisempiin mittoihin.
Empä tiedä. Voishan yhtä hyvin ajatella, että lihavuus ei sovi äidille, on epäterveellistä ja viestii hallitsemattomasta syömisestä ja on huono esimerkki lapsille? jotkut harvat on luontojaan erittäin laihoja ja minusta on vähän rumaa ajatella, että pitäis hävetä itseään ja äitiyttään jos on laiha (tai yhtälailla ylipainoaan).
Käsitä sinä vaan väärin. Voit lukea kommenttini uudestaan ja yrittää ymmärtää sen sisällön kuten tarkoitin

Siellä on välissä mm. sana "yleensä", joka kumoaa sen että puhun kaikista erittäin laihoista. Sana "yleensä" siis poislukee joukosta ne luonnollisesti erittäin laihat. Ja usko pois sen eron huomaa anorektikkoon
Ja kyllä. Yhtälailla sairaaloisen lihava viestittää jostain sairaudesta