Onko täällä ketään, jonka lapsi ei syö hoidossa/koulussa....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
mutta kotona ruoka kelpaa? Saan jatkuvasti kuulla "moitteita" siitä, kun lapsi ei syö. Ei edes maista. Ravitsemusterapeutillakin käyty, mutta ei siitä apua ollut. Mitä minä oikeastaan voisin edes asialle enää tehdä? Kotona sitten syö tosi paljon ja on nälkäinen hoidosta tultuaan. Muita?
 
Tää nyt on tietysti ihan eri juttu, mutta kyllä aikanaan tuntui pahalta, kun lapsi meni perhepäivähoitoon 2 v 2 kk, eikä viikkoon syönyt mitään aamiaispöydässä. Lounaalla jo söi ja sitten ekan viikon jälkeen jo aamiaispöydässäkin. Äidistä tuntui ikävältä jo se, että lasta vietiin hoitoon, saati siten se, ettei se siellä aamulla syönyt mitään. No henkiin sekin jäi.

Minkä ikäisestä lapsesta ap:llä on kyse? Osaako itse selittää, miksi ei syö?
 
Jos tässä maailmassa on vielä jäljellä jotain, jota ei järjellä kykene hahmottamaan, niin se on kyllä juurikin tuo lasten syöminen tai syömättömyys. Lähipiirissä on lapsia, jotka näyttävät syövän kaksi kertaa sen mitä vanhempansa ja toisaalta taas lapsia, joiden harvoin näkee laittavan suuhunsa mitään ruokaa muistuttavaakaan. Ja elossa ovat todistettavasti kaikki.
 
Jos siellä päiväkodissa on pakkomaistaa systeemi, ni en yhtään ihmettele että lapsi ahdistuu ja siitä tulee heti oravanpyörä, jota vaikea katkaista. Jos kotona syö moitteetta, niin pakkohan siellä hoidossa olla jotain miksi ei syö. Kenen vieressä istuu ruokailussa, tarvitseeko paljon aikaa tai tilaa syödessään? Nämä ovat sellaisia asioita, joita ei ehkä tule edes ajatelleeksi, mutta vaikuttavat siihen syökö lapsi hyvin vai ei. Meillä oli kerran päiväkodissa lapsi, joka kieltäytyi syömästä, katseli vierustoveria kokoajan. Huomasin, että vierustoveri oli kova hotkimaan ja sotkemaan ja sähelsi kokoajan. Kiltti, hyvin hienosta perheestä oleva lapsi oli laitettu säheltäjän viereen rauhoittamaan ruokailutilannetta. Tämä tyttö kuitenkin ahdistui tilanteesta niin, ettei pystynyt keskittymää omaan ruokailuun ollenkaan. Siirrettiin tyttö rauhallisempaan pöytään, pois sottapyttyjen luota, annettiin aikaa ja rauhaa ilman hoputusta, niin johan alkoi tyttö syömään.
 
Ei se vika ole aina päivähoidossa. On lapsia, jotka eivät syö ns. kotiruokaa vaan mieluiten vain einesmäistä ruokaa. "Paastoavat" sitten päivän ja illalla tankkaavat kotona lempiherkkujaan. Tässä on sitten valmis oravanpyörä.
 
"On lapsia, jotka eivät syö ns. kotiruokaa vaan mieluiten vain einesmäistä ruokaa. "Paastoavat" sitten päivän ja illalla tankkaavat kotona lempiherkkujaan."

Ja myös toisinpäin. Lapsia, jotka eivät pidä teollisesta ruuasta vaan hyvistä raaka-aineista tehdystä ja maustetusta kotiruuasta. Nämä jättävät päiväkodissa/koulussa syömättä ja syövät sitten kotona tehtyä ruokaa.
 
Ei syö meidänkään lapsi hoidossa. Ja ongelmana on se teollinen ruoka mitä pk:ssa tarjotaan. Kotona syödään oikeaa, itse tehtyä, kotiruokaa, sitä ei valitettavasti pk:ssa saa. Ei se aina niin mene, että lapsi vetää kotona pitsaa vatsan täyteen ;)
 
Meillä meni ekat puoli vuotta, että lapsi rupesi syömään tarhassa. Oli hänen tapansa osoittaa ikävää. Ja itse asiassa koko tarha oli niin kamala paikka, että jotenkin sen lapsen piti saada pahaa mieltään osoitettua kun muuten ei uskaltanut.
Ja mitä hiton moitteita? Onko se tarhaihan ok paikka?
 

Yhteistyössä