Kun lapsi ei OIKEASTI syö mitään???!!!

[kamalaaa]

Meillä poika nyt 4v, lopetti syömisen siinä 1,5v iässä.

poika syö:

-Kaupan lihapullia
-pinaattilettuja ja porkkanalettuja
-ruisleipää ilman mitään päällisiä
-kalapuikkoja
-perunaa joskus
-omenaa ja banaania
-kalapullia

Ja siis ei OIKEASTI syö mitään muuta, ei syönyt hoidossakaan,
2 vuoden vonkumisen jälkeen saatiin lähete ravintoterapeutille ---> täysin turhaa, ei sieltä apua saa, lähinnä muistuttaa jotain terapeuttista istuntoa missä käydään läpi erillaisia keinoja saada lapsi maistamaan, mutta kun mikään näistä keinoista ei toimi.

Poika laihtuu ja silmänaluset on ihan tummat, lisävitamiinia saatiin mutta olisin toivonut ihan konkreettista apua ja esim. vaikka jotain nutridrink tms. lisäravintoa kun saattaa koko päivänä syödä 1 leivän, maitoa ja 5 pinaattilettua eikä suostu muuta syömään, joskus on koko päivän syömättä kun ei vaan syö.

Ja siis mitään muuta kun noita yllämainittuja lapsi ei suostu edes maistamaan vaikka kiristäisi, lahjoisi tai uhkailisi.
Ravintoterapeutti vaan totesi että eiköhän se sitten kakskymppisenä jo syö ihan normaalisti, tosi lohduttavaa joo...

On kokeiltu sormiruokailua, sitä että poika on mukana tekemässä ruokaa, ja aina tarjotaan samaa ruokaa kuin muillekkin ruoka-aikaan mutta lopputulos on se että poika istuu pöydässä koskematta ruokaan saman ajan kun muut syö.
Pakko se on varmaan sitten vaan uskoa että kyllä se sitten joskus syö, ehkä 10 vuoden päästä..

Jos fyysistä vikaa ei löydy niin kannattaisi käyttää lastenpsykiatrilla tai menette perheneuvolaan hakemaan apua. Reagoiko lapsi huonoihin kotioloihin noin?

 

["vieras"]

Kyllä se syö kun on nälkä. Ja KAIKKI herkut jää kaappiin. Tarjoat ruuan säännöllisesti ja lapsi syö minkä syö.
Tiedän tälläisen lapsen ja hän on aivan sairaalloisen laiha.
Kannatttaisi saada ruoka-asiat kuntoon nyt ennen kuin siitä syntyy myöhemmässä elämässä oikea syömishäiriö

mä oon kuullut ton aika monta kertaa tän 9 vuoden aikana
Meidän lapsi on myös tarkka herkuista - eli ei syö kuin yhtä keksiä, peruspullaa ja poppareita. Jos niitä on tarjolla kerran viikossa jos sitäkään, karkkipäivänä saa ostaa max 2 eurolla karkkia niinkuin muutkin sisarukset.
Ei auta, tätä ei ymmärrä kukaan muu kuin sellainen joka oikeesti elää asian kanssa joka päivä.

 

["pop"]

Muista olla lannistumatta, eli tarjolla oltava monipuolisesti, vaikka tosiasiassa mikään ei uppoaisi. Nirsoudesta tulee helposti itseään toteuttava kierre jo ihan käytännön juttujenkin takia. Monenlaista tarjolla monta kertaa päivässä, ruoat voi myös laittaa ravinneryhmiin ja varmistaa että on tarjolla jokaista ryhmää ainakin kerran päivässä.

Tsemppiä, etenkin sosiaalisen paineen kestämiseen!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";26099580]Eräässä koulutuksessa kerrottiin semmosesta ruokailuun ohjaamisesta,että lapset saisi maistella kaikkia ruokia käsin (siis joo,ei vastaa siisteyskasvatuksen ohjeita) mutta perusteluna oli tyyliin,että jos opettelee vaikka ensin syömään sormin,niin oppii niihin uusíin makuihin sillä tavalla.
Ja samoin korostettiin sitä,että lapsi olisi alusta asti mukana ruuan tekemisessä.Eli näkee itse,mistä se ruoka oikeasti tehdään ja voi jopa maistella halutessaan eri aineksia ruuan tekemisen yhteydessä.

Eräs omakohtainen kokemus on antaa sitä ketsuppia vaikka sitten joka ruokaan,jos se silleen maistuu paremmalle en tiedä onko ap:n lapsen kohdalla sellaista mieltymystä,mutta aika useat lapset vaan tykkää ruuasta kuin ruuasta ketsupilla höystettynä.[/QUOTE]

Ei niitä ruokia mitkä tarjolla! Eikä siihen kuole! Ne bakteerit leijuu jo ilmassa!

 

[europa moon]

Meillä ei syö myöskään. Ei ole syönyt moneen vuoteen. Koulussa (ja viime vuonna hoidossa) syö ehkä teelusikallisen porkkanaraastetta tai kurkku siivun. Kotona välipalalla maitolasin. Lämmintä ruokaa syö HYVIN vähän ja hyvin valikoivasti. Iltapalalla leipää. Joi jonkin aikaa Nutrinikidiä mutta kyllästyi siihen. Ei paljoa kasva. Käyty ravitsemusterapiassa muttei apua. Eli näillä mennään. Ja poika aistiyliherkkä.

 

[europa moon]

"Kyllä se syö kun on nälkä." Eipä mene noin. Mitään ongelmaahan ei olisi jos se olisi noin yksinkertaista.

 

[Voi miten tuttua]

Jos fyysistä vikaa ei löydy niin kannattaisi käyttää lastenpsykiatrilla tai menette perheneuvolaan hakemaan apua. Reagoiko lapsi huonoihin kotioloihin noin?

Mistä päättelet että olisi huonot kotiolot? Ollaan kuule rampattu lastenpolit, osastot, neuvolat ja ravintoterapeutit ja mitään varsinaista syytä ei löydy, uusin esille otettu asia on mahdollinen makuaistin yliherkkyys mutta minusta se on aika kaukaa haettua.
Meillä kyllä on ihan normaalit kotiolot ja muut sisarukset on täysin normaaleja lapsia

 

["Pauliina"]

Meillä auttoi, kun pistin maidon pannaan. Siinä on niin paljon proteiinia, että lapselle ei mahdu ruokaa mahaan/ei ole nälkä. Lämpimien aterioiden kanssa juodaan vettä tai laimeaa mehua, ja kuvitelkaa, että se lapsi syö sata kertaa paremmin silti vaikka vaihdoin maidon mehuun (edelleen laimeaan), en olis koskaan uskonut! Meillä syödään kuitenkin juustoa, rahkoja, maitoon tehtyä puuroa jne, joten uskon että ihan niistäkin saa tarpeeksi kalsiumia.

En väitä että ap:n lapsella johtuisi tästä, kunhan vaan sanon, että kannattaa kokeilla.

 

[gjjh]

Kokeilkaa palkintosysteemiä. Lapsi tutustuu uuteen ruokaan ja saa taputukset kun haistelee, tarran kun nuolaisee/maistaa ruokaa ja sitten isompi palkinto kun on tietty määrä tarroja.

Ja lapsi voi ahdistua siitä että painostetaan/on painostettu tai liikaa kiinnitetty huomiota siihen ettei syö. Eli juuri sellainen syö,syö,syö.systeemi pois tai nälässä pitäminen ja positiivinenen asenne ja esimerkki ruokailutilanteissa.

Tanya Byron on brittiläinen lastenpsykologi jolla hyviä juttuja tähän asiaan. Tv:ssä näkyy mm. kasvun paikka-niminen sarja jossa usein syömisongelmaisia lapsia.

 

["Mies"]

Enpä osaa sanoa vastausta tuohon ap:n ongelmaan, mutta kerronpa millainen linja meillä on.
Ruuaksi on tasan sitä mitä on tarjolla. Nirppanokille ei valmisteta omia annoksia. Leipää saa ottaa vain jos syö myös ruokaa.
On monia ruokia joista lapset eivät pidä, mutta minun mielestäni siihen ei kannata juuri kiinnittää huomiota ja se kuuluu lapsuuteen.

Tänään tunsin itseni voittajaksi: 5-v poika on vakuutellut, ettei tykkää kalasta eikä halua syödä sitä. Sanoin, että sitten sinulle on pelkkää salaattia, koska nyt tarjolla on kalaa. Poika söi ison lautasellisen salaattia, katseli sitten vähän aikaa meitä muita ja sanoi: jos mä sittenkin ottaisin vähän sitä kalaa... ja söi lähes kaiken mitä lautaselle pistin.

Ruokalautasen äärellä ei nälkään voi kuolla, eikös sitä niin sanota?

 

[ei]

Kokeilkaa palkintosysteemiä. Lapsi tutustuu uuteen ruokaan ja saa taputukset kun haistelee, tarran kun nuolaisee/maistaa ruokaa ja sitten isompi palkinto kun on tietty määrä tarroja.

Ja lapsi voi ahdistua siitä että painostetaan/on painostettu tai liikaa kiinnitetty huomiota siihen ettei syö. Eli juuri sellainen syö,syö,syö.systeemi pois tai nälässä pitäminen ja positiivinenen asenne ja esimerkki ruokailutilanteissa.

Tanya Byron on brittiläinen lastenpsykologi jolla hyviä juttuja tähän asiaan. Tv:ssä näkyy mm. kasvun paikka-niminen sarja jossa usein syömisongelmaisia lapsia.

Ei tepsi meillä.

 

[NewYork]

ymmärrän hyvin.

Meillä poika on nyt pikkasen yli 2v. ja syönyt todella huonosti koko pienen ikänsä! Aluksi meitä kiusasi pullauttelu joka oli kuin manaajasta (neuvola ohitti aiheen ja totesi että kaikki vauvat tekee niin). Vuoden imetin ja siinä sivussa oli kyllä puurot ja soseet. Imetyksen loputtua, puuro ei enää kelvannut ja siinä vaiheessa monipuolisuus kutistui muutamaan palaan sieltä täältä. Ateriat alkoi mennä maitovoittoiseksi. Poika vetäs 1l maitoa päivässä eikä paljoa muuta (Neuvolassa asia sivutettiin kun lapset tuppaa normaalisti olemaan nirsoja).

2vkoa ennen 2v synttäreitä otettiin ihan huvin vuoksi verenkuva ja totuus paljastui. Rauta arvot niin alhaalla että oli ihme että poika leikki,juoksi ja ylipäätänsä oli hengissä! Johan alkoi tapahtua neuvolassakin missä mua pidettiin ihan kaistapäänä ku valitin ettei poika syö. Paino meni -10käyrällä mutta pituus +1. Ravitsemusterapia OLI TÄYSI pettymys!!!!!!!!!!! ei mitään apua. Käytiin läpi ateriat ja niin.. ruokaa riitti! muttei ongelma jäi roikkumaan ilmaan! MITEN SAADA TYYPPI SYÖMÄÄN?!?!?!?

Tällä hetkellä me vedetään purkista raudat ja muut hivenaineet ja nyt kohta taas kalsiumia lisänä vaikka ne kisaa samoista paikoista raudan kanssa!! kyllä ottaa aivoon ja kaikkia keinoja on käytetty. Turha syyttää etteikö yritystä löydy! tää on niin turhauttavaa katsoa kun oma lapsi ei suostu syömään vaikka ruokaa ja rauhaa pöydän ympärillä on :'(

 

["vieras"]

Jos fyysistä vikaa ei löydy niin kannattaisi käyttää lastenpsykiatrilla tai menette perheneuvolaan hakemaan apua. Reagoiko lapsi huonoihin kotioloihin noin?

voit inhota ruokia mitä etees saat! miks ne pitää kääntä ja vääntää!

 

["Neiti"]

Onko vanhemmat näissä ongelmaperheissä huonoja syömään, nirsoja tai tosi allergisia? Nirsoimmat lapset olen kohdannut perheissä, joissa vanhemmillakin on syömisen kanssa jotain ongelmaa. Esim. Kummipojallani on kaikki samat allergiat kuin äidillään... Oikeasti siis ei ole allerginen, mutta ei suostu syömään näitä ruokia.

 

["pop"]

[QUOTE="Mies";26101273]Enpä osaa sanoa vastausta tuohon ap:n ongelmaan, mutta kerronpa millainen linja meillä on.
Ruuaksi on tasan sitä mitä on tarjolla. Nirppanokille ei valmisteta omia annoksia. Leipää saa ottaa vain jos syö myös ruokaa.
On monia ruokia joista lapset eivät pidä, mutta minun mielestäni siihen ei kannata juuri kiinnittää huomiota ja se kuuluu lapsuuteen.

Tänään tunsin itseni voittajaksi: 5-v poika on vakuutellut, ettei tykkää kalasta eikä halua syödä sitä. Sanoin, että sitten sinulle on pelkkää salaattia, koska nyt tarjolla on kalaa. Poika söi ison lautasellisen salaattia, katseli sitten vähän aikaa meitä muita ja sanoi: jos mä sittenkin ottaisin vähän sitä kalaa... ja söi lähes kaiken mitä lautaselle pistin.

Ruokalautasen äärellä ei nälkään voi kuolla, eikös sitä niin sanota?[/QUOTE]

Itselläni ihan normaalisti syövä lapsi, kuten ilmeisesti teilläkin. Ei millään pahalla, mutta aivan oikeasti näillä syömättömien äideillä on ihan erilaiset ongelmat käsillä, kysymys ei ole elämästä tai kuolemasta, onneksi, kuten niin usein sanotaan. Kysymys on ravinnon niukkudesta, joka pahimmillaan vaikuttaa jopa kasvuun, ei lapsi ole kuolemassa nälkään, mutta näillä tavan konsteilla entisestäänkin huonosti syövä lapsi syö vielä vähemmän, eikä vähästä olisi varaa ottaa pois.

Syyllistetään heikkoudesta, periksiantamisesta, huonosta kasvatuksesta, kotioloista, ruoan laadusta ja vaikka mistä. Jos joku ryhmä tämän litanian ansaitsee, se on terveydeltään normaalien mutta silti ylipainoisten lasten vanhemmat.

Nostan hattua, vaikka en osaakaan auttaa. Paljon muuta en osaa sanoa kuin että huonosti syövä lapsi (kenties vieläpä huonosti syövä aikuinenkin) tarvitsee erityistä huomiota asian suhteen, ja että yrittäminen on aiheellista. Kenties tärkeintä, kuten muutenkin, on katsoa ja kuulla lasta vanhemman silmin; ruasta ei saisi tulla yhtään enempää peikko kuin mitä se jo on. Tsemppiä!

 

["pop"]

[QUOTE="Neiti";26101363]Onko vanhemmat näissä ongelmaperheissä huonoja syömään, nirsoja tai tosi allergisia? Nirsoimmat lapset olen kohdannut perheissä, joissa vanhemmillakin on syömisen kanssa jotain ongelmaa. Esim. Kummipojallani on kaikki samat allergiat kuin äidillään... Oikeasti siis ei ole allerginen, mutta ei suostu syömään näitä ruokia.[/QUOTE]

Ai, ei meidän poika vaan nirsoile ruokaansa samallatavoin kuin minä...

 

["katti"]

meilläkin nirsoilija, alkoi heti vauvana kun ei soseet maistuneet. Siitä lähtien enemmän ja vähemmän taistelua ollut syöminen, välillä ei mikään kelvannut ei sitten millään.
Nyt on 7v ja erittäin tarkka edelleen syömistensä kanssa! Nyt en enää stressaa, syö kuitenkin nyt jo ihan ok, vaikkakin on ne tietyt lempparit ja on erittäin ennakkoluuloinen uusia ruokia kohtaan. Ja on monta inhokkia mihin ei koskekaan.
On vielä pienen kokoinen joten kaikki kokeet ja kontrollit saatiin käydä. Turhaan, kun mitään ei lötynyt.. Erittäin siro ekaluokkalainen on nyt, mutta kasvaa käyrillään ja paremmalta näyttää tuo syöminen jo pikku hiljaa.

 

["pop"]

Psykiatrin kautta minäkin kyllä menisin, vaikka kotiolot olisivat mitä parhaimmat. Ei ole kysymys kotioloista vaan sitä, että hyvä vanhempi kykenee hakemaan apua ja keinoja silloin kun omat eivät riitä, se ei ole mikään tappio tai häpeä vaan suurta viisautta.

 

["NewYork"]

[QUOTE="pop";26101500]Psykiatrin kautta minäkin kyllä menisin, vaikka kotiolot olisivat mitä parhaimmat. Ei ole kysymys kotioloista vaan sitä, että hyvä vanhempi kykenee hakemaan apua ja keinoja silloin kun omat eivät riitä, se ei ole mikään tappio tai häpeä vaan suurta viisautta.[/QUOTE]

Harmi vaan ettei sinne ihan vaan kävellä. Pitää oikeesti tehdä pitkään ja hartaasti työtä että saa äänensä kuuluviin. Kyllä tuo on varteenotettava apu tulevaisuudessa!

niin ja me ollaan kaikkiruokaisia ja eikä meillä allergioita ole (Normaalipainoisia). Syödään mitä on tarjolla sinä päivänä eikä jätetä koskematta mitään, jolloin ruoka ei "leimaannu" pahaksi. Onneksi ei enää seisota kuilunpartaalla kuten ennen. Meillä on kontrolliverikokeet mitkä kertoo suunnan ajoissa.

 

[..]

Suurin osa syömättömyyksistä johtuu allergioista tai muista suolisto-oireista. Viisas lapsi jättää luontaisesti sopimattomat ruoka-aineet pois.

Et sinäkään (jos olet viisas) juo kahvia jos se närästää.



Antakaa lapsille sitä mitä syövät, pitäkää ruokapäiväkirjaa ja käykää ravitsemusterapeutilla että hän laskee tarvittavat vitamiini, hivenaine ja kalkki lisät.

Ikä korjaa osan vaivoista mutta ei kaikkea. Syömisestä vuosien taistelu aiheuttaa vaan lisää ongelmia.

Rajoittuneesta ruokavaliosta on hankala päästä eroon kun sen on oppinut. Siihen on ihan fyysisiä syitä ja sitten ihan tottumuksista johtuvia. Eli väliin voi koittaa patistaa maistelemaan, hyvässä hengessä.

Nämä lapset eivät ole mitään hemmoteltuja, uusavuttoman lapsia vaan ihan tavallisten perheiden lapsia. Tietäisitte jos olisitte itse kokeneet.

 

["kukka86"]

Kyllä se syö kun on nälkä. Ja KAIKKI herkut jää kaappiin. Tarjoat ruuan säännöllisesti ja lapsi syö minkä syö.
Tiedän tälläisen lapsen ja hän on aivan sairaalloisen laiha.
Kannatttaisi saada ruoka-asiat kuntoon nyt ennen kuin siitä syntyy myöhemmässä elämässä oikea syömishäiriö

Näin minäkin olisin aikoinani vastannut, mutta nyt kun omalla kohdallani yksi lapsistani on jättänyt perunan lihat kasviksia jne... pois ruokavaliostaan, niin en yhdy tähän puheeseen.
omalla lapsella oli alta 1v paljon ruoka allergioita. Sitkun kesti ruuan syödä niin noin 2.5v rupesi ruokia jättämään lautaselle koska ne maistui pahalle. Välillä lapsi söi vain aamupuuron ja lakkoili illan. välillä taas söi paremmin.
Lopulta eräs kuntoutus ohjaaja mainitsi minulle että lapsi voi olla aistiyliherkkä. Tarvitsee monen monta kertaa että hyväksyy uuden ruokalajin. Ja niinpä alkoi kuntoutus. Uusi ruoka kehiin ja aina teelusikallinen piti maistella. Kesti useamman kuukauden tottua koostumukseen ja makuun lapsella.

Tällä hetkellä lapsi 5v ja keitetyt juurekset taitaa olla täysin poissa lapsen ruokavaliosta, toisinaan syö lihaa. Vaihtelee aika paljon päivien mukaan mitä haluaisi syödä. Maitoa meillä saa ruoka juomaksi vasta kun on ruokaa maistellut. Mausteisia ruokia ei voi sietääkään.

Kunhan muistaa sitten itse olla tekemättä ruokailusta ongelmaa.. Kehuu ja kannustaa maistamaan muttei istuta lautasen edessä syömässä lautasta tyhjäksi.

 

[..]

[QUOTE="pop";26101500]Psykiatrin kautta minäkin kyllä menisin, vaikka kotiolot olisivat mitä parhaimmat. Ei ole kysymys kotioloista vaan sitä, että hyvä vanhempi kykenee hakemaan apua ja keinoja silloin kun omat eivät riitä, se ei ole mikään tappio tai häpeä vaan suurta viisautta.[/QUOTE]

Väitän että useimmille käynti psykiatrille on vaan ajan tuhlausta ja lapsen stressaamista.

Hyvä lastenlääkäri on oikea osoite. Niitä ei vaan joka kylästä löydy.

 

[olea]

Aistiyliherkkyyttä..?

 

["vieras"]

ja jos tarjolla on vaikkapa perunaa ja kastiketta niin ei koskekaan.

No en minäkään koskisi, vaikka ikää on neljäkymmentä vuotta enemmän kuin lapsellasi
Mut maidolla ja leivällä (& niillä herkuilla) lapsi kyllä pärjää ja kasvaakin.

Hiljalleen monipuolistuu ruokailu, kun aina vaan tarjoatte selkeitä uusia ruokia ja maistattamalla (tai haistamalla ja nuolaisemalla), vaatii aikaa ja kärsivällisyttä, ei painostusta ja ihmettelyä.

 

["jkl"]

[QUOTE="kukka86";26101617]
Lopulta eräs kuntoutus ohjaaja mainitsi minulle että lapsi voi olla aistiyliherkkä. Tarvitsee monen monta kertaa että hyväksyy uuden ruokalajin. Ja niinpä alkoi kuntoutus. Uusi ruoka kehiin ja aina teelusikallinen piti maistella. Kesti useamman kuukauden tottua koostumukseen ja makuun lapsella.

[/QUOTE]

Varmasti monella on myös aistiyliherkkyytä kaiken muun vaivan lisäksi. Aspergeriäkin monesta kuvauksesta paistaa läpi.

Meillä ei onnistu läheskään kaikista ruuista edes se teelusikallisen maistattaminen. Heti oksennetaan kun outoa ruokaa laitetaan suuhun. Eli siedättäminen ja totuttaminenkaan ei auta. Vain aika auttaa.