Onko täällä ketään joka ei ole koskaan tehnyt kunnolla töitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "hansu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä millää tuilla oo eläny ennen lasten syntymää ja nytkin vain kotihoidontuki ja lapsilisät kahdesta - mies aika pitkälti elättäny 10vuotta (kouluaikaan en saanu opintotukee kun ensin katottiin porukoiden tulot ja sitten miehen. Työttömyyskorvaustakaan valmistuttuani en kelalta saanut miehen tulojen takia). Muutama pätkätyö takana ja n.4v nyt kotona lasten kanssa...
Ja sanotaan nyt vielä että aina olen työn ottanut vastaan kun siihen on ollut mahdollisuus.
 
Mä lähinnä tarkoitin sellaista joka ois ollut todella pitkään kotona 10vuotta tai sinne päin. Ja jos on lapsia niin ettei ole enää äitiyslomalla, eli ei siis periaatteessa lasten takia olisi kotona.
 
Mä taidan kuulua tähän kategoriaan. Oon yli 30-vuotias, enkä oo koskaan ollut oikeissa töissä. No nuorena tein lukion ohessa kahtakin työtä, mutta sen jälkeen, eli yli 10 vuotta oon onnistunut karttelemaan töitä. neljä/viisi vuotta meni sekoillessa, siinä yritin jotain koulun tynkää, mutta eihän siitä mitään tullut.
Tuon jälkeen kävin korkeakoulua kuusi vuotta (josta vuosi äitiyslomalla), enkä opiskelun ohessa tehnyt yhtään töitä.

Nyt olen ollut vuoden käytännöllisesti katsoen työttömänä, tosin olen ollut kurssilla ja tällä hetkellä työharjoittelussa. Aikuisena en ole koskaan saanut palkkaa.

Sekoiluvuodet elin toimeentulotuella, opintojen ajan opinto- ja asumistuella sekä toimeentulotuella. Opintojen jälkeen on tulona ollut työmarkkinatuki.

Lapsia on yksi ja lapsen kanssa olen kotona ollut vain vuoden.

Elämä on jotenkin vain mennyt näin. Viimeisen vuoden ajan olen hakenut ahkerasti töitä, mutta mitään edes etäisesti omaa alaa muistuttavaa en ole saanut.

Palkkapäivä on käsite, josta vain olen kuullut puhuttavan. Unelmana on joskus vielä saada työtä ja pystyä elämään palkalla.
 
[QUOTE="hansu";26274727]Mä lähinnä tarkoitin sellaista joka ois ollut todella pitkään kotona 10vuotta tai sinne päin. Ja jos on lapsia niin ettei ole enää äitiyslomalla, eli ei siis periaatteessa lasten takia olisi kotona.[/QUOTE]

No kuule, kelpaanko minä, kohta 8 vuotta kotona? Se vaan, etteipä tää mun tilanne Hyökkäysvaunusta paljon eroa 4 tai 8 vuotta, ei tunnu enää kauhean pitkältä ajalta. Kun ensin on ollut lasten kanssa sen 4 vuotta ilman työkokemusta kotona niin ei ole kovin suuria mahiksia päästä enää työelämään. Pätkää olen tehnyt, varmaan kymmenessä paikassa ainakin olen ollut, taitaa olla toistakymmentä. Mielestäni mulla on siis laaja kokemus, se vaan on pirun lyhyt.
 
1 lapsi. Olen lähes ikäni ollut tukien varassa. Muutama lyhyt harjoittelupätkä työnä, ammattia ei ole. Ikää reilu 30v. Työkyvyttömyyteen syynä mielenterveysongelmat.
 
Pääsin lukiosta enkä saanut jatkoharjoittelupaikkaa. Olin pari kuukautta ilman hommia ja sitten olin kolme kuukautta töissä "pajalla", jossa tehtiin joulukrääsää kauppoihin. Se jälkeen kävin kassakurssin ja tein noin kerran viikossa kassavuoron jossain lähiseudun alepoissa. Muuten luin itensiivisesti (4-8 h päivässä) yliopiston pääsykokeisiin.

Pääsin sisälle ja olin opiskelijana kaksi vuotta sitten jäin äitiyslomalle. Nyt olen kodinhoidontuella ja mies töissä. Ikää on 22 vuotta.
 

Yhteistyössä