[QUOTE="piukkis";28331064]Hirmuisan mielenkiintoinen ketju, ap:lle kiitos kun jaksaa vastailla.
Itselläni ei pahemmin ole kokemusta mustalaisista, tällä hetkellä töissä lapsiryhmässäni on yksi mustalaislapsi, joka on (aiempaa termiä käyttäen) hyvin 'eloisa' tapaus. Olen häneen liittyen usein miettinyt, että kuinka haastavaa hänen elämästään mahtaakaan vielä tulla ihan jo persoonansa takia ja lisäksi ennakkoluulojen vuoksi. Eloisuutensa lisäksi on todella valloittava ja mukava, mutta jekkujen keksiminen ja sääntöjen kiertäminen asettaa haasteita. Tällaisia lapsia on toki muitakin, ja itse heihin suhtaudun kaikkiin tasavertaisesti, mutta varmastikaan kaikki eivät niin tee. Etenkin sitten kun ko. lapsi kasvaa kouluikään voisin kuvitella hänen kohtaavan jonkinlaista paheksuntaa ihan vain jo taustansa takia. Hänen perheessään vanhemmat käyvät töissä ja ovat kertoneet kotona opetettavan hyviä käytöstapoja (minkä lapsesta kyllä näkeekin, mutta hän tykkää kokeilla rajojaan), mutta kuten tiedämme ovat jotkut lapset vaan niin ehtiviä, ettei kaikkea voi estää.
Kysymyksenä, toivottavasti tätä ei ole aiemmin kysytty, ihan ei jaksa muistaa kaikkea 25 sivun verran
; miten sinuun on lapsena suhtauduttu? Oliko sinulla kavereita myös valkolaisissa? Koitko ennakkoluuloja?
Ja toinenkin; ovatko mustalaisten lapset päivähoidossa yleisesti yhtä paljon kuin valtaväestön? Jos ei, niin miten lasten hoito järjestetään? Minulle on työurani aikana osunut vain kaksi mustalaisperhettä, jotka kumpikin olivat todella mukavia ja heidän kanssaan sai puhua hyvin avoimesti ja he olivat kiinnostuneita lapsensa tekemisistä - ongelmineen ja onnistumisineen.
[/QUOTE]
Miula oli kyllä lapsena valkolaiskavereita (joista osa on säilynyt tähän päivään asti), ja suurimmaksi osaksi miun ei lapsuusaikanani tarvinnut kokea olevani hyljeksitty tai paheksuttu mustalaisuuteni takia. Mie elin lapsuuteni maalaisidyllissä, jossa kaikki tunsivat toisensa ja kun meidän perheellä oli hyvä maine tai miten se voisi sanoa, niin meitä lapsia ei yleensä ajateltu sen kummempina kuin muitakaan. Mie en muista, että ala-asteella olisi ollut yhtään lasta joka olisi jotenkin minuu kartellut, mutta yläasteella oli kyllä niitäkin, joista huomasi että jotenkin karsastivat ja välttelivät. Yhden tytön mie muistan, joka suoraan sanoi, että äitinsä oli kieltänyt olemasta miun kanssa tekemisissä, koska mie olen mustalainen, ja koska äitinsä mielestä "normaalit ihmiset ei kaveeraa mustalaisten kanssa". Myö kyllä juteltiin ja kaveerattiin koulussa ihan normaalisti, mutta koulun ulkopuolella pidettiin yllä sellaista kulissia ettei oltu muka lainkaan tekemisissä.
Tiivistetysti mie voisin siis sanoa, että suurin osa muista lapsista suhtautui minuun aika avoimesti, mutta hieman vanhempana (teini-iässä) niitä ennakkoluuloja alkoi osin näkyä. Onneksi vähemmän. Koulussa opettajat suhtautuivat minuun aika neutraalisti. Osa oli taas avoimen kiinnostuneita ja yhden sellaisenkin mie muistan, joka ei oikein tuntunut tietävän miten pitäisi suhtautua.
Mustalaisten lapset ei ole miusta päivähoidossa ihan yhtä yleisesti kuin valtaväestön, mutta päivähoidossa oleminen on kyllä yleistynyt ja ehkäpä yleistymässä. Valtaosa lapsista on hoidettu ja hoidetaan edelleen kotona tai suvun avustuksella, lapsille halutaan näin taata paras mahdollinen hoito. Toisaalta moni ajattelee lapsien kansainvälistyvän ja saavan virikkeitä päivähoidosta.
Mie luulen, että meidänkin lapset tulee olemaan päivähoidossa, jos ei nyt ihan vielä niin ehkäpä reilun vuoden päästä, ellei suurempia muutoksia tule kuvaan...