J
Jauhomuusi
Vieras
2.5 vuotta kestänyt avoliittoni lipui rakkauden satamaan viikko sitten. Mieheni petti minua toisen naisen kanssa, eikä ollut ensimmäinen kerta suhteemme aikana. Seksielämämme oli mitä mahtavinta yli vuoden, mutta ainakin viimeisen puolivuotta pakkopullaa minulle. Puolivuotta sitten avomieheni jäi ensimmäisen kerran todistetusti kiinni pettämisestä (suuteli toisen kanssa) ja valehtelusta, jonka jälkeen menetin luottamuksen häneen ja muutuin kylmemmäksi. Olin suhteemme viimeisen kuukauden selibaatissa, sitten mies lähti toisen mukaan.
Koitin saada suhteemme toimimaan: yksin. Häneltä en saanut apuja. Jos olin vihainen, hän ei edes vaivautunut kysymään mikä minua vaivaa. Häntä ei kiinnostanut koskaan minun hyvinvointini sen enempää. Jos olin kuumeessa, hän kysyi: "Voidaanko rakastella tänään?" Kun kieltäydyin, hän suuttui ja sanoi, etten anna hänelle koskaan.
Seksielämämme kaatui hänen pettämiseensä, luottamuspulaan. Hän ei suostunut puhumaan ongelmistaan minulle... Aina oli vain seksi mielessä, missä hellyys / läheisyys / välittäminen? Meillä ei ollut sitä ollenkaan. Kävimme vain nukkumassa samassa vuoteessa. Hyvä jos vahingossakaan koskimme toisiimme hänen aloitteestaan. Minä kun saatoin käpertyä ilman pyytämättä kainaloon ja mennä muutenkin lähelle. Pussasin poskelle sattumalta, olimme sitten missä tahansa. Hän ei.
Tarkoitan tällä siis sitä, että jos ei suhteessa ole mitään muutakaan, onko pakko olla seksiäkään? Onko se teidän mielestänne kaiken A ja O? Minä itse kaipaan ainakin jotain muutakin, sitten vasta voin antaa rakkaalleni loputkin parisuhteeseen kuuluvan.
Koitin saada suhteemme toimimaan: yksin. Häneltä en saanut apuja. Jos olin vihainen, hän ei edes vaivautunut kysymään mikä minua vaivaa. Häntä ei kiinnostanut koskaan minun hyvinvointini sen enempää. Jos olin kuumeessa, hän kysyi: "Voidaanko rakastella tänään?" Kun kieltäydyin, hän suuttui ja sanoi, etten anna hänelle koskaan.
Seksielämämme kaatui hänen pettämiseensä, luottamuspulaan. Hän ei suostunut puhumaan ongelmistaan minulle... Aina oli vain seksi mielessä, missä hellyys / läheisyys / välittäminen? Meillä ei ollut sitä ollenkaan. Kävimme vain nukkumassa samassa vuoteessa. Hyvä jos vahingossakaan koskimme toisiimme hänen aloitteestaan. Minä kun saatoin käpertyä ilman pyytämättä kainaloon ja mennä muutenkin lähelle. Pussasin poskelle sattumalta, olimme sitten missä tahansa. Hän ei.
Tarkoitan tällä siis sitä, että jos ei suhteessa ole mitään muutakaan, onko pakko olla seksiäkään? Onko se teidän mielestänne kaiken A ja O? Minä itse kaipaan ainakin jotain muutakin, sitten vasta voin antaa rakkaalleni loputkin parisuhteeseen kuuluvan.