Onko se kamalaa jos lapsi ei saa koskaan omaa huonetta?

Tavalla tai toisella yrittäisin viimeistään kouluikäiselle rajata jonkin kokoisen oman tilan ja oman rauhan jos omaa huontta ei ole mahdollista järjestää.

 

Mä siirtäisin vaikka keittön olkkariin et saisin lapselle oman tilan.

 

Onko kenelläkään teistä jotka passittaisivat vanhemmat olkkariin, teini-ikäisiä lapsia? Olen ihan varma että meidän lapset saavat vähemmän traumoja siitä että jakavat huoneen sisaruksen kanssa, kuin siitä että kuulisivat meidän seksielämämme iltaisin!
Vaikka huonekalujen muutoksilla pystyisi meillekin tekemään olohuoneeseen näkösuojatun huoneen, niin äänet kuuluisivat, jopa raskaampi hengitys. Kyllä meikäläisen seksielämä kuolisi siihen jos tarvitsisi pelätä että teini "arvaa" mitä me teemme.
Omassa (asunnon pienimmässä) makuuhuonessamme on ovi, jossa on lukko, sekä tv, jonka saa äänekkäästi esittämään alibia :saint:

Mun esikoinen on 15 v, me emme nuku olohuoneessa, mutta huoneessa, jossa ei ole ovea, ja äänet kuuluvat. Meillä on lasten nukkumaan menon jälkeen hiljaista, ei siis edes tv:tä katsota kuin aivan hiljaisella äänellä. Annetaan lapsille nukkumarauha. Kun teini on kotona, seksiä harrastetaan hiljaa - meillä minä olen se äänekäs - ja tukin suuni. Kun teini on isällään, voi seksi olla äänekkäämpääkin.

Ja jos lukittua tilaa kaipaa, löytyy meiltä toki kylppäri, jossa valuva vesi peittää äänet.

 

Meillä on nyt tilanne että kolmiossa kolme lasta ja kaksi aikuista. Kaksi vanhinta jakavat toisen makkarin ja pienin on meidän kanssa toisessa. Tavoitteena on vaihtaa edes neliöön tässä muutaman vuoden sisällä koska koululainen tarvitsisi todellakin sen oman huoneen. Meidän makkari on niin pieni että sinne ei muuta mahdu kuin meidän sänky ja pinnasänky ja olkkariinkaan ei mahdu mitään ylimääräistä.

 

Joo, onhan 50-luvulla 8 lasta, isä, äiti, ukki ja mummo asuneet tuvassa ja kamarissa.....
Löytyyhän näitä joka puolelta. Tuleeko siihen palata, niin se on sitten oma tarinansa.

Nojaa, tämä kertoi sitä, että jokaiselle tuolloin pystyttiin järjestämään jonkinlainen oma rauhansa. Esim. me olemm lomailleet 25 neliön mökissä, joka on tehty fiksusti. Siinä on matala parvitila, jossa telkkari. Perheen isot pojat viihtyvät siellä, keittiössä on kerrossänky - kuopuksen ikiomapaikka, ja aikuisille vuodesohva olkkarissa. Lisäksi on katettu ja lasitettu terassi, jossa myös voi viettää aikaa. Ja tuo on mökki, jossa naapurimökkiin ei ole matkaa kuin alle 10 metriä. On siis ruotsalainen mökkikylä. Ja meillä kaikki nauttivat tuosta paikasta.

Jos ei ole mahdollista järjestää jokaiselle omaa huonetta niin ei ole. Tärkeämpää on varmasti järjestää oma soppi - jotain ihan omaa. Meillä 2 pienintä jakavat huoneet, kun esikoinen joskus muuttaa pois, niin pienemmät saavat omat huoneet. Ja jos muuta vaihtoehtoa ei ole, niin meillä me aikuiset muutamme ruokailutilaan, ja ruokapöytä siirtyy olkkariin. Meillä ruokailutila on yhtenäistä tilaa olkkarin kanssa, eikä tuo ole mulle edes vastenmielinen ajatus. Vaikeinta olisi löytää sitten vaatteille säilytystila alakerrasta, kun ei niitä lasten huoneissakaan oikein voisi säilytellä.

 

[QUOTE="poikia3";26970063]Mun esikoinen on 15 v, me emme nuku olohuoneessa, mutta huoneessa, jossa ei ole ovea, ja äänet kuuluvat. Meillä on lasten nukkumaan menon jälkeen hiljaista, ei siis edes tv:tä katsota kuin aivan hiljaisella äänellä. Annetaan lapsille nukkumarauha. Kun teini on kotona, seksiä harrastetaan hiljaa - meillä minä olen se äänekäs - ja tukin suuni. Kun teini on isällään, voi seksi olla äänekkäämpääkin.

Ja jos lukittua tilaa kaipaa, löytyy meiltä toki kylppäri, jossa valuva vesi peittää äänet.[/QUOTE]


Meillä teinit tykkää pitää huoneensa ovea iltaisin auki, ja lehden sivun kääntäminenkin kuuluu meidän huoneeseen jos ovi on auki, joten sängyssä liikuskelu+ kaikki muu kuuluisi heille jollemme sulkisi ovea ja laittaisi antaisi tv:n olla päällä.
Ja seksiä keskimäärin 4-7 x viikossa.
Meillä siis lapset jakavat makuuhuoneet, 2/ huone, ja keskeltä jaettu,niin että olisi se oma metri x 2metriä tila.

 

No mä en jaksais katsella mitään teiniä kavereineen/seurustelukumppaneineen olohuoneen nurkassa vaan haluisin itekki jotain omaa aikaa ja yksityisyyttä. Mieluummin antaisin oman huoneeni sille teinile, jotta se olis ees välillä pois mun silmistä. Mut mun lapset on vielä tosi pieniä.

Äitini asui nuorimman veljeni kanssa kaksiossa siihen että veli oli noin 14v. Veljeni asusti olohuoneessa. Sitten kai tilanne muuttui kestämättömäksi kun muuttivat kolmioon vaikka sossu ei suostunut sitä maksamaan ja asumistuki laski. Äitini maksoi vajauksen sitten toimeentulotuen perusosasta, eli elivät tosi tiukilla siihen että veljeni alkoi saada opintotukea.

 

Onko kenelläkään teistä jotka passittaisivat vanhemmat olkkariin, teini-ikäisiä lapsia? Olen ihan varma että meidän lapset saavat vähemmän traumoja siitä että jakavat huoneen sisaruksen kanssa, kuin siitä että kuulisivat meidän seksielämämme iltaisin!
Vaikka huonekalujen muutoksilla pystyisi meillekin tekemään olohuoneeseen näkösuojatun huoneen, niin äänet kuuluisivat, jopa raskaampi hengitys. Kyllä meikäläisen seksielämä kuolisi siihen jos tarvitsisi pelätä että teini "arvaa" mitä me teemme.
Omassa (asunnon pienimmässä) makuuhuonessamme on ovi, jossa on lukko, sekä tv, jonka saa äänekkäästi esittämään alibia :saint:

Mä en nyt tajunnu miten se raskaampi hengitys kuuluu paremmin olkkarista makkariin ja toisiin huoneisiin kuin makkarista olkkariin ja muihin huoneisiin?? Eri asia tietty jos väkeä on samassa huoneessa, mutta jos vanhemmat on olohuoneessa nii teinillä varmaan omassa huoneessa telkkari jos sitä yötä myöten tuijottaa.

 

Tulee näitä asumisjärjestelyiden prioriteetteja lukiessa jostakin syystä mieleen, että minusta on kamalaa, jos kouluikäinen lapsi ei saa omaa työpöytää.

Mutta toisaalta ihan yhtä käsittämätöntä on se, jos koko perheen nukkumajärjestelyjä rajoittaa vanhempien seksielämä... :headwall:

 

Olisin varmaan tullut hulluksi, jollei olisi ollut omaa huonetta viimeistään esimurrosiässä :kieh: Asosiaaliselle ihmiselle tuskaa olla pakosti 24/7 muiden kanssa samassa tilassa

 

Tulee näitä asumisjärjestelyiden prioriteetteja lukiessa jostakin syystä mieleen, että minusta on kamalaa, jos kouluikäinen lapsi ei saa omaa työpöytää.

Mutta toisaalta ihan yhtä käsittämätöntä on se, jos koko perheen nukkumajärjestelyjä rajoittaa vanhempien seksielämä... :headwall:

Todellakin. Luulis niiden teinien olevan sen verran pois kotoa, että aikuisten seksielämän voi järjestää jo muullakin tavalla kuin ovi kiinni makuuhuoneessa nukkumaan mennessä.

 

Mutta toisaalta ihan yhtä käsittämätöntä on se, jos koko perheen nukkumajärjestelyjä rajoittaa vanhempien seksielämä... :headwall:

No niinpä! Teinille se huone on tärkeä ison osan päivästä, vanhemmille karkeasti sen panemisen ajan...

 

rintamamiestalo kyseessä eikä rahaa laajentaa,vuokralle ei viitsisi muuttaa.

 

Tulee näitä asumisjärjestelyiden prioriteetteja lukiessa jostakin syystä mieleen, että minusta on kamalaa, jos kouluikäinen lapsi ei saa omaa työpöytää.

Mutta toisaalta ihan yhtä käsittämätöntä on se, jos koko perheen nukkumajärjestelyjä rajoittaa vanhempien seksielämä... :headwall:

Mä en ymmärrä kyllä yhtään edes oman koulupöydän tarvetta. Meillä koulupöytä on esikoisella ja pienemmillä yhteinen. Mutta läksyt tehdään ruokapöydän ääressä.

Itsellänikin oli aikoinaan koulupöytä, omat läksyni olen kuitenkin tehnyt sängyssä.

 

Kun meillä oli ahdasta, nukkuivat äiti ja isäpuoli olohuoneessa, lapsilla omat huoneet.

 

Ei ole. Meillä on kaksi makkaria; toinen pojille, toinen tytöille. Saattavat silti nukkua neljäkin samassa sängyssä.

 

Olisin varmaan tullut hulluksi, jollei olisi ollut omaa huonetta viimeistään esimurrosiässä :kieh: Asosiaaliselle ihmiselle tuskaa olla pakosti 24/7 muiden kanssa samassa tilassa

NO eikai sitä ihan 24/7 tarvii samassa tilassa olla Kyllä useimmat ihmiset viettää aikaansa muuallakin kuin siellä huoneessaan/kotona.

 

Tulee näitä asumisjärjestelyiden prioriteetteja lukiessa jostakin syystä mieleen, että minusta on kamalaa, jos kouluikäinen lapsi ei saa omaa työpöytää.

Mutta toisaalta ihan yhtä käsittämätöntä on se, jos koko perheen nukkumajärjestelyjä rajoittaa vanhempien seksielämä... :headwall:

Eli aikuiset harrrastavat seksiä vain suihkussa? Tai silloin kun kukaan lapsista ei ole kotona? En minä ainakaan pystyisi illalla lasten mentyä nukkumaan harrastamaan seksiä olkkkarissa...Kuitenkin joku lapsista säntäisi jostain syystä olkkariin..

Meillä on sama ongelma: yksi lapsi haluaa kipeästi oman huoneen, mutta joutuu toistaiseksi jakamaan sen 5 vuotta nuoremman pikkuveljen kanssa..Jospa hän jaksaisi odottaa pari vuotta, niin sitten voitaisiin harkita suurempaa asuntoa.

 

[QUOTE="Zip";26968189]Ainiinjuu kun nykyään on muotia se MINÄ MINÄ MINÄ -asenne. Kakarat voi nukkua vaikka parvekkeella, kunhan mun hästens-sänky pysyy omassa isossa makkarissa.[/QUOTE]

Taitaa olla muotia että perhe menee lasten halujen mukaan eivätkä vanhemmat pidä vastuuta ja päätösvaltaa. Riittää että tytöille on oma huone ja pojille oma.

Edit: Jos on vain yksi makkari, niin eikö olohuoneesta voisi luopua ja tehdä kaksi makuuhuonetta? Jos taas kyseessä on tupakeittiö ja makuuhuone, niin kannattaisi suosiolla vaihtaa asuntoa.

 

Mulla ei koskaan ole ollut omaa huonetta,aina oon jakanut huoneen 3: n sisarukseni kanssa-enkä mä nyt koe olevani mitenkään poikkeava yksilö (paitsi siinä että olen helvetin hyväuskoinen tyhmä - mikä nyt tähän ei liity mitenkään)

Miten ennen on mahduttu pikkutorppaan ilman traumoja 15 mukulaa ja vanhemmat??

 

Meillä teinit tykkää pitää huoneensa ovea iltaisin auki, ja lehden sivun kääntäminenkin kuuluu meidän huoneeseen jos ovi on auki, joten sängyssä liikuskelu+ kaikki muu kuuluisi heille jollemme sulkisi ovea ja laittaisi antaisi tv:n olla päällä.
Ja seksiä keskimäärin 4-7 x viikossa.
Meillä siis lapset jakavat makuuhuoneet, 2/ huone, ja keskeltä jaettu,niin että olisi se oma metri x 2metriä tila.

Meillä on kaikilla makkareiden ovet auki, ja lapset ovat tottuneet että tiettyjä ääniä kuuluu. Meidän hiljaista puhetta, kyljen kääntämiset, kirjan lukemiset yms. Äänien kuulumisen sijaan isompi ongelma meillä kyllä on, että nuorempien huoneen ovi aukeaa meidän makkariin. Eli on reagoitava todella nopeasti, jos jompi kumpi pojista nousee ylös ja lähtee esim. vessaan. Tähän asti, kukaan ei ole noussut ylös, ja äänet kuuluvat sitten poikien huoneesta, esim. ylösnouseminen sängystä ja ehdimme reagoimaan.

 

Myö muksut nukuttiin ikkunallisessa, viistokattoisessa vaatehuoneessa, vanhemmat olkkarissa. Ei ollut muita huoneita kuin keittiö ja olkkari. Koulussa pärjäsimme erittäin hyvin, kavereita oli ja tuli kylään (veljieni osalta, ei minun kun oon tällainen erakko). Leikit ulkona suurelta osin ja siellä sai omaa tilaa sitten rutkasti. En lapsena edes hokannut miten pienessä asuttiin.

 

Eli aikuiset harrrastavat seksiä vain suihkussa? Tai silloin kun kukaan lapsista ei ole kotona? En minä ainakaan pystyisi illalla lasten mentyä nukkumaan harrastamaan seksiä olkkkarissa...Kuitenkin joku lapsista säntäisi jostain syystä olkkariin..

Meillä on sama ongelma: yksi lapsi haluaa kipeästi oman huoneen, mutta joutuu toistaiseksi jakamaan sen 5 vuotta nuoremman pikkuveljen kanssa..Jospa hän jaksaisi odottaa pari vuotta, niin sitten voitaisiin harkita suurempaa asuntoa.

Ehkä tämä on sitten tottumuskysymys. Kun lapset olivat pieniä, ja nukkuivat meidän makuuhuoneessa, seksiä harrastettiin nimenomaan olohuoneessa, nostettiin ihan patja sitä varten lattialle, tai viherhuoneessa, niin pitkään kun tarkeni. Mihinkään ei näkynyt mitään, naapurit saattoivat kyllä kuulla minut. Tai kylppärissä. Mielikuvitus oli vain rajana. Eikä seksiä ole meillä koskaan harrastettu pelkästään iltaisin ja öisin, päiväsaikaa se kylppäri on kyllä tosi hyvä paikka.

 

Mulla ei koskaan ole ollut omaa huonetta,aina oon jakanut huoneen 3: n sisarukseni kanssa-enkä mä nyt koe olevani mitenkään poikkeava yksilö (paitsi siinä että olen helvetin hyväuskoinen tyhmä - mikä nyt tähän ei liity mitenkään)

Miten ennen on mahduttu pikkutorppaan ilman traumoja 15 mukulaa ja vanhemmat??

Ne traumat nykylapsille tulee juuri siitä kun oletetaan että oma huone joka lapselle on se NORMAALI tapa elää ja jos jollakulla ei ookaan omaa huonetta niin se saa trauman siitä kun kokee että ovat epänormaali perhe sen takia. Ennenvanhaan kellään ei ollu omaa huonetta, ei ainakaan ns tavisperheissä. Nykyään se on toisin.

 

No kuinka moni muuttaisi ns. omasta (velkaa vielä) pienestä talosta esim. vuokralle?