Onko puolisosi myös paras ystäväsi?

Ystävä kyllä ja rakas..
mutta selviän ilman häntä.
Jaan hänen kanssaan koko elämäni, mutta naisten asioilla en häntä vaivaa..
On muutama ystävä, joille olen paljas minä, jotka hyväksyvät minut ehdoitta...

Ehkä vain yksi heistä on yli muiden, jonka menettäminen tekisi tosi tiukkaaa...mut kaikesta selviää, jos on tahtoa.

Mut voin kuulostaa kylmältä tämän sanoessani: en jätä elämääni kenenkään varaan, yhtenä hetkenä joku voi olla kuollut.

 

Ystävä kyllä ja rakas mutta selviän ilman häntä.
Jaan hänen kanssaan koko elämäni, mutta naisten asioilla en häntä vaivaa..
On muutama ystävä, joille olen paljas minä, jotka hyväksyvät minut ehdoitta...

Ehkä vain yksi heistä on yli muiden, jonka menettäminen tekisi tosi tiukkaaa...mut kaikesta selviää, jos on tahtoa.

Mut voin kuulostaa kylmältä tämän sanoessani: en jätä elämääni kenenkään varaan, yhtenä hetkenä joku voi olla kuollut. :heart: :heart:

Eihän ystävyys oo sitä, että heitetään elämä hänen varaansa. Ainakaan mun mielestä. Eikö miehesi sitten hyväksy sua ehdoitta?

Mitä nuo naisten asiat on?

 

Mitä nuo naisten asiat on?

Kyllä mä pitäisin hieman erikoisena, jos mun ukko jaksais vatvoa mun kanssa, mitä Mirkun äänenpaino tarkoitti, kun se sanoi niin ja näin.

 

Ei ole. Mieheni on mieheni, asuin- ja riitelykumppanini, lapsemme isä ja rakastajani. Paras ystäväni on nainen ja hänen kanssaan juttelen naisten juttuja. Mies ei ole ystäväni.

Ihan samoilla linjoilla.

 

On

 

Ystävä kyllä ja rakas mutta selviän ilman häntä.
Jaan hänen kanssaan koko elämäni, mutta naisten asioilla en häntä vaivaa..
On muutama ystävä, joille olen paljas minä, jotka hyväksyvät minut ehdoitta...

Ehkä vain yksi heistä on yli muiden, jonka menettäminen tekisi tosi tiukkaaa...mut kaikesta selviää, jos on tahtoa.

Mut voin kuulostaa kylmältä tämän sanoessani: en jätä elämääni kenenkään varaan, yhtenä hetkenä joku voi olla kuollut. :heart: :heart:

Eihän ystävyys oo sitä, että heitetään elämä hänen varaansa. Ainakaan mun mielestä. Eikö miehesi sitten hyväksy sua ehdoitta?

Mitä nuo naisten asiat on?

Ei.. vaan juuri ne ystävät hyväksyvät minut ehdoitta. On olemassa tuttuja, kavereita, tms. joilla on tietty varaus tai eivät tiedä minusta kaikkea. Siis ihan kaikkea.
He ovat myös ne ystävät joiden kanssa on puhuttu punastelematta seksielämästä, synnytyksestä, masturboimisesta, raiskauksesta(joka on sattunut ystävälleni)...
joten..tässä sulle rautalankaa

 

Mitä nuo naisten asiat on?

Kyllä mä pitäisin hieman erikoisena, jos mun ukko jaksais vatvoa mun kanssa, mitä Mirkun äänenpaino tarkoitti, kun se sanoi niin ja näin.

Ai. No me ollaan sit niitä erikoisia.

 

Älä ny. Ei se oo epäilyttävää.

No onhan. En mä kerro sille kaikkia asioita, vaan parhaalle kaverilleni, mitä mies jostain naisten jutuista ymmärtää?

En mä kerro kenellekään ihan kaikkia asioita. Kai mä voisin, mutta ketä kiinnostaa kuulla/kertoa aivan kaikkea?

Hehheh. Nimenomaan jotain miespuolista saattaa kiinnostaa semmosetkin jutut, joita ei muut ystävät haukottelematta kuuntele.

No jaa, ei mua kiinnosta jokaista aamukakkaa analysoida ja varpaankynnen leikkaamista ja linnunlaulua ja ajatusta. Ja mitä kaikkea se kaikki nyt pitääkään sisällään.

 

Ei.. vaan juuri ne ystävät hyväksyvät minut ehdoitta. On olemassa tuttuja, kavereita, tms. joilla on tietty varaus tai eivät tiedä minusta kaikkea. Siis ihan kaikkea.
He ovat myös ne ystävät joiden kanssa on puhuttu punastelematta seksielämästä, synnytyksestä, masturboimisesta, raiskauksesta(joka on sattunut ystävälleni)...
joten..tässä sulle rautalankaa

Kiitti, ymmärrän kyllä ilman rautalankaakin.

Ite vaan puhun nuo kaikki miehen kanssa. Ei tulis pieneen mieleenkään puhua esim. meidän seksielämästä tai masturboinneista jollekin naispuoleiselle ystävälle.

 

Ystävä kyllä ja rakas mutta selviän ilman häntä.
Jaan hänen kanssaan koko elämäni, mutta naisten asioilla en häntä vaivaa..
On muutama ystävä, joille olen paljas minä, jotka hyväksyvät minut ehdoitta...

Ehkä vain yksi heistä on yli muiden, jonka menettäminen tekisi tosi tiukkaaa...mut kaikesta selviää, jos on tahtoa.

Mut voin kuulostaa kylmältä tämän sanoessani: en jätä elämääni kenenkään varaan, yhtenä hetkenä joku voi olla kuollut. :heart: :heart:

Eihän ystävyys oo sitä, että heitetään elämä hänen varaansa. Ainakaan mun mielestä. Eikö miehesi sitten hyväksy sua ehdoitta?















Mitä nuo naisten asiat on?

Ei.. vaan juuri ne ystävät hyväksyvät minut ehdoitta. On olemassa tuttuja, kavereita, tms. joilla on tietty varaus tai eivät tiedä minusta kaikkea. Siis ihan kaikkea.
He ovat myös ne ystävät joiden kanssa on puhuttu punastelematta seksielämästä, synnytyksestä, masturboimisesta, raiskauksesta(joka on sattunut ystävälleni)...
joten..tässä sulle rautalankaa

Ja ettei nyt VAAAN joku kuvittele, että pelkään tabuja, niin voin sanoa, että harvassa on ne todelliset ihmiset joiden kanssa voi todella puhua asioista pintaa syvemmältä, koskien myös seksielämää, omaa henkistä elämää jne.

 

Ei ole.

Eikä mun mielestä pidäkään olla. Mä olen niin skeptinen että ajattelen ettei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Jos tulee ero, niin menettäisin sekä aviomieheni, että parhaan ystäväni samaan aikaan...juu, ei kiitos.

Mulle paras ystävä on joku ihan muu, kuin se oma rakas mies

Miten tuo sitten käytännössä ilmenee? Jätätkö kertomatta asioita ja tulematta liian läheiseksi?

En jätä, enkä vältä liian läheiseksi tuloa. Mutta en mä vaan osaa ajatella asiaa niin, että mies ois mun paras ystävä.

Ystävät ovat ikuisia...jos meille tulis ero niin toki hyviin väleihin jäätäis, mutta ei ystäviksi. En mä vaan osais selitellä juttuja mun uudesta miehestäni ex:äälle samalla tapaa, kuin mitä selittäisin ystävälle.

 

Mitä nuo naisten asiat on?

Kyllä mä pitäisin hieman erikoisena, jos mun ukko jaksais vatvoa mun kanssa, mitä Mirkun äänenpaino tarkoitti, kun se sanoi niin ja näin.

No mä en jaksaisi vatvoa tuollaisia yhtään kenenkään kanssa...

 

Ei.. vaan juuri ne ystävät hyväksyvät minut ehdoitta. On olemassa tuttuja, kavereita, tms. joilla on tietty varaus tai eivät tiedä minusta kaikkea. Siis ihan kaikkea.
He ovat myös ne ystävät joiden kanssa on puhuttu punastelematta seksielämästä, synnytyksestä, masturboimisesta, raiskauksesta(joka on sattunut ystävälleni)...
joten..tässä sulle rautalankaa

Kiitti, ymmärrän kyllä ilman rautalankaakin.

Ite vaan puhun nuo kaikki miehen kanssa. Ei tulis pieneen mieleenkään puhua esim. meidän seksielämästä tai masturboinneista jollekin naispuoleiselle ystävälle.

No ehkä mä ajattelen myös niin, että ero on aina mahdolinen..
hyvä ettei kaikkea ole tullut paljastetuksi miehelleen..
kyynistä varmaan, mut harvemmin tulee erottua ystävästään.. avioeroja on tiuhassa, samoin avoeroja...

 

Ei ole.

Eikä mun mielestä pidäkään olla. Mä olen niin skeptinen että ajattelen ettei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Jos tulee ero, niin menettäisin sekä aviomieheni, että parhaan ystäväni samaan aikaan...juu, ei kiitos.

Mulle paras ystävä on joku ihan muu, kuin se oma rakas mies

Miten tuo sitten käytännössä ilmenee? Jätätkö kertomatta asioita ja tulematta liian läheiseksi?

En jätä, enkä vältä liian läheiseksi tuloa. Mutta en mä vaan osaa ajatella asiaa niin, että mies ois mun paras ystävä.

Ystävät ovat ikuisia...jos meille tulis ero niin toki hyviin väleihin jäätäis, mutta ei ystäviksi. En mä vaan osais selitellä juttuja mun uudesta miehestäni ex:äälle samalla tapaa, kuin mitä selittäisin ystävälle.

Ystäväkin voi pettää sun luottamuksen, kuten mieskin. Jos ystävä vetää maton jalkojen alta, niin tuskin sä sillekään meet enää kertomaan yksityiselämästäs juttuja. Ero mieheen on se, että miehen kanssa muutetaan myös erilleen.

 

Ei ole.

Eikä mun mielestä pidäkään olla. Mä olen niin skeptinen että ajattelen ettei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Jos tulee ero, niin menettäisin sekä aviomieheni, että parhaan ystäväni samaan aikaan...juu, ei kiitos.

Mulle paras ystävä on joku ihan muu, kuin se oma rakas mies

Miten tuo sitten käytännössä ilmenee? Jätätkö kertomatta asioita ja tulematta liian läheiseksi?

En jätä, enkä vältä liian läheiseksi tuloa. Mutta en mä vaan osaa ajatella asiaa niin, että mies ois mun paras ystävä.

Ystävät ovat ikuisia...jos meille tulis ero niin toki hyviin väleihin jäätäis, mutta ei ystäviksi. En mä vaan osais selitellä juttuja mun uudesta miehestäni ex:äälle samalla tapaa, kuin mitä selittäisin ystävälle.

peesi

 

No ehkä mä ajattelen myös niin, että ero on aina mahdolinen..
hyvä ettei kaikkea ole tullut paljastetuksi miehelleen..
kyynistä varmaan, mut harvemmin tulee erottua ystävästään.. avioeroja on tiuhassa, samoin avoeroja...

Mä ainakin luotan mieheeni, ettei hän mun asioita eteenpäin kertois vaikka erottaiskin. Enkä kertois minäkään, tietenkään.

 

No kyllähän hän on mulle ihan mielettömän tärkeä ja rakas henkilö, ihana rakastaja ja ystävä. Eli kai hän sitten on. :heart:

Hyviä ystävänaisia mulla on myöskin joitakin, joille voi oikeasti puhua myös kaikesta. Kaverit mulla ovat sitten enimmäkseen taas miehiä.

 

Kaikki on elämässä mahdollista, siksi ei kannata nojautua johonkin tiettyyn ihmiseen..
vaan elää sen mukaan mikä on todennäköisempää.

Vaikea kuvitella että maailmassa tulisi mitään niin kamalaa etten voisi ystävälle antaa anteeksi (hän ei voi rakastua toiseen, harrastaa seksiä yms. että se loukkaisi minua), mutta vaikeampaa se on kun on kyse parisuhteesta..

 

Ei ole.

Eikä mun mielestä pidäkään olla. Mä olen niin skeptinen että ajattelen ettei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Jos tulee ero, niin menettäisin sekä aviomieheni, että parhaan ystäväni samaan aikaan...juu, ei kiitos.

Mulle paras ystävä on joku ihan muu, kuin se oma rakas mies

Miten tuo sitten käytännössä ilmenee? Jätätkö kertomatta asioita ja tulematta liian läheiseksi?

En jätä, enkä vältä liian läheiseksi tuloa. Mutta en mä vaan osaa ajatella asiaa niin, että mies ois mun paras ystävä.

Ystävät ovat ikuisia...jos meille tulis ero niin toki hyviin väleihin jäätäis, mutta ei ystäviksi. En mä vaan osais selitellä juttuja mun uudesta miehestäni ex:äälle samalla tapaa, kuin mitä selittäisin ystävälle.

Ystäväkin voi pettää sun luottamuksen, kuten mieskin. Jos ystävä vetää maton jalkojen alta, niin tuskin sä sillekään meet enää kertomaan yksityiselämästäs juttuja. Ero mieheen on se, että miehen kanssa muutetaan myös erilleen.

Toki ystäväkin voi pettää luottamuksen, ihmisiä nekin vaan on.

Mutta jos mies olis mun ystävä niin menettäisin kaksi asiaa. Kun mies on "vaan" mies, menetän vain yhden.

Mitä hittoa mä tekisin jos mun elämästä lähtis sekä mies, että paras ystävä? Kehen mä tukeutuisin silloin, kun kävisin läpi yhtä elämäni vaikeimpaa asiaa? Multa lähtis likimain pohja elämältä, sillä mun elämän pohja rakentuu miehestä, muksuista ja ystävistä.

Ei mulle jäis kuin lapset, enkä mä niihin voi tukeutua, kun mun pitäis tukea niitä.

Kukin tavallaan, mutta mulle tämä tapa on oikea.

 

Kaikki on elämässä mahdollista, siksi ei kannata nojautua johonkin tiettyyn ihmiseen..
vaan elää sen mukaan mikä on todennäköisempää.

Vaikea kuvitella että maailmassa tulisi mitään niin kamalaa etten voisi ystävälle antaa anteeksi (hän ei voi rakastua toiseen, harrastaa seksiä yms. että se loukkaisi minua), mutta vaikeampaa se on kun on kyse parisuhteesta..

No musta on todennäköistä että mies pysyy mun ystävänä aina.

Ystävä voi vaikka rakastua sun miehees, ja sen varjolla alkaa levittämään juoruja susta jne. Mua sellainen ainakin loukkais.

 

Kaikki on elämässä mahdollista, siksi ei kannata nojautua johonkin tiettyyn ihmiseen..
vaan elää sen mukaan mikä on todennäköisempää.

Vaikea kuvitella että maailmassa tulisi mitään niin kamalaa etten voisi ystävälle antaa anteeksi (hän ei voi rakastua toiseen, harrastaa seksiä yms. että se loukkaisi minua), mutta vaikeampaa se on kun on kyse parisuhteesta..

No musta on todennäköistä että mies pysyy mun ystävänä aina.

Ystävä voi vaikka rakastua sun miehees, ja sen varjolla alkaa levittämään juoruja susta jne. Mua sellainen ainakin loukkais.

Mä lyön vasemman käden peukalon pantiksi siitä ettei mun YSTÄVÄT tee näin. Mä luulen että sulla ja mulla on eri käsitys ystävyydestä. On kavereita ja ystäviä. Ytsäväksi tullaan ajan, eli VUOSIEN kuluessa. Me on miehen kanssa oltu vasta 3,5v yhdessä...en mä siinä ajassa ystävysty. hiton hyvä kaveri voin olla, mutta en ystävä.

Ystävyyteen mä vaadin PALJON enemmän, kuin mitä parisuhteeseen esim.

 

Toki ystäväkin voi pettää luottamuksen, ihmisiä nekin vaan on.

Mutta jos mies olis mun ystävä niin menettäisin kaksi asiaa. Kun mies on "vaan" mies, menetän vain yhden.

Mitä hittoa mä tekisin jos mun elämästä lähtis sekä mies, että paras ystävä? Kehen mä tukeutuisin silloin, kun kävisin läpi yhtä elämäni vaikeimpaa asiaa? Multa lähtis likimain pohja elämältä, sillä mun elämän pohja rakentuu miehestä, muksuista ja ystävistä.

Ei mulle jäis kuin lapset, enkä mä niihin voi tukeutua, kun mun pitäis tukea niitä.

Kukin tavallaan, mutta mulle tämä tapa on oikea.

Eikö silloin voi käydä asiaa läpi muiden ystävien kanssa? Mullaki on kavereita/ystäviä, mutta mies on silti mun paras ystäväni, sielunkumppanini. Jos me erottaisiin, niin tiedän että muut kaverit ja ystävät olis mun tukena. Samanlailla sun paras ystävä (ei mies) voi sut pettää, jolloin muut ystävät tukee.

 

Mä lyön vasemman käden peukalon pantiksi siitä ettei mun YSTÄVÄT tee näin. Mä luulen että sulla ja mulla on eri käsitys ystävyydestä. On kavereita ja ystäviä. Ytsäväksi tullaan ajan, eli VUOSIEN kuluessa. Me on miehen kanssa oltu vasta 3,5v yhdessä...en mä siinä ajassa ystävysty. hiton hyvä kaveri voin olla, mutta en ystävä.

Ystävyyteen mä vaadin PALJON enemmän, kuin mitä parisuhteeseen esim.

Mitä sä vaadit sit enemmän ystävyyteen, kuin parisuhteeseen?

Ite taas koen päinvastoin. Parisuhde on mulle syvä ja luotettava ystävyyssuhde, plus paljon muuta (seksiä, rakkautta, yhteisiä tulevaisuuden haaveita jne).

Ystävyyssuhteissa ei oo tota plussaa.

 

Elääkö ihmiset todella ajatellen jo valmiiksi, että puoliso kuolee tai pettää?

Mitä jos eläiskin niin, että sitten jos toinen vaikka kuolee, niin voivi ajatella ainakin ollensa ihan täysillä mukana ja kokeneensa sen toisen kanssa mahdollisimman paljon rakkautta ja ystävyyttä.

Jos puoliso kuolee, se ei lohduta, ettei se ollut paras ystävä, vaan vaikka toisiksi paras.

 

Toki ystäväkin voi pettää luottamuksen, ihmisiä nekin vaan on.

Mutta jos mies olis mun ystävä niin menettäisin kaksi asiaa. Kun mies on "vaan" mies, menetän vain yhden.

Mitä hittoa mä tekisin jos mun elämästä lähtis sekä mies, että paras ystävä? Kehen mä tukeutuisin silloin, kun kävisin läpi yhtä elämäni vaikeimpaa asiaa? Multa lähtis likimain pohja elämältä, sillä mun elämän pohja rakentuu miehestä, muksuista ja ystävistä.

Ei mulle jäis kuin lapset, enkä mä niihin voi tukeutua, kun mun pitäis tukea niitä.

Kukin tavallaan, mutta mulle tämä tapa on oikea.

Eikö silloin voi käydä asiaa läpi muiden ystävien kanssa? Mullaki on kavereita/ystäviä, mutta mies on silti mun paras ystäväni, sielunkumppanini. Jos me erottaisiin, niin tiedän että muut kaverit ja ystävät olis mun tukena. Samanlailla sun paras ystävä (ei mies) voi sut pettää, jolloin muut ystävät tukee.

Mulla on vain 1 ystävä, joten en voi käydä sitä muiden kanssa läpi. Mulle ystävyys on AIDOSTI iso asia enkä mä usko että elämässäni tulen kohtaamaan enempää ihmisiä joita voisin niinkin isolla sanalla kutsua, kuin ystävä. Enkä mä vaan kertakaikkisesti näe, että mun ystävä pettäis mua millään tasolla. Ennemmin mun mies ottaa ja lähtee, kun ystävä, kyllä se niin vaan on.

Ja mitä tuohon sielunkumppanuuteen tulee, niin mun mies ei tosiaan ole mun sielunkumppani. Ei sinne päinkään. Mutta mä rakastan mun miestäni ja se rakastaa mua Mun mielestä avioliittoon ei siis tosiaan tarvita sielunkumppanuutta.

Jos joku pitäisi sielunkumppaniksi nimetä, niin ennemmin se ois sitten tää mun ytsävä. Joka sattuu olemaan mun sisko.