Onko puolisosi myös paras ystäväsi?

Mutta ne kaikkein arimmat ja syvällisimmät jutut jaan ainoastaan mieheni kanssa.

mulla on sama, mutta en silti osaa mieltää miestä ystäväkseni

Mulle se on nimenomaan ystävä. En mä kelle tahansa avaudu esim. lapsuudesta/nuoruudesta, ja kaikista traumoista, hölmöilyistä jne. Eikös ystäville just puhuta sellaiset?

ehkäpä niin. mutta en siltikään osaa sanoa, että mies olisi mun paras ystävä.
en osaa selittää :ashamed:

 

On paras ystävä :heart: ja paljon enemmän tietysti.

 

Älä ny. Ei se oo epäilyttävää.

No onhan. En mä kerro sille kaikkia asioita, vaan parhaalle kaverilleni, mitä mies jostain naisten jutuista ymmärtää?

Just näin.

 

Ei ole. Aviopuoliso on aviopuoliso ja ystävät, myös se paras, ovat asia erikseen. En aio kuormittaa miestäni hengiltä.

 

On. Ainut ystäväni.

Herranjumala miten surullista, sympatiani!

 

Ei ole. Aviopuoliso on aviopuoliso ja ystävät, myös se paras, ovat asia erikseen. En aio kuormittaa miestäni hengiltä.

Siltäkö susta/miehestäsi tuntuu, jos jaatte kaikki asiat keskenänne?

 

on ja ei. Riippuu tilanteesta. Mutta jos multa kysytään kuka on mun paras ystävä, en vastaa että mies.

 

En tarkoittanu kysyä pahalla. Tiedän ettei tuo nyt niin kummallista ole.. Meillä vaan joskus pidetään iltoja ihan tyttöjen kesken ja puhutaan omia juttujamme Nää illat on usein ihan parhaita ja ne muistetaan pitkään. Miehelle tulee toki kans puhuttua, mutta en mä viitsi kaikkea päivän kakkaa vuodattaa sille niskaan jos tiedän ettei hälläkään oo ollu paras duunipäivä. Silloin nää muut ystävät on kovassa huudossa ja purkaudun heille. Tiedän myös että he ovat luotettavia ja jutut pysyy meidän välisinä

Niin, sellainenhan olis varmasti mukavaa, tyttöjen illat. Mut minkäs teet, eipä niitä kavereita/ystäviä puustakaan voi poimia...

Miehellä on sama juttu, ei sillä oo muuten ystäviä. Siskolleen puhuu jonkin verran, ja mulle tietysti. Ja miettii omassa päässään. Ei tunnu kaipaavankaan kavereita.

 

On ja myös työkaveri. Onneksi se on olemassa. :heart:

 

Ei ole. Aviopuoliso on aviopuoliso ja ystävät, myös se paras, ovat asia erikseen. En aio kuormittaa miestäni hengiltä.

Siltäkö susta/miehestäsi tuntuu, jos jaatte kaikki asiat keskenänne?

Kyllä minä sen näin olen ajatellut. Ei miehen tarvitse tietää kaikkia asioitani, ongelmiani ja huoliani. Riittää että hän elää tämän elämän kanssani, tuo kotiin ruokaa, hoitaa lapsiamme ja sietää hammasharjaani vessamme hyllyllä.

Minun kaikkia juttujani hänen sen sijaan ei tarvitse jaksaa kuunnella. Eikä minun hänen, kyllä sitä pitää olla hiukan omaakin maailmaa ja elämää parisuhteen ulkopuolella.

 

tavallaan on, ei mullakaan oo ketään muuta. kavereita kyllä mut ei ystävää. Mun mies inhoaa tätä aihetta koska hänen mielestään pariskunta ei voi mitenkään olla ystäviä koska ystävien kanssa tehdään eri asioita kuin vaimon jne. olen kuullut luennon monta kertaa....
mä taas ajattelen et voi olla.

 

Ei oo

 

On ,ja mulla on myös pari muuta parasta ystävää <3 Olen onnekas.

 

no ei ole.

 

Ehodottomasti on. Hän on ainoa joka tietää kaiken. Muut on vaan kavereita.

 

Kyllä minä sen näin olen ajatellut. Ei miehen tarvitse tietää kaikkia asioitani, ongelmiani ja huoliani. Riittää että hän elää tämän elämän kanssani, tuo kotiin ruokaa, hoitaa lapsiamme ja sietää hammasharjaani vessamme hyllyllä.

Minun kaikkia juttujani hänen sen sijaan ei tarvitse jaksaa kuunnella. Eikä minun hänen, kyllä sitä pitää olla hiukan omaakin maailmaa ja elämää parisuhteen ulkopuolella.

Ahaa. No mä en ymmärrä miten se, että mies on paras ystävä, sulkee pois oman maailman ja elämän parisuhteen ulkopuolella.

 

On! :heart:

 

Ei ole.

Eikä mun mielestä pidäkään olla. Mä olen niin skeptinen että ajattelen ettei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Jos tulee ero, niin menettäisin sekä aviomieheni, että parhaan ystäväni samaan aikaan...juu, ei kiitos.

Mulle paras ystävä on joku ihan muu, kuin se oma rakas mies

 

Tää on vähän kakspiippunen juttu. Toisaalta on, toisaalta ei. Mulla on pari tosi hyvää ystävää, joiden kans ruodin liki kaiken läpi, mutta toisaalta on asioita, mistä vaan mun mies tietää, ei nämä ystävät. Että pakko kai vastaa, et on ja ei.

 

Ei ole.

Eikä mun mielestä pidäkään olla. Mä olen niin skeptinen että ajattelen ettei koskaan tiedä mitä elämässä sattuu. Jos tulee ero, niin menettäisin sekä aviomieheni, että parhaan ystäväni samaan aikaan...juu, ei kiitos.

Mulle paras ystävä on joku ihan muu, kuin se oma rakas mies

Miten tuo sitten käytännössä ilmenee? Jätätkö kertomatta asioita ja tulematta liian läheiseksi?

 

Olkaa hei muuten tyytyväisiä te joilla on miehen lisäks vielä paras kaverikin :snotty: oon teille oikeesti kateellinen :ashamed:

 

Mä luulen, että taidan tarvita parhaaksi ystäväkseni jokatapauksessa jonkun miespuolisen. Sen on siis oltava oma mies, koska en usko, että mies tykkäisi, jos joku muu setä olisi se minun paras ystävä. Naiset on ihania ystäviä myös, mutta eivät täytä sitä juuri sellainen ystävän paikkaa sillätavalla, kuin mies pystyy täyttämään.

 

Älä ny. Ei se oo epäilyttävää.

No onhan. En mä kerro sille kaikkia asioita, vaan parhaalle kaverilleni, mitä mies jostain naisten jutuista ymmärtää?

En mä kerro kenellekään ihan kaikkia asioita. Kai mä voisin, mutta ketä kiinnostaa kuulla/kertoa aivan kaikkea?

 

Älä ny. Ei se oo epäilyttävää.

No onhan. En mä kerro sille kaikkia asioita, vaan parhaalle kaverilleni, mitä mies jostain naisten jutuista ymmärtää?

En mä kerro kenellekään ihan kaikkia asioita. Kai mä voisin, mutta ketä kiinnostaa kuulla/kertoa aivan kaikkea?

Mun miestä ainakin. Ja mua kiinnostaa kuulla sen jutut.

 

Älä ny. Ei se oo epäilyttävää.

No onhan. En mä kerro sille kaikkia asioita, vaan parhaalle kaverilleni, mitä mies jostain naisten jutuista ymmärtää?

En mä kerro kenellekään ihan kaikkia asioita. Kai mä voisin, mutta ketä kiinnostaa kuulla/kertoa aivan kaikkea?

Hehheh. Nimenomaan jotain miespuolista saattaa kiinnostaa semmosetkin jutut, joita ei muut ystävät haukottelematta kuuntele.