K
Koulu?
Vieras
Aiempaan tohtori-ketjuun ja sen kommentteihin viitaten: onko palstailijoissa sellaisia, joiden koulutuksena on pelkkä yleinen oppivelvollisuus? Lyhyitä kursseja tms. sen jälkeen ei lasketa.
A
ammattivalittaja
Vieras
S
sdaf
Vieras
A
ammattivalittaja
Vieras
No en ole oppimisvaikeuksien takia saanut suoritettua mitään muuta vaikka on tullutkin yritettyä useamman kerran.
A
"a.p."
Vieras
H
hahhaa
Vieras
Montako vuotta kävit peruskoulua? Onhan niitä nyt sun nuoruudessa ollut varmaan sellaisiakin amislinjoja, joista selviää kesy apinakin. Joku puutarhan hoitaja tms.
A
ammattivalittaja
Vieras
Ihan normaalin 9v ja en voi tehdä fyysistä työtä siksipä en ole edes yrittänyt sellaisia ammattikoulun linjoja.
M
Miää
Vieras
No mä en laske oikeastaan sitä aivan turhaa kaksivuotista ammattikoulutustani mitenkään paremmaksi kuin pelkkä peruskoulu.
Eihän tuolla töitä irronnut. Tai no, reiluksi vuodeksi joo, mutta muuten ihan yhtä tyhjän kanssa.
Eihän tuolla töitä irronnut. Tai no, reiluksi vuodeksi joo, mutta muuten ihan yhtä tyhjän kanssa.
Mulla on loppuun saakka suoritettuna vain peruskoulu.
Joku tuossa jo joltain muulta kysyi, että miksi. Omalla kohdallani jouduinkin tuota asiaa pohtiman ja pähkäilemään vuosia. Eikä mulle oikein koskaan selvinnyt, että miksi. Olen siis aloittanut ammattikoulun kerran jos toisenkin, mutta lopetanut sen aina kesken, koska...niin. Vaikea määritellä, että miksi. Olen kokenut, että ala ei tunnu omalta, en koe pystyväni työskentelemään ko. alalla, tai motivaationi alaa kohtaan on laskenut, kuin lehmänhäntä. Olen hakenut kouluihin sillä lähtökohdalla, että "hei, toi kuulosta kivalta, haen sinne". Ja kun olen päässyt sisään, olenkin todennut, että "tää ei todellakaan oo mun juttu". Lopulta tuntui siltä, että oikeen mikään ei ole "mun juttuni".
Niinpä sitten päätin lähteä töihin. Periaatteessa tykkään kyllä opiskella...pitäisi vain löytää ala, jonka tiimoilta opiskelumotivaatio pysyisi yllä. Toisaalta, kun sitten työelämään lähdin, niin se palkkapäivä kerran kuussa vei kyllä kirkkaasti voiton opintotuesta. Se vähensi opiskelumotivaatiota entisestään.
Ja koska töitä tuntui riittävän ilman, että istuisin vuosi tolkulla koulunpenkillä, en lopulta nähnyt enää mitään syytä opiskeluun. Joten tilanteeni on tosiaan nyt se, että mulla on pohjalla vain ja ainoastaan se peruskoulu. Ja ainakin toistaiseksi se on riittänyt. Mikäli tilanne muuttuu, pitää sitä pohtia uudemman kertaa. En missään nimessä ole kuopannut ajatusta opiskelusta. Ja itse asiassa tällä kertaa opiskelut todennäköisesti saisin jopa ihan sinne loppuun saakka kunnialla hoidettua, koska nyt näyttää siltä, että syy opintojeni keskeytymiseen on löytynyt. Tai syy ja syy, mutta ilmeisesti melkoisen suuri prosentuaalinen määrä diagnosoimattomista ja sitä kautta siis hoitamattomista ADHD-ihmisistä keskeyttää opintonsa juurikin samaisista syistä, kuin mitä itse aikanaan tein. Nyt apunani on lääkitys ja terapia, joiden avulla pitkäjänteisyyteni, keskittymiskykyni ja moni muu asia on selvästi parempaan päin. Ja tätä kautta siis ne mahdollisuudet opiskeluun ovat nyt huomattavasti paremmat.
Olen ollut pois aktiivisesta työelämästä nyt reilut 5 vuotta, koska olen tänä aikana tehnyt 3 lasta. Nyt olen taas pikkuhiljaa palaamassa takaisin työelämään ja itse asiassa juurikin ensi viikolla palaan taas pitkästä aika töihin, vetämään erään projektin. Näyttää siis edelleen siltä, etten vieläkään tarvitse niitä "papereita", vaan tässä kohtaa suurempi merkitys on työkokemuksella ja sillä tieto-taidolla, jonka omaan. Vaikka paperit taskusta puuttuukin. Mutta tosiaan, ehkä vielä joskus opiskelen. Ehkä en. Aika näyttää, mulla on sitä kyllä vielä ihan riittämiin
Joku tuossa jo joltain muulta kysyi, että miksi. Omalla kohdallani jouduinkin tuota asiaa pohtiman ja pähkäilemään vuosia. Eikä mulle oikein koskaan selvinnyt, että miksi. Olen siis aloittanut ammattikoulun kerran jos toisenkin, mutta lopetanut sen aina kesken, koska...niin. Vaikea määritellä, että miksi. Olen kokenut, että ala ei tunnu omalta, en koe pystyväni työskentelemään ko. alalla, tai motivaationi alaa kohtaan on laskenut, kuin lehmänhäntä. Olen hakenut kouluihin sillä lähtökohdalla, että "hei, toi kuulosta kivalta, haen sinne". Ja kun olen päässyt sisään, olenkin todennut, että "tää ei todellakaan oo mun juttu". Lopulta tuntui siltä, että oikeen mikään ei ole "mun juttuni".
Niinpä sitten päätin lähteä töihin. Periaatteessa tykkään kyllä opiskella...pitäisi vain löytää ala, jonka tiimoilta opiskelumotivaatio pysyisi yllä. Toisaalta, kun sitten työelämään lähdin, niin se palkkapäivä kerran kuussa vei kyllä kirkkaasti voiton opintotuesta. Se vähensi opiskelumotivaatiota entisestään.
Ja koska töitä tuntui riittävän ilman, että istuisin vuosi tolkulla koulunpenkillä, en lopulta nähnyt enää mitään syytä opiskeluun. Joten tilanteeni on tosiaan nyt se, että mulla on pohjalla vain ja ainoastaan se peruskoulu. Ja ainakin toistaiseksi se on riittänyt. Mikäli tilanne muuttuu, pitää sitä pohtia uudemman kertaa. En missään nimessä ole kuopannut ajatusta opiskelusta. Ja itse asiassa tällä kertaa opiskelut todennäköisesti saisin jopa ihan sinne loppuun saakka kunnialla hoidettua, koska nyt näyttää siltä, että syy opintojeni keskeytymiseen on löytynyt. Tai syy ja syy, mutta ilmeisesti melkoisen suuri prosentuaalinen määrä diagnosoimattomista ja sitä kautta siis hoitamattomista ADHD-ihmisistä keskeyttää opintonsa juurikin samaisista syistä, kuin mitä itse aikanaan tein. Nyt apunani on lääkitys ja terapia, joiden avulla pitkäjänteisyyteni, keskittymiskykyni ja moni muu asia on selvästi parempaan päin. Ja tätä kautta siis ne mahdollisuudet opiskeluun ovat nyt huomattavasti paremmat.
Olen ollut pois aktiivisesta työelämästä nyt reilut 5 vuotta, koska olen tänä aikana tehnyt 3 lasta. Nyt olen taas pikkuhiljaa palaamassa takaisin työelämään ja itse asiassa juurikin ensi viikolla palaan taas pitkästä aika töihin, vetämään erään projektin. Näyttää siis edelleen siltä, etten vieläkään tarvitse niitä "papereita", vaan tässä kohtaa suurempi merkitys on työkokemuksella ja sillä tieto-taidolla, jonka omaan. Vaikka paperit taskusta puuttuukin. Mutta tosiaan, ehkä vielä joskus opiskelen. Ehkä en. Aika näyttää, mulla on sitä kyllä vielä ihan riittämiin
K
kerrotko
Vieras
Teen projektiluontoista työtä.
Vaikea selittää asiaa käytänössä, koska työ on tosiaan erittäin vaihtelevaa. Teen töitä monessa pisteessä, välillä vedän lyhyen projektin, joka ei juuri pohjatyötä vaadi, toisinaan taas teen jonkun isomman projektin, jonka suunnitteluut kuluu useampi viikko.
Saan päättää työni sisällöstä hyvin pitkälti itse, eli työ pysyy sitä kautta ihan huippumielkäänä. Yhtäkään ideaani ei koskaan vielä torpattu ole, vaan kaikelle on aina näytetty vihreää valoa. Tällainen työ on ihan täydellinen unelmaduuni mulle. Vain vähän rajoja ja luovuutta saa käyttää niin paljon, kuin vain sielu sietää.
A
ammattivalittaja
Vieras
Olet onnekas, harvoin pelkän peruskoulun käynyttä palkataan mihinkään.
Koen kyllä olevani hyvin onnekas. Mulla on käynyt aina duunipaikkojen suhteen ihan huippuflaksi.
Mutta kyllä mä tunnen useammankin ihmisen, jotka ovat työelämässä peruskoulupohjalla. On aloja, joille ei varmastikaan pääse ilman papereita, mutta paljon on myös selaisia aloja, joissa ne paperit eivät merkitse välttämättä yhtikäs mitään.
Ja siis YHTÄÄN koulutusta vähättelemättä. En siis näe niinkään, että papereista olisi haittaa, koska kyllä niitä lähes poikkeuksetta on vain ja ainoastaan hyötyä. Tosin yhden tällaisen poikkeustapauksenkin tiedän, mutta eiköhän ihan jokaiseen asiaan maan päällä se yksi-kaksi poikkeusta mahdu.