Onko paikalla vanhempia jotka eivät korota ääntään tai tartu lapseen kun käyttäytyy huonosti?

[vieras]

Tunnen yhden äidin joka on rauhallinen kuin viilipytty vaikka hänen lapsensa riehuvat, tekevät vastoin pyyntöjä ja tönivät muita. Lapset puhuvat muille aikuisille epäkunnioittavasti ja tämä äiti vaan vähän punastelee, mutta puhuu lapsille aina lempeästi ja vaan paijaa ja halaa kun hakee lapsen pois kiusaamasta muita. Ihailen kyllä sitä, miten hyvin hermot pysyy kurissa, mutta ihmettelen, että kuinka hyvin tällainen kasvatus toimii, kun lapset näyttää kuitenkin tekevän mitä huvittaa. Itse korotan ääntä ja pitelen komentamisen aikana lasta tarvittaessa käsistä paikallaan... Mun lapset riehuu myös välillä, mutta tottelee viimeistään siinä vaiheessa kun hermostun edellämainitulla tavalla. Olenko mä joku auktoriteettihirviö? Olis kiva olla viilipytty, mutta mä tuun niin pahalle tuulelle omien ja muidenkin lasten huonosta käytöksestä että se tiukka komennus tulee kuin itsestään. Pitäisikö siihen lempeään kasvatukseen pyrkiä ja tuottaako se hedelmää lasten myöhemmissä kehitysvaiheissa?

 

[ninaTT]

Riippuu mitä lempeällä kasvatuksella tarkoittaa. Minä opetan lapselle muidenkin huomioon ottamisen... Mutta ei siihen tarvita äänen korottamista tai fyysistä kurittamista. Aikuisen pitää käyttäytyä juuri niin hyvin kun odottaa lapsenkin käyttäytyvän. Ei aikuisella ole oikeutta huutaa jos lapsi ei tee niinku pyydetään; eihän lapsikaan saa huutaa, jos kaikki ei mene niin kuin hän haluaa.

Pitemmällä tähtäimellä en omasta kokemuksestani osaa sanoa, vanhin täällä pyörivistä lapsista on 3v. Hän käyttäytyy ihan keskivertohyvin tässä iässä.

 

[Annuska]

No en minä huutamaan rupea, koska lapseni ei ole huonokuuloinen.
Jos lapsi käyttäytyy huonosti, vika on järjessä, arvostelukyvyssä tai toiminnan säätelyssä, ja ne eivät parannu volyymia lisäämällä, vaan kiellolla ja selittämisellä. Näitä käytän kyllä.

 

[Bouli]

Kyllä minä korotan ääntä joskus mutta meillä se on todella harvinaista eli en edes muista milloin olisi viimeksi pitänyt korottaa ääntä.Koskaan en ole "käynyt" käsiksi lapsiin en missään muodossa.

 

[Sprite]

No mä en huuda lapsilleni. Enkä muillekaan. Enkä kurita fyysisesti.

Tiukasti osaan silti komentaa, vaikka viilpytty olenkin. Senkin voi todella tehdä huutamatta ja räyhäämättä. Lapsilla on säännöt ja rajat ja pidän niistä kiinni.
Paljon paremmin sana menee perille huutamatta.

 

[mä]

Mun mielestä äänen korottaminen ja huutaminen on kaksi eri asiaa. Jos huutaa on menettänyt itsehillinnän, mutta ääntä voin korottaa vähän, jolloin lapsi ymmärtää että nyt on tosi kyseessä.
Eikä se, että tarttuu lapseen, ottaa häntä käsivarsista kiinni ja pitää paikallaan ole fyysistä kurittämista. Vaan niin nimenomaan suositellaankin jos lapsi riehuu, pidä lapsi paikallaan ja puhu lapsen tasolla katsoen suoraan silmiin...

 

[is]

En korota. Lapset tietää että komennan yleensä aiheesta ja vaikka kuiskaisin, tarkoitan myös sitä. Saatan pyytää lasta käymään luonani ja otan häntä olkapäistä kiinni kun puhun mutta muuten ei tartu kiinni.

 

[Millipidetär]

Väkivaltaa en käytä enkä mitään älytöntä karjumista, hieman voin ääntäni kohottaa kun komennan, meillä ensin uhkaan että lähdemme kotiin jos käytös ei parane tai otan jäähylle hetkeksi jos kiusaa kaveriaan, sitten jos käytös jatkuu lähdemme samantien kotiin. Huutaminen ei ainakaan meillä tehoa mitenkään lapseen, ihan täysin turhaa.

 

[Ninni]

Riippuu mitä lempeällä kasvatuksella tarkoittaa. Minä opetan lapselle muidenkin huomioon ottamisen... Mutta ei siihen tarvita äänen korottamista tai fyysistä kurittamista. Aikuisen pitää käyttäytyä juuri niin hyvin kun odottaa lapsenkin käyttäytyvän. Ei aikuisella ole oikeutta huutaa jos lapsi ei tee niinku pyydetään; eihän lapsikaan saa huutaa, jos kaikki ei mene niin kuin hän haluaa.

Pitemmällä tähtäimellä en omasta kokemuksestani osaa sanoa, vanhin täällä pyörivistä lapsista on 3v. Hän käyttäytyy ihan keskivertohyvin tässä iässä.

Kyllä mun lapset saa ainakin huutaa jos kiukuttaa. Lapsillakin on erilaisia tapoja purkaa pahaa oloaan. Kamalalta tuntuisi kieltää meidän keskimmäiseltä huuto kun hän selvästi tarvitsee sen purkautuakseen. Sama kun kieltäisin esikoiselta omaan huoneeseensa menon, hän käyttää sitä. Toki paikka ja aika huudolle pitää olla oikea, samoin omaan huoneeseen menolla. Ihmiset on erilaisia, eikä kaikilta voi vaatia samaa käytöstä.. Toki toisten kunnioitusta, mutta perheen kesken kotona meillä saa huutaa jos kiukuttaa.

Enkä usko että meillä huudetaan keskivertoperhettä enempää vaikka se on sallittua..

 

[Kippuravarvas]

Riippuu mitä lempeällä kasvatuksella tarkoittaa. Minä opetan lapselle muidenkin huomioon ottamisen... Mutta ei siihen tarvita äänen korottamista tai fyysistä kurittamista. Aikuisen pitää käyttäytyä juuri niin hyvin kun odottaa lapsenkin käyttäytyvän. Ei aikuisella ole oikeutta huutaa jos lapsi ei tee niinku pyydetään; eihän lapsikaan saa huutaa, jos kaikki ei mene niin kuin hän haluaa.

Pitemmällä tähtäimellä en omasta kokemuksestani osaa sanoa, vanhin täällä pyörivistä lapsista on 3v. Hän käyttäytyy ihan keskivertohyvin tässä iässä.

Kyllä meillä saa huutaa jos harmittaa, ei se silti aikuisten päätöksiä mihinkään muuta.

 

[ninaTT]

Jaa, meillä ei saa huutaa aina jos haluaa. Mä olen herkkäkuulonen, usein on joku nukkumassa, joku puhelimessa... Kyllä muut pitää ottaa huomioon.

Harmistusta voi purkaa esim tömistämällä, kertomalla siitä, piirtämällä siitä kuvia...

 

[Keittiönoita]

En korota. Mulla on ihan riittävän kova ääni normaalissakin puheessa eikä lapsillani ole vikaa kuulossa. Sen sijaan madallan ja hiljennän ääntäni komentaessani. Oppivat jo pienenä, että kun äiti alkaa puhua hiljaa, on parasta keskeyttää puuhastelut ja kuunnella, jotta ei koidu jotain heidän kannaltaan epämieluista.

 

[meillä näin]

Meillä on sekä äiti että lapset temperamenttisia ja välillä huudetaan välillä niin että piha raikuu, mutta myös sovitaan ja keskustellaan asiat eikä koskaan mennä pahalla mielellä nukkumaan. Ei ehkä fiksuin tapa Ja lapset saa huutaa kotona pahaa mieltään ja yritetään sitten selvittää mistä ko. tunne johtuu. Turhaa kiukuttelua ei siedetä, mutta yleensä jotain takana.

 

[meillä näin]

Meillä on sekä äiti että lapset temperamenttisia ja välillä huudetaan välillä niin että piha raikuu, mutta myös sovitaan ja keskustellaan asiat eikä koskaan mennä pahalla mielellä nukkumaan. Ei ehkä fiksuin tapa Ja lapset saa huutaa kotona pahaa mieltään ja yritetään sitten selvittää mistä ko. tunne johtuu. Turhaa kiukuttelua ei siedetä, mutta yleensä jotain takana.

 

[vieras]

Minä huudan, lapset huutaa. Minä pidän kiinni jos tilanne sitä vaatii. Huudan, kun hermostun liikaa. Eli siis tarkoitukseni ei ole kasvattaa lapsiani huutamalla, vaan se tulee aina ylilyöntinä. Itseasiassa lapseni eivät edes kuuntelu huutoa, vaan ohittavat sen. Se on kärsinyt inflaation.

Tunteet saa tässä talossa purkaa miten haluaa, elän suhteessa sellaisen hlön kanssa, joka on kasvatettu sillä tavoin, että kun ilmaisee negatiivisia tunteita, on pitänyt hiljentyä ja saa tästä hiljentymisestä palkinnon. Ja on muuten vaikea riidellä hänen kanssaan, tämä aiheuttaa usein meille vaikeita tilanteita.

Minä omasta mielestäni en ole mikään erinomainen kasvattaja. Mulla on hieno visio, millaisia lapsia haluan kasvattaa, mutta visioiksi ne jää.