[QUOTE="vieras";23616554]Vauvakuume pahenee... Olisitko halukas kertomaan hieman itsestäsi ja vauvastasi?
Minkä ikäisenä lapsesi sait? Olitko parisuhteessa, sinkku..? Kuinka läheisesi suhtautuivat asiaan? Millaista elämä on ollut vauvan kanssa, kaipaatko "vapautta"? Miten raskausaika sujui? ymsymsyms.
Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä saa kertoa vauvansaantiin liittyen

[/QUOTE]
Tulin raskaaksi ollessani 18 vuotias, lapsen isän kanssa olimme seurustelleet vain muutaman kuukauden ennen kuin lapsi sai alkunsa.
Oma äitini ja isäni ottivat alkushokin jälkeen asian iloisesti vastaan, anoppi oli vaikeampi pala...Sanoi että me ollaan vielä nuoria ja me ei voida tietää, kestääkö suhteemme ja hön on kyllä ehdottomasti abortin kannalla

.
Mieheni oli onneksi tukenani, lapsi oli toivottu ja yhdessä harkittu, joten abortti ei käynyt mielessämmekään. Pikkuhiljaa, odotusaikanani appivanhemmatkin siopeutuivat ajatukseen, että heistä todellakin tulöee isovanhempia nelikymppisinä

.
Tuo vauva on tänään 12 vuotias koululainen ja meillä on jo toinenkin lapsi sen samaisen miehen kanssa ja yhdessä olemme edelleen :heart:.
Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, niin olinhan hirmuisen nuori esikoisen saadessani, jos nyt saisin kääntää kelloa taaksepäin, odottaisin lapsen tekoa muutaman vuoden. En tietenkään kasu itse lasta, mutta "hankinta-aika! oli liian aikaisin...Olin jo valmistunut kylläkin ammattiin ja noin...Esikoisen ja kuopuksen välissä olin vuosia tytöelämässäkin, mutta mutta...Menovaihe tuli jossain vaiheessa, ei mitenkään hirmu kovana, mutta tuli kuitenkin ja vaikka kaikki on mennyt hyvin, lapsen kanssa on kuitenkin aina se, että sitä lasta pitää ajatella ensin, tai niin sen KUULUU mennä.
Et voi lähteä mihinkään extempore, sinun kuuluu kasvaa viisaaksi, olethan nyt vastuussa jonkun muunkin elämästä, kuin vain omastasi. Et voi enää pöhköillä samalla lailla.
Kaikenkaikkiaan, summa summarum.- Mulla on maailman paras mies ja maailman ihanimmat lapset, hyvä elämä, MUTTA jos voisin kelloa kääntää, olisin aloittanut lapsia yrittämään ehkä joskus 24-25 vuotiaana =).
Omille lapsilleni toivon ihan samaa, 18 vuotias on todella nuori kuitenkin...