Toggle sidebar

Onko paikalla ketään 18-22 vuotiaana lapsen saanutta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vieras"

Vieras
Vauvakuume pahenee... Olisitko halukas kertomaan hieman itsestäsi ja vauvastasi?

Minkä ikäisenä lapsesi sait? Olitko parisuhteessa, sinkku..? Kuinka läheisesi suhtautuivat asiaan? Millaista elämä on ollut vauvan kanssa, kaipaatko "vapautta"? Miten raskausaika sujui? ymsymsyms.

Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä saa kertoa vauvansaantiin liittyen :)
 
[QUOTE="vieras";23616554]Vauvakuume pahenee... Olisitko halukas kertomaan hieman itsestäsi ja vauvastasi?

Minkä ikäisenä lapsesi sait? Olitko parisuhteessa, sinkku..? Kuinka läheisesi suhtautuivat asiaan? Millaista elämä on ollut vauvan kanssa, kaipaatko "vapautta"? Miten raskausaika sujui? ymsymsyms.

Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä saa kertoa vauvansaantiin liittyen :)[/QUOTE]

Sain ekan ollessani 20 ja toisen ollessani 22, parisuhteessa (sama ukko on vieläkin). Olihan se haastavaa, mutta kivaa. Sillon ei saanut esim. netistä vertaistukea vaan itse piti kaikki opetella ja kirjoista katsoa.
 
Sain lapsen 22-vuotiaana ja parisuhteessa. Kaikki meni ihan hyvin, mutta kovasti kaipasin alussa vapautta. Tyttäreni on nyt 7v, ja tietenkään en lastani kadu, mutta parempi olis varmaan ollut jos olisin vielä pari vuotta saanut nauttia vapaudesta.
 
Sain esikoisen 21v. Parisuhteessa muutaman vuoden. Suunniteltu lapsi. Kaikki suhtautui hyvin ja innoissaan. Raskaus sujui ongelmitta eikä kilojakaan kertynyt. Meille sattui helppo vauva joten elämä on lähestulkoon samanlaista kuin aiemminkin. Lapsi on antanut nukkua lähestulkoon yöt läpeensä syntymästään asti.
 
olin juuri täyttänyt 20v kun esikoinen syntyi. Parisuhteessa olin silloin ja olen edelleen. Nyt esikoinen jo 6,5 v. Toisen muksun sain kun täytin 24v.
Raskaudset ja synnytykset suijui hyvin.
Suvussamme kaikki naiset on tehnyt lapset nuorina joten kukaan ei asiaa kummastellut.
Välillä tulee vapauden kaipuu tai sellainen että kun vaan voisi lähteä ajattelematta muita jonnekkin, mutta se menee hetkessä ohi.
 
19 vuotiaana sain esikoiseni. :) Avioliitossa olin(ja olen edelleen), olin seurustellut jo 5 vuotta joten läheiset suhtautuivat "normaalisti". :) Ei mitään ongelmia ja hyvin meni.
 
olin 21, olin parisuhteessa. Läheiset suhtautu ihan hyvin. Vauva- aika oli ihanaa. Raskausaikakin oli ihan ok, paitsi vähän pahoinvointia. Ei tullut vapaudenkaipuuta vaan nautin vauva- arjesta.
 
mä sain ekan lapsen kun olin 22ja 11kk:). Toinen lapsi syntyi kun esikoinen oli 1v8kk. olen naimisissa. silloin kun sain lapset opiskelin ammattikorkeakoulussa(lukio ja ammattikoulu takana). toinen lapsi syntyi kolme päivä valmistujaisjuhlasta:), huomenna hän on tasan 4kk .mitäs muuta....kysy, jos jotain kiinnosta..
 
Sain (suunnitellusti) lapsen 22 vuotiaana kesken opiskelujen. Olin parisuhteessa, lapsen syntyessä oltiin seurusteltu 2 vuotta. Mieheni on minua vuotta nuorempi.

Opiskeluista pidin vuoden tauon ja sitten palasin kouluun. Kaikki meni todella hyvin. Ja kaikki suhtautuivat todella hyvin. Vain anoppi kysyi, että "oliko vahinko?". Vapautta en juurikaan kaivannut, sillä meillä on isovanhemmat ja isoisovanhemmat lähellä ja mukana elämässä. Myös isä on hoitanut tehtävänsä hyvin.

Nyt olen 32 ja minulla on 10 v. ja 7 v. lapset. En kaipaa enää vauvoja ja on ihanaa olla itse "nuori" ja lapset jo isoja. Nyt on taas aikaa mennä, kun lapset ovat paljon kavereillaan ja mummuloissa aina silloin tällöin yötä. Ihanaa aikaa :)
 
Minä olin 23v. Parisuhteessa. Molempien vanhemmat paheksuivat lasta, koska minun koulut olivat kesken, eikä kummallakaan ollut vakituista työtä. Vauva oli haastava, valvoi yöt ja parisuhde oli koetuksella. Lisäksi emme saaneet mistään hoitajaa, joten "hengähdyshetket" kahden kesken olivat kortilla. Eroa mietimme tosissaan vauvan ollessa 10kk, mutta se sitten jäi tekemättä. Nyt lapsia on kaksi ja mies edelleen sama..
 
Minkä ikäisenä lapsesi sait? -20 vuotiaana:) mies oli 26
Olitko parisuhteessa, sinkku..? -olin parisuhteessa, kihloissa ja oltiin asuttu yhdessä pari vuotta
Kuinka läheisesi suhtautuivat asiaan? -hyvin, molempien vanhemmat ja sisarukset oli ihan innoissaan
Millaista elämä on ollut vauvan kanssa, kaipaatko "vapautta"? -en kaipaa. En käynyt paljoa missään juhlimassa muutenkaan joten hirveästi ei mikään muuttunut. Nyt jos haluan johonkin lähteä niin joko mies hoitaa vauvaa tai sitten jomman kumman vanhemmat tai sisarukset joten hoitajia kyllä löytyy
Miten raskausaika sujui? -ihan hyvin, loppu oli aika tuskaa raskausmyrkytyksen ja muiden kipujen takia.

Niin meillä tosiaan oli ehkä asioita helpottava juttuna tuo että mieheni on kuitenkin jokusen vuoden vanhempi joten hän oli jo hyvässä asemassa hyvässä työpaikassa eikä enää mikään opiskelija. Itse olin ollut lukion jälkeen töissä joten sain myös ihan hyvää äitiysrahaa. Molempien vanhemmat auttoi meitä kyllä kaikin keinoin ja koskaan en ole katunut sitä että lapsen sain tässä iässä, joka mielestäni ei ole edes mikään hirvittävän nuori. Ihan eri asia kuitenkin saada lapsi 20vuotiaana kuin esim. 16vuotiaana kun peruskoulukin voi olla vielä kesken.
 
Täytin sinä vuonna 21 kun sain esikoisen. Opiskelin silloin vielä ja lapsi eleli muutaman vuoden sairaalassa. En ollut millaisessakaan liitossa vaan ihan yksikseni :) Suurinosa suvustani oli tukenani (ne jotka asuivat siis Suomessa). Muuten raskausaika meni hyvin mutta silloin ihan ensimmäisen kolmanneksen aikana stressaannuin todella pahasti.
 
Sain ekan ollessani 19v :) parisuhteessa, nyt naimisissa oltu 8v ( yhdessä 10v ) ja viidettä odotellaan.

Parisuhde voi hyvin ja semmosta nuoruudeaikasta vapautta en kaipaa, mutta omaa aikaa yllä ajoittain :) Vauva-arki ja muukin arki sujunut hyvin. Läheiset suhtautunut ihan ok.
 
Hiukan vajaa 22 olin kun sain esikoisen. Olin parisuhteessa, seurustellut 3 vuotta. Raskausaikana muutettiin yhteen. Lähipiiri suhtautui loistavasti raskauteen, mummut ja papat oli onnessaan, lapsettomat kaverit hiukan hämillään, luulivat kai, että musta tulee lapsen saannin myötä PELKKÄ äiti, joka ei enää osaa muusta puhua, kuin vaipoista. :D Pelko tosin osottautui hyvin vääräksi, vaikka olenkin aina ollut hyvin lapsilleni omistautuva äiti, niin osaan toki muutakin puhua kuin lasten juttuja. :)

Mitään en ole jäänyt kaipaamaan lapsettomista ajoista. Vaikka muutos onkin hurja lapsen saannin jälkeen, sikäli siis, että silloin olet vastuussa siitä lapsesta, etkä voi enää tehdä vain oman pääsi mukaan juttuja. Meillä kuitenkaan lapset eivät ole rajoittaneet elämää, vaan olemme oppineet heti alusta asti elämään elämää lasten kanssa (kaikki eivät tunnu oppivan, kun lapset viedään hoitoon kauppareissunkin ajaksi).

Nyt olen 34 vuotias, meillä on saman miehen kanssa 4 lasta, ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa, ja erittäin tyytyväisiä elämäämme.
 
Esikoisen sain, kun olin 17. Olin seurustellut poikaystäväni kanssa tuolloin n.1.5v ja lapsi oli suunniteltu. Äiti suhtautui lapseen hyvin, isällä kesti vähän aikaa lämmetä asialle. Lukio oli kesken ja kävin sen loppuun, kun lapsi oli syntynyt. Valmistumisesta saakka olen ollut kotiäitinä (lapsi nyt 2v). Lapsen kanssa on sujunut elämä mainiosti eikä ole hetkeäkään kaduttanut.

Nykyään olen naimisissa lapsen isän kanssa ja odotamme toista lasta. Lapsen syntyessä olen 20v. Tarkoitus olisi olla kotiäitinä vielä ainakin n.2v ja sitten työnhakuun taikka kouluun. Nämä 2 lasta saavat riittää meille. :)
 
Eka syntyi juuri ennen 19vuotis synttäriä, toinen 20v synttäreiden jälkeen ja kolmas ennen kun täytin 25. Hyvin on suhtauduttu, paitsi kolmannesta sain kuulla jos jonkinlaista ilkeyttä oman sisareni osalta.
Lukiota olen käynyt ja ammatillinen opiskelu tällä hetkellä tauolla.
En ole katunut, hyvin on pärjätty, lapsilla kaikilla sama isä ja yhdessä ollaan edelleen.
 
Mä olen just täyttämässä 22 ja pennut vanhenivat juuri, poika täytti 3-vuotta ja tyttö vuoden. Olen eronnut lasten isästä, olimme naimisissa. Vietämme nykyisen mieheni ja lasteni kanssa uusperhe elämää. Mulle on osunut kaks helppoa lasta joten arki on sujunut hienosti. Pienet ovat mummon (oman äitini) muruja, tukea ja apua olen aina häneltä saanut. Mieheni kanssa kahden keskistä aikaa saamme aina kun mummo tahtoo ottaa murujaan viikonlopuksi, tai kun lapset ovat isällään. Ensimmäiseni ollessa pieni opiskelin ammatin ja töissäkin olen ehtinyt ihan kiitettävästi käydä lapsista huolimatta. Perhe-elämään totutteleminen on ollut haaste nykyiselle avomiehelleni, ja siten myös parisuhteelle. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, onnellisia olemme tänä päivänä kaikki. :)
 
[QUOTE="vieras";23616554]Vauvakuume pahenee... Olisitko halukas kertomaan hieman itsestäsi ja vauvastasi?

Minkä ikäisenä lapsesi sait? Olitko parisuhteessa, sinkku..? Kuinka läheisesi suhtautuivat asiaan? Millaista elämä on ollut vauvan kanssa, kaipaatko "vapautta"? Miten raskausaika sujui? ymsymsyms.

Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä saa kertoa vauvansaantiin liittyen :)[/QUOTE]

Tulin raskaaksi ollessani 18 vuotias, lapsen isän kanssa olimme seurustelleet vain muutaman kuukauden ennen kuin lapsi sai alkunsa.
Oma äitini ja isäni ottivat alkushokin jälkeen asian iloisesti vastaan, anoppi oli vaikeampi pala...Sanoi että me ollaan vielä nuoria ja me ei voida tietää, kestääkö suhteemme ja hön on kyllä ehdottomasti abortin kannalla :(.

Mieheni oli onneksi tukenani, lapsi oli toivottu ja yhdessä harkittu, joten abortti ei käynyt mielessämmekään. Pikkuhiljaa, odotusaikanani appivanhemmatkin siopeutuivat ajatukseen, että heistä todellakin tulöee isovanhempia nelikymppisinä :D.

Tuo vauva on tänään 12 vuotias koululainen ja meillä on jo toinenkin lapsi sen samaisen miehen kanssa ja yhdessä olemme edelleen :heart:.

Näin jälkeenpäin kun asiaa ajattelen, niin olinhan hirmuisen nuori esikoisen saadessani, jos nyt saisin kääntää kelloa taaksepäin, odottaisin lapsen tekoa muutaman vuoden. En tietenkään kasu itse lasta, mutta "hankinta-aika! oli liian aikaisin...Olin jo valmistunut kylläkin ammattiin ja noin...Esikoisen ja kuopuksen välissä olin vuosia tytöelämässäkin, mutta mutta...Menovaihe tuli jossain vaiheessa, ei mitenkään hirmu kovana, mutta tuli kuitenkin ja vaikka kaikki on mennyt hyvin, lapsen kanssa on kuitenkin aina se, että sitä lasta pitää ajatella ensin, tai niin sen KUULUU mennä.

Et voi lähteä mihinkään extempore, sinun kuuluu kasvaa viisaaksi, olethan nyt vastuussa jonkun muunkin elämästä, kuin vain omastasi. Et voi enää pöhköillä samalla lailla.

Kaikenkaikkiaan, summa summarum.- Mulla on maailman paras mies ja maailman ihanimmat lapset, hyvä elämä, MUTTA jos voisin kelloa kääntää, olisin aloittanut lapsia yrittämään ehkä joskus 24-25 vuotiaana =).

Omille lapsilleni toivon ihan samaa, 18 vuotias on todella nuori kuitenkin...
 
olin 19-vuotias, melkein 20 ja mieheni vähän nuorempi. olimme seurustelleet 3 vuotta, minä olin käynyt töissä ammattikoulun ohella ja jälkeen yhteensä kaksi vuotta. kun mieheni valmistui(ja sai heti vakituisen työpaikan) ja muutimme yhteen, jätin pillet pois niin kuin oltiin suunniteltu jo kaksi vuotta aiemmin :) masennuin jo ajatuksestakin että minulla ei olisi 25 vuotiaana lapsia. vanhemmat suhtautuivat ihan hyvin, he aloittivat vielä nuorempana. meillä on mennyt hyvin. ihan samanlaista elämää vietetään kuin kymmenen vuotta vanhempana ekansa tehneet ystävämme, paitsi että monet niistä tuntuvat olevan paljon janoisempia ja vapauden haluisempia, kuin minä ja oman ikäiseni äidit, ehkä vain sattumaa, mutta kuitenkin. Itselleni ei kyllä lasta suunnitellessa tullut mieleenkään että olenko liian nuori! enkä edes pitänyt itseäni minään nuorena äitinä, ennen kuin kuuli joka paikassa mihkä menin että "pikku-äiti", "sää oot viä niin nuori, ei sun kannata omistus asuntoa vielä..", "vaikka oot noin vasta noin nuori äiti, niin kyllä sää huomaat jos lapsi jotain pälä pälä.."... yms. Nyt ajattelen, että olisinhan voinut odottaa ehkä vuoden tai pari, mutta en keksi ainuttakaan syytä että miksi :D tai ehkä olisimme voineet mennä ensin naimisiin, kihloissa olimme jo ennen raskautta.
 
Olin 20v kun tyttö syntyi, naimisissa. Suurin osa sukulaisista ym. suhtautui hyvin, mutta oli muutama poikkeus, jotka eivät ymmärtäneet meitä. Perhe-elämä parasta :) En kaipaa "vapautta". Raskausaika sujui tosi hyvin, mutta raskausmyrkytys iski viime viikkoina. Plus jouduin perätilan takia sektioon. Nyt tyttö on 1v4kk ja toivotaan, että toinen lapsi tulisi jo pian.

Ainoa mitä tekisin toisin..Hankkisin ammatin ennen lapsia. Mutta kyllä sen ehtii vielä.
 
1.18V
2.19V
3.24V
4.26V

Oltiin miehen kanssa muutama kuukausi seurusteltu, kun tulin raskaaksi. Nyt naimisissa ja yli 12vuotta yhdessä oltu =). Opiskelut ja työt hoidellut lasten kanssa ja ihan hyvin on mennyt . Lapsiluku täynnä ja vielä vanhanakin kerkeää nauttimaan omasta ajasta , kun tenavat suht nuorena tehnyt.
 
Sain esikoisen 19-vuotiaana (siitä kuukaus niin täytin 20v) ja toisen lapsen sain ollessani 21v.
Lasten isän kanssa olin seurustellut ennen esikoista n. 3-vuotta, asuimme jo yhdessä kun esikoinen syntyi.

Miehen puolen suku oli aivan täpinöissään molemmista eikä olisi malttanut odottaa lasten syntymiä.
Mun suku oli myös innoissaan , paitsi äitini. Äiti sai muuta kautta kuulla raskaudestani ja tuolloin ensimmäinen lause oli "Kai teet abortin?", no nyttemmin esikoinen on hälle kaikkikaikessa.

Kuopuksesta kerroimme suvulle ollessani viikolla 16, miehen suku oli tästäkin erittäin innostuneita. Mun sukuni onnitteli, paitsi äitini joka kysyi "Oliko vahinko vai suunniteltu?". Nyt kuopuksemme on hänelle yhdentekevä, ei mitään kiinnostusta kuopustamme kohtaan.
 
Täytin 19 vuotta kun esikoinen syntyi ja toisen sain 23 vuotiaana. Lapsien isän kanssa olen ollut avoliitossa 9 vuotta ja häät suunnitteilla. Vanhempani eivät hyväksyneet silloin esikoista kun odotin, oli todella pahat riidat, mutta ne on ollutta ja mennyttä! En todellakaan kadu että tein lapset nuorena, välillä on semmoinen olo ollut että voi kun saisi olla yksin, mutta se menee hetkessä ohitse, lapset eivät juuri koskaan ole missään sukulaisilla hoidossa, mutta esim. kun mies täytti 30v niin lapset meni mun vanhemmille yökylään, niin kauhea ikävä oli mulla ja mieskin sanoi et kaipaa lapsia vaikka olivat poissa kotoota vain 1 päivän! Ja lapset täyttävät kohta 8 ja 4 vuotta.
 
pitääpä vielä tarkentaa

esikoinen syntyi 04/2002
menimme naimisiin 12/2002
kakkonen syntyi 07/2003
erosimme 02/2004
tapasin uuden miehen 01/2005
kolmas lapsi syntyi 06/2006
menimme naimisiin 07/2008
neljäs lapsi syntyi 06/2009.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa