Onko omasta ulkonäöstä huolehtiminen "turhanpäiväistä"?

Mitä mieltä?
Mietin tuon yhden ketjun jälkeen, missä joku avautu odottajien ulkonäöstä.
Mä en henk.koht. edes kehtaa mennä ovesta ulos ilman et harjaan hiukset, laitan siistit, puhtaat vaatteet, katson et muutenkin naama on ok (en tarkoita et pitäs meikata pakkelia naama täyteen). Ja kyllä mä haluan et mun mies saa pitää sen kauniin naisen kenen kanssa hän joskus kauan sitten aloitti umpirakastuneena yhteisen elämän.
Jos ajatelleen naiset tää tilanne niin päin, että teidän miehet alkaskin kulkeen tuolla pitkin kyliä tukka harottaen, pahalta haisten, verkkarit jalassa ja ylipainoa kaljamahana kantaen. Miten te suhtautuisitte? Eikö oikeesti teitä etes vähän harmittais et tässäkö on mun loppuelämäni mies, mihin se komistus katosi?
Tarkottaako tuo "turhanpäiväisyys" et kerran kun sen puolison on itselleen napannut, niin sit se oma ulkonäkö muuttuu turhanpäiväiseksi?Ei mitään väliä enää miltä näyttää?

 

On turhanpäiväistä, jos se lähtee pelkästä ulkonäöstä huolehtimisesta kulissien vuoksi. Jos se lähtee omasta itsestä ja tulee sivutuotteena, ei ole.

 

turhanpäivästä se on silloin kun esim on hetki jolloin vaikka oma lapsi on joutunut sairaalaan ja sä lähet kotoa sinne kiireellä just heränneenä.. niin jos siinä rupeet vielä miettii tukkaa tai naamaa, ni mä sanosin että on turhanpäivästä.

 

On turhanpäiväistä, jos se lähtee pelkästä ulkonäöstä huolehtimisesta kulissien vuoksi. Jos se lähtee omasta itsestä ja tulee sivutuotteena, ei ole.

Peesaan. Ja minusta puhtaus ei sillä lailla kuulu ulkonäköön. Puhdas voi olla vaikka ei itseään mitenkään "laittaisi".

 

Mitä mieltä?
Mietin tuon yhden ketjun jälkeen, missä joku avautu odottajien ulkonäöstä.
Mä en henk.koht. edes kehtaa mennä ovesta ulos ilman et harjaan hiukset, laitan siistit, puhtaat vaatteet, katson et muutenkin naama on ok (en tarkoita et pitäs meikata pakkelia naama täyteen). Ja kyllä mä haluan et mun mies saa pitää sen kauniin naisen kenen kanssa hän joskus kauan sitten aloitti umpirakastuneena yhteisen elämän.
Jos ajatelleen naiset tää tilanne niin päin, että teidän miehet alkaskin kulkeen tuolla pitkin kyliä tukka harottaen, pahalta haisten, verkkarit jalassa ja ylipainoa kaljamahana kantaen. Miten te suhtautuisitte? Eikö oikeesti teitä etes vähän harmittais et tässäkö on mun loppuelämäni mies, mihin se komistus katosi?
Tarkottaako tuo "turhanpäiväisyys" et kerran kun sen puolison on itselleen napannut, niin sit se oma ulkonäkö muuttuu turhanpäiväiseksi?Ei mitään väliä enää miltä näyttää?

tuommoinen se oli jo silloin kun mä siihen rakastuin, joten jos se muuttuisi sliipatuksi kermaperunajupiksi en enää tuntisi koko miestä

 

On turhanpäiväistä, jos se lähtee pelkästä ulkonäöstä huolehtimisesta kulissien vuoksi. Jos se lähtee omasta itsestä ja tulee sivutuotteena, ei ole.

Tosi hyvin sanottu!

=)

 

Kai se on jokaisen oma asia miltä näyttää. Ja luultavasti kun on aikansa saman ihmisen kanssa tallustanut ja oppinut tämän tuntemaan niin arvostaa muutakin kuin ulkonäköä. Itse meikkaan joskus, ja joskus on "hienot" vaatteet ja toisinaan taas "vain" verkkarit.
Ja onhan niitä kaljamahaisia miehiäkin ja heillä myös puoliso mukana vaikka ei aina niin täydellisen näköinen olekaan. Itse suvaitsen toisen vaikka ei vimosen päälle olekaan.

 

Eikö tosiaan ole sitä kultaista keskitietä? Siis sitä täydellisen räjähtäneen naisen ja tälläytyjän välillä?

 

Mulla haraa vastaan ajattelu että kaikkien pitäisi meikata,edes sitä pientä silausta ripsiväriä.
Se ei vain ole luontaista kaikille(en siis puhu pakkelista)
Puhdas perussiisti ihminen ja se riittää.

 

Ei mun mielestä, jos se ei mene liiallisuuksiin eikä voi edes lenkille lähteä ilman pakkelia ja hiuslakkaa jne. Kyllä mun mielestä on kiva näyttää edes siedettävältä vaikka on mies ja lapsia, piristää se myös itseään kun käy kampaajalla, lakkaa kynnet yms. (sitten kun joskus ehtii). Ihan peruspeseytyminen ja siistiys kuuluu kaikille ja se on myös toisten huomioonottamista.

 

Mitä mieltä?
Mietin tuon yhden ketjun jälkeen, missä joku avautu odottajien ulkonäöstä.
Mä en henk.koht. edes kehtaa mennä ovesta ulos ilman et harjaan hiukset, laitan siistit, puhtaat vaatteet, katson et muutenkin naama on ok (en tarkoita et pitäs meikata pakkelia naama täyteen). Ja kyllä mä haluan et mun mies saa pitää sen kauniin naisen kenen kanssa hän joskus kauan sitten aloitti umpirakastuneena yhteisen elämän.
Jos ajatelleen naiset tää tilanne niin päin, että teidän miehet alkaskin kulkeen tuolla pitkin kyliä tukka harottaen, pahalta haisten, verkkarit jalassa ja ylipainoa kaljamahana kantaen. Miten te suhtautuisitte? Eikö oikeesti teitä etes vähän harmittais et tässäkö on mun loppuelämäni mies, mihin se komistus katosi?
Tarkottaako tuo "turhanpäiväisyys" et kerran kun sen puolison on itselleen napannut, niin sit se oma ulkonäkö muuttuu turhanpäiväiseksi?Ei mitään väliä enää miltä näyttää?

Minun mies ainakin näyttää unelmalta tuossakin tilassa jonka kuvailit. Rakastan miestäni, sitä joka on niiden kuorien sisällä ja vaikka kuoret näyttäis muiden ihmisten mielestä miltä vaan, niin minusta ne näyttää aina vaan siltä samalta, mieheltä johon rakastuin. En minä lapsianikaan sen vähempää rakasta oli ne hyvin puettuja tai ei

 

Minusta peruspuhtaus pitää olla ok. Se on kaiken a ja o. Mutta minusta on melkeinpä turhanpäivästä meikata itseäni joka käänteessä tai vain sen takia, että vien esikoisen tuohon 200m päähän kerhoon tai käyn äkkiä kaupassa hakemassa purkin maitoa tai että joudun käymään äitipolilla tms. Minulle itselleni (ja miehelleni) arkipäivän touhuissa riittää se, että olen käynyt suihkussa ja olen freesi.

Ekstratilanteisiin (juhlat ym ym) toki meikkaan kunnolla, arkena en niinkään. Minusta siinä se idea onkin - en halua näyttää arkena ja juhlana samanlaiselta.

 

Niin riippuu miten siihen itse suhtautuu ja vähän siitä tilanteestakin. Jos jossakin on kiireellinen hätä ja siitäkin huolimatta on pakko saada ensin oma ulkonäkö kuntoon niin on se minusta silloin. Ja ehkä sillon jos siihen menee ihan tuhottomasti päivän aikana aikaa.

Minulle tuo on vaan niin turhaa miehen kannalta, kun mieheni ei huomaa mitään eroa jos meikkaan silleen tavallisesti. Jos meikkaan enemmän niin näytän hänen mielestään pelottavalta, en lainkaan omalta itseltäni, siltä naiselta johon hän rakastui.

Ja sen tietysti voi kukin käsittää eri tavalla että mitä tuo ulkonäöstä huolehtiminen on. Miulle se on sitä, että laitan aamulla hiukset kiinni, puhtaat vaatteet päälle ja huolehdin hygieniasta muutenkin.

Mutta turhanpäiväistä miusta on olla arvostelemassa ja kauhistelemassa toisten ulkonäköä.

 

Tuo meikkaamisesta vouhkaaminen on ihan per... Minulla on siistit, puhtaat ja kammatut hiukset. Vaatteet on siistit ym. Meikkaa en koskaan. Jos joskus harvoin jotain laitan, se on ripsaria.

 

ei ole.
Ihmetytää näiden valitus jotka ei viitsi laittaa itseään niiltä tulee se isoin paska niskaan

 

Mun mielestä itsensä ulkonäöstä huolehtiminen ei ole koskaan turhaa. Itse tykkään välillä laittaa itseni ja on mukavaa olla siisti ja huoliteltu. Tosin teen sen vain itseni takia, en sen vuoksi ettäjoku jaksaa nähdä närää siitä ettei kaikkien elämäntilanne ja jaksaminen riitä itsensä kuntoon laittamiseen. Jos itse en jaksa huoltaa itseäni, niin kuinka voisin kuvitella jaksavani huoltaa muita?

 

ei ole.
Ihmetytää näiden valitus jotka ei viitsi laittaa itseään niiltä tulee se isoin paska niskaan

Miksi pitäisi meikata joka päivä,edes sitä ripsiväriä?Tämä mua ihmetyttää eniten.
Voihan sitä siisti silti olla.

 

Minusta ei ole. Niin ikävää kuin se onkin, ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen! En siis tarkoita, että pitäisi aina olla tiptop ja laitettu ja meikissä ja vimpan päälle muotivaatteissa, mutta ihan semmoinen perussiisteys ja huoliteltu ulkonäkö vaikuttaa kaikkeen ja minusta se ei ole turhanpäiväistä vaan kohteliasta muita kanssaihmisiä kohtaan.

 

ei ole.
Ihmetytää näiden valitus jotka ei viitsi laittaa itseään niiltä tulee se isoin paska niskaan

Minultako? :saint:

 

On turhanpäiväistä, jos se lähtee pelkästä ulkonäöstä huolehtimisesta kulissien vuoksi. Jos se lähtee omasta itsestä ja tulee sivutuotteena, ei ole.

Jonseredin kanssa samoilla linjoilla!

 

Eipä tuo ole jos kokee saavansa siitä jotain itselleen. Väkipakolla toisten takia itsensä puunaaminen taas on typerää.

 

ei ole.
Ihmetytää näiden valitus jotka ei viitsi laittaa itseään niiltä tulee se isoin paska niskaan

Miksi pitäisi meikata joka päivä,edes sitä ripsiväriä?Tämä mua ihmetyttää eniten.
Voihan sitä siisti silti olla.

Peesi. Tätä ihmettelen minäkin! Miksi? Kyllä minä ainakin olen siisti, kun aamulla käy suihkussa, föönaan tukan, laitan dödöä ja jtn kevyttä tuoksua ja rasvaan huuleni + puen puhtaat, siistit vaatteet. En vaan ymmärrä, MIKSI minun pitäisi meikata, jos en ole minnekään kummoiseen paikkaan menossa?

 

Minusta sen pitää mennäkin niin ettei joka päivä ole herkkupäivä eikä sitä kermakakkua ole tarjolla kuin joskus. Minusta on kiva tällätä jonnekin juhliin, mutta jos joka päivä näyttäisin siltä kuin olisin bilettämään menossa, niin sehän olis vaan normaalia, en tuntis olevani mitenkään tavallista paremmasti laitettu.
Sitä paitsi kuinkakohan moni laittais ihan itsensä vuoksi meikit joka päivä naamaan jos asuis vuoden jossain metsäkämpässä. Eiköhän se aina liity siihen että pelkää millaisena muut ihmiset minut näkevät jos ei ole meikkiä.

 

Mun mielestä on hienoa jos ei tartte meikata. Peruspuhtaus on kuitenkin must. Mä itse näytän ihan punasilmäiseltä, valkonaamaiselta ja suoraan sanottuna ihan karmeelta ilman meikkiä. Meikkaan siis jokapäivä silmät esiin ihan muidenkin takia. Meikissä oon ihan nätti.

 

kohtuus kaikessa, myös tässäkin asiassa.
perusvaatimus minusta on, ettei haise ulosteille eikä hielle eikä sotke toisia ihmisiä vaatteillaan tms.