vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:Minun mies ainakin näyttää unelmalta tuossakin tilassa jonka kuvailit. Rakastan miestäni, sitä joka on niiden kuorien sisällä ja vaikka kuoret näyttäis muiden ihmisten mielestä miltä vaan, niin minusta ne näyttää aina vaan siltä samalta, mieheltä johon rakastuin. En minä lapsianikaan sen vähempää rakasta oli ne hyvin puettuja tai eiAlkuperäinen kirjoittaja Äiti:Mitä mieltä?
Mietin tuon yhden ketjun jälkeen, missä joku avautu odottajien ulkonäöstä.
Mä en henk.koht. edes kehtaa mennä ovesta ulos ilman et harjaan hiukset, laitan siistit, puhtaat vaatteet, katson et muutenkin naama on ok (en tarkoita et pitäs meikata pakkelia naama täyteen). Ja kyllä mä haluan et mun mies saa pitää sen kauniin naisen kenen kanssa hän joskus kauan sitten aloitti umpirakastuneena yhteisen elämän.
Jos ajatelleen naiset tää tilanne niin päin, että teidän miehet alkaskin kulkeen tuolla pitkin kyliä tukka harottaen, pahalta haisten, verkkarit jalassa ja ylipainoa kaljamahana kantaen. Miten te suhtautuisitte? Eikö oikeesti teitä etes vähän harmittais et tässäkö on mun loppuelämäni mies, mihin se komistus katosi?
Tarkottaako tuo "turhanpäiväisyys" et kerran kun sen puolison on itselleen napannut, niin sit se oma ulkonäkö muuttuu turhanpäiväiseksi?Ei mitään väliä enää miltä näyttää?
Mulle vaan perushygienia on aina ollut tärkeää. Mun mies ei koreile ja käyttää aina samoja, tylsiä vaatteita. MUTTA hhän käy päivittäin suihkussa, käyttää dödöä ja partavettä, käyttää siistejä vaatteita (verkkarit kuuluu kotioloihin tai urheiluun), käyttää reiättömiä, tahrattomia ja puhtaita vaatteita ja pitää huolta, että hiukset on leikattu ja parta ajeltu tarpeeksi usein.
Ihan oikeesti, ei kukaan voi väittää ketään pinnalliseksi, jos haluaa ihan vaan sitä, että kumppani hoitaa perushygieniaansa..? Kyllä mä mun miestä kaikkien kuorien alla rakastan tulenpalavasti, mutta silti sanoisin hänelle kyllä, jos alkaisi oma hygienia pettämään.