O
olenko ainut syyllinen?
Vieras
Tämä on tosiaan vain YKSI esimerkki JATKUVASTA "v-tuilusta" minua kohtaan, tai joksi itse ainakin asian koen. Lapsen mummua (oman sukuni puolelta) näemme usein kun lähekkäin asumme. Joka ikinen kerta toistuu sama asia:
Kylään mennessämme lapsi (pian 2v) on sisätiloissa paljasjaloin, kun kokemuksesta tiedän, etteivät jarrusukat kauaa jalassa pysy, sillä lapsi tempoo ne heti tilaisuuden tullen jaloistaan. Syytä en tiedä, niin vain on. Joka ikinen kerta mummu kauhistelee asiaa ääneen, kokeilee lapsen jalkoja ja jo valmiiksi "tietää" että lapsi tulee vilustumaan. (On tosin ollut väärässä.) Tänään sitten mummu jätti sanallisen vihjailun vähemmälle (kerran asiasta sanoi), mutta laittoikin minun huomaamattani lapselle villasukat jalkaan, ja vilkas lapsi kun on, niin eipä lapsi kauaa villasukat jalassa pystyssä pysynyt, vaan liukastui sillä seurauksella, että pää kolahti lattiaan. Minua alkoi niin tympäistä että sanoin suorat sanat, että ottaa jo päähän kun ei minun päätöstäni oman lapseni pukemisesta kunnioiteta, kun itse oman lapseni kaiketi kuitenkin parhaiten tunnen, vaan joka ainut kerta tavalla tai toisella halutaan asiaa muuttaa, ja nyt sitten tuolla tavalla, että lapsi jo itsensä satuttaa. Varsinkin pään kolauttaminen on jo hieman seuraamista vaativa asia, ja tällä kertaa kyllä niin turhan takia tapahtunut haaveri! No, mummun puolelta tuli sitten marttyyrisaarna siitä, miten ne sukat (hänen kutomansa) eivät itsestään valmistu vaan vaativat hänen vaivannäkönsä yms. Ja tuo liittyy asiaan miten??? Nythän oli kyse siitä, että minun päätöstäni sukatta olosta ei kunnioitettu ja sitten sattui haaveri, eikä siitä, etten olisi kiitollinen kudotuista sukista! *huoh*
Tämä ei siis ole suinkaan ainut asia josta vääntöä tulee, mutta tämä nyt oli tuorein tapaus ja sellainen, joka minua vain suututtaa niin paljon!
Kylään mennessämme lapsi (pian 2v) on sisätiloissa paljasjaloin, kun kokemuksesta tiedän, etteivät jarrusukat kauaa jalassa pysy, sillä lapsi tempoo ne heti tilaisuuden tullen jaloistaan. Syytä en tiedä, niin vain on. Joka ikinen kerta mummu kauhistelee asiaa ääneen, kokeilee lapsen jalkoja ja jo valmiiksi "tietää" että lapsi tulee vilustumaan. (On tosin ollut väärässä.) Tänään sitten mummu jätti sanallisen vihjailun vähemmälle (kerran asiasta sanoi), mutta laittoikin minun huomaamattani lapselle villasukat jalkaan, ja vilkas lapsi kun on, niin eipä lapsi kauaa villasukat jalassa pystyssä pysynyt, vaan liukastui sillä seurauksella, että pää kolahti lattiaan. Minua alkoi niin tympäistä että sanoin suorat sanat, että ottaa jo päähän kun ei minun päätöstäni oman lapseni pukemisesta kunnioiteta, kun itse oman lapseni kaiketi kuitenkin parhaiten tunnen, vaan joka ainut kerta tavalla tai toisella halutaan asiaa muuttaa, ja nyt sitten tuolla tavalla, että lapsi jo itsensä satuttaa. Varsinkin pään kolauttaminen on jo hieman seuraamista vaativa asia, ja tällä kertaa kyllä niin turhan takia tapahtunut haaveri! No, mummun puolelta tuli sitten marttyyrisaarna siitä, miten ne sukat (hänen kutomansa) eivät itsestään valmistu vaan vaativat hänen vaivannäkönsä yms. Ja tuo liittyy asiaan miten??? Nythän oli kyse siitä, että minun päätöstäni sukatta olosta ei kunnioitettu ja sitten sattui haaveri, eikä siitä, etten olisi kiitollinen kudotuista sukista! *huoh*
Tämä ei siis ole suinkaan ainut asia josta vääntöä tulee, mutta tämä nyt oli tuorein tapaus ja sellainen, joka minua vain suututtaa niin paljon!
