Onko oikein?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Teemu 36
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Neuvon kuten edellisetkin: Ota opiksesi, pure hammasta ja tee kuin ihan oikea aikuinen mies,aloita seuraava suhde sinkkuna ja reilulta pohjalta, ei kieroilemalla. Silloin saattaa jo onnistuakin.
 
Juu-u. Luulisi Ap sinun jo tajuavan noista naisen viesteistä, käytöksestä ja kiukuttelusta, että hän ei ole sinulle se oikea. Jos olette 4 vuotta yhdessä olleet, ja hän on alusta asti tiennyt, että mihin soppaan lusikkansa pisti, niin tiesi takuulla senkin, että olit vielä silloin varattu, kun kanssasi suhteeseen alkoi.

Jos hän on noin lapsellinen monessakin asiassa, niin suosittelen kyllä etsimään rinnalle sellaisen fiksun ja aikuisen kumppanin. Luoja sentään, eihän tuo nainen rakasta sinua pätkääkään, on kanssasi varmaan ihan vain vanhempiasi ärsyttääkseen, ja piruillakseen. Tekstiesi perusteella olet hänelle täysin yhdentekevä.
 
No pakko on kylla kysya etta oliko ap:n esimerkiksi ihan pakko toistaa suhteen alkuvaiheessa vanhempiensa molaytykset vaimokkeelleen? Mita hiton hyotya siita oli, paitsi etta sai uudelle avokille aikaan pahan mielen. Olisit iso mies pitanyt molyt mahassasi, niin ehka vaimokkeesi olisi uskaltanut vanhemmillasi alkaa jossain vaiheesa kylailla. Mesot kovasti etta vaimon pitaisi tukea sinua, mutta eipa sinusta nayta olleen vastavuoroisesti hanelle paljonkaan tukea perheesi suhteen.

Mina naen niin etta mies on keittanyt melkoisen liemen ja syyttelee nyt tyypilliseen miesten tapaan kaikkia muita paisi itseaan siita etta juttu meni monkaan.
 
Kyllähän avokin toiminta oudolta ja ei-hyväksyttävältä tuntuu, mutta sitä on kyllä ap:nkin touhuilut. Seuraavaksi sitten uutta matoa taas koukkuun, ja kohta saa itkeä kun uusi nainenkaan ei ole kiva.

Olisiko lapsesi aika päästä vihdoin tärkeysjärjestyksessä edes johonkin eukkosi ja vanhempiesi tasolle?
 
Olisi kiva tietää, minkä ikäinen tuo avopuolisosi on...sen verran kakaramainen asenne vaikuttaa olevan, ettei taida ikää olla vielä kolmeakymmentäkään?

Jos vastaava asetelma osuisi omalle kohdalleni, pyrkisin päinvastaisesti paljonkin tekemisiin sinun vanhempiesi kanssa. Kuinkas muuten voisi todistaa, ettei olekaan "se paha syöjätär", jona he ehkä (ainakin osittain) uutta kumppania pitävät? Toisin sanoen päästäisiin tutustumaan puolin ja toisin. Ja jos rakastat häntä niin PALJON kuin kerrot täällä, niin toki noin tärkeä ihminen olisi jo aikaa sitten esitelty lapsille. Samoin riittävän kypsä nainen olisi halunnut itsekin tutustua lapsiisi.

Aikuinen ihminen ymmärtää, että lapset edellisestä suhteesta kuuluvat useimmiten miehen/naisen elämään - niin kauan kuin elossa ollaan. Se on luonnollista. Jos taas isä/äiti itse ei ole kovin kiinnostunut lapsistaan, niin se on sitten eri juttu.

Luulen, ettei hänen itsetuntonsa ole vielä (tai kenties koskaan tule olemaan) tarpeeksi kehittynyt. Miksi hän odottaa sinun pitävän hänen puoliaan? Kirjoituksistasi saa vaikutelman, että hän ajattelee kaikkien olevan jotenkin häntä vastaan. Kai silloin kannattaisi ITSE pyrkiä oikaisemaan väärää kuvaa eikä odottaa, että sinä puolustat ja kehut häntä.

Tiesikö hän muuten tavatessanne, että "liittosi veteli viimeisiään"? Vai luuliko tavanneensa vapaan miehen ja totuus selvisi vasta myöhemmin?

Loppukommenttina sanoisin, että vain sinä itse tiedät oman sietokykysi rajat. Siinä mielessä on hiukan turha kysellä meiltä muilta, ollako vai eikö olla;)
 
Kiitos taas kaikille vastaajille. Minusta on tärkeää saada erilaisia näkökulmia asiaan. Monista kommenteista saa voimaa ja kokemusteni jakaminen auttaa minua.

Avovaimoni on kohta 31. Hänellä on tosi tiukkoja periaatteita, joita minun on välillä tosi vaikea ymmärtää. Hänen mielestään tosiaan monet ovat häntä vastaan. Hän tosiaan sanoo, että hänen itsetunto ei ole kovin korkea eikä hän juuri luota kuin hyvin harvoihin ihmisiin.

Hän kyllä tiesi, että entinen liittoni veteli viimeisiään. Olin ihan avoin hänelle asiasta niin kuin lapsestakin. Myöhemminhän sain kuulla, miten suuren uhrauksen hän on suhteeni tehnyt, kun on suhteessa lapsellisen miehen kanssa ja kun olen joskus ollut naimisissa ja kun jaamme vuokran tasan vaikka lapseni asuukin meillä joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa arkena jne.

Tilanne nyt kuitenkin on se, että hän tuli sitten vastaan ja suostuu tapaamaan vanhempani ja kuulemma vetämään jonkun shown (= normaali tapaaminen tuntemattomien kesken). Musta on tosi inhottavaa, että joutui taistelemaan ja riitelemään aiheesta. Hän ei nyt kuitenkaan haluakaan erota ja ainoa, joka voi kuulemma tehdä päätöksen suhteemme päättämisestä olen minä. Mun vain täytyisi kuulemma jättää hänet, jos hän ei rajoitteineen kelpaa.

Musta tämä on tosi rankkaa ja on se rankkaa rakkaallenikin. Rehellisesti sanotttuna en tosiaan tiedä, mitä tehdä, mutta tiedän, että teen itse päätökseni, enkä odota ympäristön tekevän sitä puolestani.

Joka tapauksessa iloista päivää kaikille ja kiitos vielä kommenteistanne ja kun olette jaksaneet lukea tapaustani. Kommentit ovat yhä erittäin tervetulleita.
 
Kyllä minä nyt ainakin hieman kynsin korvallistani noiden 'uhrausten' kanssa. Miellän sanan aika lailla toisin. Tuota 'vaatimaasi' kutsutaan minusta aika lailla normaaliksi elämäksi.

Olen itse vela, en siis koskaan ole halunnut lapsia. Jossain vaiheessa muinoin tuli kuitenkin rakastuttua mieheen, jolla oli lapsi, äidillään. Kun äiti sairastui ja näytti hetken siltä, että taivaalta tipahtaa syliin alle kouluikäinen lapsi lopuksi ikää, ei tullut edes mieleen kiukutella aiheesta; sitä piti selviönä, että tämä nyt menee näin ja nyt ollaan sitten kolmen hengen perhe, tämäpä selvä. Minä kutsun sitä elämäksi. Vielä nyt sitten, että olisin aiheuttanut tenavalle ikuiset traumat jotenkin hylkimällä. Höh. No äiti onneksi toipui, onneksi siis muutenkin kuin lapsen takia, seurustelu taas loppui myöhemmin muuhun. Mutta tuosta en olisi kyllä osannut ruveta kriisinviljelijäksi.
 
...tähän aloitukseen, mutta nyt on alkanut epäilyttää, sen verran ristiriitaisuuksia tässä on - tai sitten "aloittajana" kirjoittaa välillä joku huumoriveikko pistäen omiaan, sekään ei olisi ennenkuulumatonta tällä palstalla...

Ensiksi ap kertoo, että he ovat olleet yhdessä kolme vuotta ja sitten myöhemmin puhutaan lähes neljästä, hän toteaa, että vanhemmat ovat jääräpäisiä, mutta sitten nykyinen kumppani onkin se jääräpäinen, joka ei halua tavata vanhempiaan. Sitten ap kertoo, että hänellä on lapsi, mutta myöhemmin hän puhuu lomasta lapsien kanssa. Ap toteaa, että ex-avokki ei ole pahis, mutta myöhemmin kertoo olleensa naimisissa. Ap:n nykyinen on vältettyt viimeiseen saakka lapsia ja ollut tänä kesänä ensimmäistä kertaa lomalla heidän kanssaan, mutta sitten lapsi onkin asunut heillä joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa päivän. Lisäksi jos vanhemmat asuvat 20 km päässä, on aika epätodennäköistä, ettei heihin olisi edes vahingossa törmännyt koskaan missään kolmen (tai neljän) vuoden aikana...

Että kuinkahan tähän nyt pitäisi suhtautua, ottaako todesta vaiko ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aluksi uskoin...:
...tähän aloitukseen, mutta nyt on alkanut epäilyttää, sen verran ristiriitaisuuksia tässä on - tai sitten "aloittajana" kirjoittaa välillä joku huumoriveikko pistäen omiaan, sekään ei olisi ennenkuulumatonta tällä palstalla...

Ensiksi ap kertoo, että he ovat olleet yhdessä kolme vuotta ja sitten myöhemmin puhutaan lähes neljästä, hän toteaa, että vanhemmat ovat jääräpäisiä, mutta sitten nykyinen kumppani onkin se jääräpäinen, joka ei halua tavata vanhempiaan. Sitten ap kertoo, että hänellä on lapsi, mutta myöhemmin hän puhuu lomasta lapsien kanssa. Ap toteaa, että ex-avokki ei ole pahis, mutta myöhemmin kertoo olleensa naimisissa. Ap:n nykyinen on vältettyt viimeiseen saakka lapsia ja ollut tänä kesänä ensimmäistä kertaa lomalla heidän kanssaan, mutta sitten lapsi onkin asunut heillä joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa päivän. Lisäksi jos vanhemmat asuvat 20 km päässä, on aika epätodennäköistä, ettei heihin olisi edes vahingossa törmännyt koskaan missään kolmen (tai neljän) vuoden aikana...

Että kuinkahan tähän nyt pitäisi suhtautua, ottaako todesta vaiko ei.

Totta turiset, noihin samoihin asioihin minäkin kiinnitin huomiotani, että mikähän nyt on totuus sitten koko asiasta, kun tuntuu pienet yksityiskohdatkin muuttuvan, yhtäkkiä se yksi lapsi onkin useampi, ja sitten se lapsi onkin joka toinen viikonloppu ap:n ja hänen avokkinsa luona, vaikka ensin avokki oli vasta ekaa kertaa ollut heidän kanssaan lomalla..

Onko ap lintu vai kala, that's the guestion..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap....:
Kiitos taas kaikille vastaajille. Minusta on tärkeää saada erilaisia näkökulmia asiaan. Monista kommenteista saa voimaa ja kokemusteni jakaminen auttaa minua.

Avovaimoni on kohta 31. Hänellä on tosi tiukkoja periaatteita, joita minun on välillä tosi vaikea ymmärtää. Hänen mielestään tosiaan monet ovat häntä vastaan. Hän tosiaan sanoo, että hänen itsetunto ei ole kovin korkea eikä hän juuri luota kuin hyvin harvoihin ihmisiin.

Hän kyllä tiesi, että entinen liittoni veteli viimeisiään. Olin ihan avoin hänelle asiasta niin kuin lapsestakin. Myöhemminhän sain kuulla, miten suuren uhrauksen hän on suhteeni tehnyt, kun on suhteessa lapsellisen miehen kanssa ja kun olen joskus ollut naimisissa ja kun jaamme vuokran tasan vaikka lapseni asuukin meillä joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa arkena jne.

Tilanne nyt kuitenkin on se, että hän tuli sitten vastaan ja suostuu tapaamaan vanhempani ja kuulemma vetämään jonkun shown (= normaali tapaaminen tuntemattomien kesken). Musta on tosi inhottavaa, että joutui taistelemaan ja riitelemään aiheesta. Hän ei nyt kuitenkaan haluakaan erota ja ainoa, joka voi kuulemma tehdä päätöksen suhteemme päättämisestä olen minä. Mun vain täytyisi kuulemma jättää hänet, jos hän ei rajoitteineen kelpaa.

Musta tämä on tosi rankkaa ja on se rankkaa rakkaallenikin. Rehellisesti sanotttuna en tosiaan tiedä, mitä tehdä, mutta tiedän, että teen itse päätökseni, enkä odota ympäristön tekevän sitä puolestani.

Joka tapauksessa iloista päivää kaikille ja kiitos vielä kommenteistanne ja kun olette jaksaneet lukea tapaustani. Kommentit ovat yhä erittäin tervetulleita.

Tyypillistä narsistin käytöstä. Hän osaa miellyttää ja sopivalla hetkellä, kun hän on putoamassa rakentamaansa kuiluun hän alkaa tekemään sovintoa ja jonkun ajan kuluttua löydätte toisenne aivan samasta pisteestä. Hän pitää sinua koukussaan; ero on nyt tehtävä hänen toiveidensa mukaisesti, koska hän sitä jo ehdottikin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja sepä se..:
Alkuperäinen kirjoittaja Aluksi uskoin...:
...tähän aloitukseen, mutta nyt on alkanut epäilyttää, sen verran ristiriitaisuuksia tässä on - tai sitten "aloittajana" kirjoittaa välillä joku huumoriveikko pistäen omiaan, sekään ei olisi ennenkuulumatonta tällä palstalla...

Ensiksi ap kertoo, että he ovat olleet yhdessä kolme vuotta ja sitten myöhemmin puhutaan lähes neljästä, hän toteaa, että vanhemmat ovat jääräpäisiä, mutta sitten nykyinen kumppani onkin se jääräpäinen, joka ei halua tavata vanhempiaan. Sitten ap kertoo, että hänellä on lapsi, mutta myöhemmin hän puhuu lomasta lapsien kanssa. Ap toteaa, että ex-avokki ei ole pahis, mutta myöhemmin kertoo olleensa naimisissa. Ap:n nykyinen on vältettyt viimeiseen saakka lapsia ja ollut tänä kesänä ensimmäistä kertaa lomalla heidän kanssaan, mutta sitten lapsi onkin asunut heillä joka toinen viikonloppu ja kerran viikossa päivän. Lisäksi jos vanhemmat asuvat 20 km päässä, on aika epätodennäköistä, ettei heihin olisi edes vahingossa törmännyt koskaan missään kolmen (tai neljän) vuoden aikana...

Että kuinkahan tähän nyt pitäisi suhtautua, ottaako todesta vaiko ei.

Totta turiset, noihin samoihin asioihin minäkin kiinnitin huomiotani, että mikähän nyt on totuus sitten koko asiasta, kun tuntuu pienet yksityiskohdatkin muuttuvan, yhtäkkiä se yksi lapsi onkin useampi, ja sitten se lapsi onkin joka toinen viikonloppu ap:n ja hänen avokkinsa luona, vaikka ensin avokki oli vasta ekaa kertaa ollut heidän kanssaan lomalla..

Onko ap lintu vai kala, that's the guestion..

Tämä nyt valitettavasti on totta. Toivon niin, että tämä olisi vain unta tai jotakin muuta. Olen pahoillani, jos tunteitteni tuoksinassa väliin on ripsahtanut epätarkkuuksia. Tämä on ollut tosi rankkaa :(.

Kumppanini on ollut aina poissa, kun lapsi on minulla. Hän on silloin joko pitkään töissä tai sitten viikonloppuisin hän on kauempana vanhempiensa luona katsomassa sisarustensa lapsia. Me tosiaan olimme nyt kesällä ensimmäistä kertaa lähes neljään vuoteen siis lomalla pari päivää kaikki yhdessä. Tähän asti, jos kumppanini on ollut paikalla, hän on vain ollut omissa oloissaan.
 
Ap: No eikö sinulle järkikin jo sano, että tuo ei ole normaalia?

NELJÄ VUOTTA YHDESSÄ, ja nyt vasta ekaa kertaa niin, että lapsikin on mukana? Voi herra siunaa ja varjele. Eihän tuo ole mikään suhde, vaan jotain lasten leikkimistä. Täysin naurettavaa, sori vain.

Jokainen kirjoituksesi antaa vain lisää viitteitä siihen, miten epäkypsä ja lapsellinen tämä naisesi on. Miten ihmeessä olet alunperin haksahtanut tuollaiseen henkisesti kypsymättömään naiseen. En voi muuta kuin ihmetellä. Jos hän on alusta asti käyttäytynyt noin, niin ei tullut mieleen jo silloin alkuaikoina, että tuleekohan tuosta nyt mitään.

En voi muuta sanoa, kuin syvimmät osanottoni. Löysit itsellesi riippakiven, joka vie niin henkiset kuin fyysiset voimat, eikä teidän suhteenne tila koskaan tuosta tule paranemaan.
Eukkosi kuulostaa juuri sellaiselta narsistiselta, itserakkaalta ja nenä pystyssä kulkevalta yksilöltä, joka luulee olevansa parempi kuin kaikki muut, ja että hän voi tehdä ja sanoa mitä huvittaa!

Eukkosi elää jossain euforisessa unitilassa, ja luulee olevansa joku prinsessa, ja sinä olet se narri joka tanssii hänen pillinsä mukaan.

Olet jo siinä iässä, että laita prioriteetit kohdilleen, ehkä teidän tosiaan pitäisi erota, vai montako vuotta annat hänen vielä henkisesti pahoinpidellä sinua?
 
Oliko ap:n ihan pakko kertoa vanhempiensa kommentteja ja sillä tavalla pilata etukäteen avokin suhtautuminen heihin? En minäkään tahtoisi tavata ihmisiä, jotka eivät minusta pidä. Saattaisihan heidän mielensä tavattessa muuttua, mutta miksi he eivät ole ottaneet sitä ensimmäistä askelta poikansa puolison suuntaan. Ja miksi ap ei ole järjestänyt asioita niin, että avokki tuntisi olonsa tervetulleeksi sukuun?

Vaikea uuden ihmisen on raivata tietään jos alkuasetelmat on sellaiset, että hän on pahis ja jos puoliso jättää yksin ja ulkopuolelle.

Lapsen kohdallakin voi tilanne olla se, että avokki antaa puolisolleen tilaa olla vain lapsensa kanssa eikä tunge itseään siihen kuvioon. Ap:n lapsihan se kuitenkin on ja tulee tapaamaan ensisijaisesti isäänsä!

Täällä on luettu vain toinen puoli asiasta. Tiedän kokemuksesta, että uuden puolison sopeutuminen uuteen sukuun on erittäin vaativaa ja sen sukuun kuuluvan puolison tehtävä on raivata tietä ja olla tukena, ei arvostelemassa ja lyömässä alas tuomalla ikäviä viestejä. Myös lapsen vanhemmalla on avainasema tutustuttaa lapsensa uuteen puolisoon, hänen tehtävänsä on varmistaa kanssakäymisen kitkattomuus.

Kovia sanoja on käytetty avokista: narsisti, lapsellinen, riippakivi....
Huh, aika tuomitsevaa, kun ei aloittajankaan teot kaksisia ole olleet.
 
Alkuperäinen kirjoittaja puolustan toistakin osapuolta:
Oliko ap:n ihan pakko kertoa vanhempiensa kommentteja ja sillä tavalla pilata etukäteen avokin suhtautuminen heihin? En minäkään tahtoisi tavata ihmisiä, jotka eivät minusta pidä. Saattaisihan heidän mielensä tavattessa muuttua, mutta miksi he eivät ole ottaneet sitä ensimmäistä askelta poikansa puolison suuntaan. Ja miksi ap ei ole järjestänyt asioita niin, että avokki tuntisi olonsa tervetulleeksi sukuun?

Vaikea uuden ihmisen on raivata tietään jos alkuasetelmat on sellaiset, että hän on pahis ja jos puoliso jättää yksin ja ulkopuolelle.

Lapsen kohdallakin voi tilanne olla se, että avokki antaa puolisolleen tilaa olla vain lapsensa kanssa eikä tunge itseään siihen kuvioon. Ap:n lapsihan se kuitenkin on ja tulee tapaamaan ensisijaisesti isäänsä!

Täällä on luettu vain toinen puoli asiasta. Tiedän kokemuksesta, että uuden puolison sopeutuminen uuteen sukuun on erittäin vaativaa ja sen sukuun kuuluvan puolison tehtävä on raivata tietä ja olla tukena, ei arvostelemassa ja lyömässä alas tuomalla ikäviä viestejä. Myös lapsen vanhemmalla on avainasema tutustuttaa lapsensa uuteen puolisoon, hänen tehtävänsä on varmistaa kanssakäymisen kitkattomuus.

Kovia sanoja on käytetty avokista: narsisti, lapsellinen, riippakivi....
Huh, aika tuomitsevaa, kun ei aloittajankaan teot kaksisia ole olleet.

Mutta ap:n eukko tiesi suhteeseen ryhtyessään, että ap oli varattu, ja siis otti tietoisen riskin siinä asiassa, että ap:n vanhemmat eivät varmaan häntä tule hetimiten hyväksymään.

Nainen joka alkaa vehtaamaan voi ottaa myös jotain vastuuta, sillä tietää mihin ryhtyy, samoin kuin tämä mieskin.
 
Samaa mieltä, että taas kirjoitetaan diagnoosit ihmisistä välikäsien kautta, mm. tuo narsisti.
Mites tämä ap? Aikuinen mies ja tuollainen saamaton vässykkä! Neljä(!!!!) vuotta jo katsonut tuollaista peliä saamatta suutaan auki korjatakseen tilanne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja varattuun ei kosketa.:
Alkuperäinen kirjoittaja puolustan toistakin osapuolta:
Oliko ap:n ihan pakko kertoa vanhempiensa kommentteja ja sillä tavalla pilata etukäteen avokin suhtautuminen heihin? En minäkään tahtoisi tavata ihmisiä, jotka eivät minusta pidä. Saattaisihan heidän mielensä tavattessa muuttua, mutta miksi he eivät ole ottaneet sitä ensimmäistä askelta poikansa puolison suuntaan. Ja miksi ap ei ole järjestänyt asioita niin, että avokki tuntisi olonsa tervetulleeksi sukuun?

Vaikea uuden ihmisen on raivata tietään jos alkuasetelmat on sellaiset, että hän on pahis ja jos puoliso jättää yksin ja ulkopuolelle.

Lapsen kohdallakin voi tilanne olla se, että avokki antaa puolisolleen tilaa olla vain lapsensa kanssa eikä tunge itseään siihen kuvioon. Ap:n lapsihan se kuitenkin on ja tulee tapaamaan ensisijaisesti isäänsä!

Täällä on luettu vain toinen puoli asiasta. Tiedän kokemuksesta, että uuden puolison sopeutuminen uuteen sukuun on erittäin vaativaa ja sen sukuun kuuluvan puolison tehtävä on raivata tietä ja olla tukena, ei arvostelemassa ja lyömässä alas tuomalla ikäviä viestejä. Myös lapsen vanhemmalla on avainasema tutustuttaa lapsensa uuteen puolisoon, hänen tehtävänsä on varmistaa kanssakäymisen kitkattomuus.

Kovia sanoja on käytetty avokista: narsisti, lapsellinen, riippakivi....
Huh, aika tuomitsevaa, kun ei aloittajankaan teot kaksisia ole olleet.

Mutta ap:n eukko tiesi suhteeseen ryhtyessään, että ap oli varattu, ja siis otti tietoisen riskin siinä asiassa, että ap:n vanhemmat eivät varmaan häntä tule hetimiten hyväksymään.

Nainen joka alkaa vehtaamaan voi ottaa myös jotain vastuuta, sillä tietää mihin ryhtyy, samoin kuin tämä mieskin.

Hetkinen, hetkinen....
Ap:n eukko on siis väkisin OTTANUT ap:n ja on siten syyllinen kaikkeen ja ansainnut huonon kohtelun?
Kuvittelin, että aikuisten suhteessa on kaksi tasavahvaa osapuolta ja yhdessä kannetaan vastuu seurauksista toinen toista tukien.
 
Alkuperäinen kirjoittaja puolustan toistakin osapuolta:
Alkuperäinen kirjoittaja varattuun ei kosketa.:
Alkuperäinen kirjoittaja puolustan toistakin osapuolta:
Oliko ap:n ihan pakko kertoa vanhempiensa kommentteja ja sillä tavalla pilata etukäteen avokin suhtautuminen heihin? En minäkään tahtoisi tavata ihmisiä, jotka eivät minusta pidä. Saattaisihan heidän mielensä tavattessa muuttua, mutta miksi he eivät ole ottaneet sitä ensimmäistä askelta poikansa puolison suuntaan. Ja miksi ap ei ole järjestänyt asioita niin, että avokki tuntisi olonsa tervetulleeksi sukuun?

Vaikea uuden ihmisen on raivata tietään jos alkuasetelmat on sellaiset, että hän on pahis ja jos puoliso jättää yksin ja ulkopuolelle.

Lapsen kohdallakin voi tilanne olla se, että avokki antaa puolisolleen tilaa olla vain lapsensa kanssa eikä tunge itseään siihen kuvioon. Ap:n lapsihan se kuitenkin on ja tulee tapaamaan ensisijaisesti isäänsä!

Täällä on luettu vain toinen puoli asiasta. Tiedän kokemuksesta, että uuden puolison sopeutuminen uuteen sukuun on erittäin vaativaa ja sen sukuun kuuluvan puolison tehtävä on raivata tietä ja olla tukena, ei arvostelemassa ja lyömässä alas tuomalla ikäviä viestejä. Myös lapsen vanhemmalla on avainasema tutustuttaa lapsensa uuteen puolisoon, hänen tehtävänsä on varmistaa kanssakäymisen kitkattomuus.

Kovia sanoja on käytetty avokista: narsisti, lapsellinen, riippakivi....
Huh, aika tuomitsevaa, kun ei aloittajankaan teot kaksisia ole olleet.

Mutta ap:n eukko tiesi suhteeseen ryhtyessään, että ap oli varattu, ja siis otti tietoisen riskin siinä asiassa, että ap:n vanhemmat eivät varmaan häntä tule hetimiten hyväksymään.

Nainen joka alkaa vehtaamaan voi ottaa myös jotain vastuuta, sillä tietää mihin ryhtyy, samoin kuin tämä mieskin.

Hetkinen, hetkinen....
Ap:n eukko on siis väkisin OTTANUT ap:n ja on siten syyllinen kaikkeen ja ansainnut huonon kohtelun?
Kuvittelin, että aikuisten suhteessa on kaksi tasavahvaa osapuolta ja yhdessä kannetaan vastuu seurauksista toinen toista tukien.

EI, mutta ap:n eukko TIESI suhteeseen ryhtyessään, että ap on varattu, joten takuulla tiesi senkin, että ongelmiahan siitä syntyy. Ja mistä ap:n eukko voi tietää että ap:n vanhemmat VIHAAVAT häntä, jos ei ole koskaan heidän kanssaan edes jutellut, saatika nähnyt livenä?

Ja huonosta kohtelusta: Itse ap:n eukko on sanonut vihaavansa hänen vanhempiaan, inhoavansa hänen lastaan, ja hänelle heidän suhteensa on yhdentekevä. Eikö se jo kerro ihmisestä paljon, jos se suhdekin on ihan SE JA SAMA.
Ihmettelen kyllä suuresti.
 
Lähde pois, nyt heti. Kumppanisi kuvaus sopii 110% vaimooni.
Minä en tajunnut ajoissa ja nyt kun olemme naimisissa ja on yhteinen lapsi yms. niin olen kusessa ja onneton.

Mekin aikanaan esim. kävimme (hänen pyynnöstään) parisuhdeterapiassa mutta hän sai terapeutille kilarit, koska tämä "oli häntä vastaan". Kyseessä oli keskustelu siitä, voiko ihminen oikeasti aloittaa nollapisteestä. Silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni mielestä minun olisi pitänyt kokonaan unohtaa ja hylätä ex ja kaksi lasta.
Kun terapeutti sanoi, ettei elettyä historiaa voi pyyhkiä pois niin istunto loppui siihen.

Olin tyhmä ja nyt maksan siitä.


 
Mielestäni ap:n naisystävän suhtautuminen lapseen on todella sairasta. Sitä tuskin käy kenenkään kiistäminen.

Ei normaali ihminen NELJÄÄ VUOTTA välttele pientä lasta ja lähde pois kotoaan aina, kun lapsi on tulee kylään. Ja lapsi käy isänsä luona jokatoinen viikonloppu. Kuka on niin hullu, että lähtee pois kotontaan tuollaisiksi ajanjaksoiksi? Täytyy olla mieleltään aika vikainen tai muuten vaan kaheli.

Ap on itse suurin syypää omaan tilanteeseensa. Normaali mies olisi pistänyt akan kuriin ja tehnyt selväksi, että lapsi on tärkein eikä lasta tarvitse pelätä ja vältellä. Ja naurettavaa myös tuolta naikkoselta hautoa NELJÄ VUOTTA jotain sellaista, mitä ap:n vanhemmat ovat joskus tokaisseet. Se nyt vasta hullua onkin.

Mielestäni näin totaaliulkopuolisen silmin koko juttu on täysin laho eikä tuosta koskaan tule mitään. OIkeastaan ärsyttää lukeakin ap:n juttuja, kun juttu on niin typerä ja tuhoon tuomittu. Että kukaan voi antaa kohdella itseään ja lastaan noin huonosti ja muutenkin koko homma haiskahtaa pahasti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Kiinniotettu:
Lähde pois, nyt heti. Kumppanisi kuvaus sopii 110% vaimooni.
Minä en tajunnut ajoissa ja nyt kun olemme naimisissa ja on yhteinen lapsi yms. niin olen kusessa ja onneton.

Mekin aikanaan esim. kävimme (hänen pyynnöstään) parisuhdeterapiassa mutta hän sai terapeutille kilarit, koska tämä "oli häntä vastaan". Kyseessä oli keskustelu siitä, voiko ihminen oikeasti aloittaa nollapisteestä. Silloisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni mielestä minun olisi pitänyt kokonaan unohtaa ja hylätä ex ja kaksi lasta.
Kun terapeutti sanoi, ettei elettyä historiaa voi pyyhkiä pois niin istunto loppui siihen.

Olin tyhmä ja nyt maksan siitä.

Ihminen sokeutuu. nainen voi alkaa vaatia mitä tahansa ja kun se tulee vähitellen , niin ei sitä edes tajua.

Ei ole myöhäistä erota, hae lapsen huoltajuutta, kun lapsi on esim. 6v ja ala nauttimaan elämästäsi.

 
Missä kohdassa nainen hyljeksi ja kohteli lasta huonosti? Hän antoi isän olla rauhassa lapsensa kanssa. Mistä lapsi jäi tässä tapauksessa paitsi? Eikö isä osaa olla oman lapsensa kanssa kahden ilman, että siinä on joku nainen passaamassa ruokaa nenän eteen yms.?

Edelleen, mikähän mahtaisi olla naisen kertomus?
 
"lastani hän on vältellyt mahdollisuuksiensa mukaan tähän kesään asti. Nyt hän oli ekaa kertaa kanssamme lomalla.

Kuulemma mahdollisissa häissäkin lapsi edustaisi vanhaa suhdettani.

Sain juuri äsken viestin, jossa hän vain sanoo, että ei voi mitään. Mun täytyy vain hyväksyä jatkuva välttely tai sitten voin kuulemma muuttaa pois. "

Siinä on vastaus edellisen kirjoittajan kysymykseen, ja ihan suoraan ap:n kirjoittamana.
 
Onko välttely huonosti kohtelua? Jos ei ole sanonut sanaakaan toiselle, ei ole silloin sanonut pahaakaan?
Jääkö lapsi jostain paitsi, mistä? Avokki on hänelle kuitenkin mitäänsanomaton vieras ihminen.
Älkää vaatiko uusilta puolisoilta ihan mahdottomia. Harvassa on ne isä-äitipuolet, jotka rakastavat puolison lapsia. Sietäminen on lähempänä totuutta.
 

Similar threads

A
Viestiä
5
Luettu
394
P
S
Viestiä
62
Luettu
2K
Perhe-elämä
ei kokemusta
E
L
Viestiä
17
Luettu
914
N
H
Viestiä
22
Luettu
630
Perhe-elämä
Hiljaisen miehen vaimo
H

Yhteistyössä