Onko normaalia, että päiväkodissa ei puututa??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tyttöjen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tyttöjen äiti

Vieras
Tyttö kertoi, että oli pyytänyt kahdelta muulta tytöltä, että pääseekö mukaan leikkiin. Ensin olivat suostuneet ja sitten toinen tytöistä muutti mielensä eikä halunnutkaan tytärtäni leikkiin. Tyttö meni kertomaan asiasta eskariopelle, joka ei puuttunut mitenkään asiaan. Eli onko tämä ihan normaalia??? Jos siis varsinaista kiusaamista ei tapahdu vaan periaatteessa tällaista pompottelua ja akkamaista toisen ulkopuolelle jätttämistä, niin onko se yleisesti ihan sallittua päiväkodeissa. On jotenkin vaikea puuttua, kun olen jo kaksi kertaa puuttunut vähän vakavampiin kiusaamisiin ja ei viittis aina olla valittamassa. Voihan olla, että nämä ajattelevat tuon käytöksen olevan normaalia tyttöjen välistä ryhmittymistä. Miten toimisitte? Onko vastaavasta kokemusta?
 
Jos nyt yhden kerran opelta on asia jäänyt huomioimatta niin ei kai se kerro onko asenne aina samanlainen. Huomenna on päivä uus ja jos homma jatkuu voit asiasta mainita.
 
Eskari-ikäisillä tytöillä kun ei leikkiin tahdo oikein mahtua kahta enempää kerralla. Se on aina tosi ikävää sen kolmannen kannalta ja toki hoitajien pitäisi seurata tilannetta niin, että se "kolmas" ei aina olisi se yksi ja sama. Mutta kerrasta tai kahdesta ei välttämättä aina kannata mennä puutumaan. Tuon ikäisten kun toisaalta pitäisi myös alkaa opettelemaan niitä itseselviytymisen keinoja sosiaalisissa tilanteissa. Hankala juttu, kun toiset on vahvempia, kuin toiset.
 
Alkuperäinen kirjoittaja piiukka:
Jos nyt yhden kerran opelta on asia jäänyt huomioimatta niin ei kai se kerro onko asenne aina samanlainen. Huomenna on päivä uus ja jos homma jatkuu voit asiasta mainita.

Ei tää nyt varsinaisesti ole ainut kerta. Tätä tapahtuu useamminkin. Yleensä siellä puututaan vaan sellasiin räikeämpiin kiusaamisiin esim. lyömiset, sylkemiset, hiekan heittäminen silmiin tai rajumpi sanallinen kiusaaminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Leeli:
Eskari-ikäisillä tytöillä kun ei leikkiin tahdo oikein mahtua kahta enempää kerralla. Se on aina tosi ikävää sen kolmannen kannalta ja toki hoitajien pitäisi seurata tilannetta niin, että se "kolmas" ei aina olisi se yksi ja sama. Mutta kerrasta tai kahdesta ei välttämättä aina kannata mennä puutumaan. Tuon ikäisten kun toisaalta pitäisi myös alkaa opettelemaan niitä itseselviytymisen keinoja sosiaalisissa tilanteissa. Hankala juttu, kun toiset on vahvempia, kuin toiset.

Mulle on tääkin tullut mieleen. Kehotin sitten leikkimään yhden toisen tytön kanssa, joka on ollut välillä yksin.
 
kaikkein hankalinta on kun ylihysteeriset äidit puuttuu pienten lasten normaaliin välienselvittelyyn just tohon tyyliin ja usein vielä lasten itsensä kuullen. ja huom! en puhu nyt kiusaamisesta!!!
 
työkaverini kertoi että omaa tyttöään päiväkodissa oli "kiusattu" samankaltaisella tavalla.. ensin oli otettu ja sitten kohta heitetty ulos. sen takia että toinen tyttö ei tykännytkään hänestä :(
oli kovin loukkaantunut tietysti ja ei tahtonut mennä tarhaan koska tytöistä kumpikaan ei tykännyt nyt hänestä. Opet huomasivat asian ja sanoivat "kiusaaja"tytöille mutta silti tytöt eivät leikkineen työkaverini tytön kanssa.. tyttö keskusteli äitinsä kanssa kotona asiasta ja se asia sitten jäi, tyttö vain sanoi ettei leiki niitten tyttöjen kanssa enään yhdessä leikkii mielummin yksin. iso tarha onneksi kyseessä joten muitakin lapsia mutta silti kurja asia kun henkilökuntakaan voi vaikuttaa lasten käytökseen sillä toivotulla tavalla, tyttöjen vanhemmillekin oli sanottu ja olivat keskustelleet asiasta mutta anteeksipyyntöä kiusatulle ei esim oltu esitetty ja mtn pätevää syytä miksi oli syrjitty kun ensin oli otettu mukaan..
tulipas stoori..
 
Meidän eskarissa tuo oli ainakin ihan ok open mielestä. Poikaa muutenkin kiusattiin siellä ja ope oli sitä mieltä että poika vaan kuvittelee vaikka itse näin monta kiusaamis tapausta hakiessani! Ei oikein uskonut muakaan vaikka asiasta sanoinkin!! Oli aivan kamala eskari vuosi, onneksi ohi!
Kannattaa seurata tilannetta. Nim. kokemuksen syvärintaääni
 
oletteko itse aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa joista ette pidä? Ei lapsiakaan voi pakottaa leikkimään kaikkien kanssa -eikä luojan kiitos niin tehdäkään. Kiusaaminen on asia erikseen ja siihen puututaan mutta jos lapsillekin pitäisi aina etsiä kaveritkin valmiiksi niin hohhoijaa..
 
Kyllä ainakin itse puhuisin tyttöjen kanssa tilanteesta ja se yleensä auttaa, kun mietitään miltä itsestä tuntuisi jos olisi samassa tilanteessa. Kyllä lasten pitää tuossa iässä jo vähitellen alkaa itse sopimaan leikeistä ja riidoista keskenään, mutta aikuisen on hyvä olla vielä tukena, lapsiahan varten aikuiset siellä päiväkodissa ovat ja tuomassa mm. turvallisuuden tunnetta, eikös vain?
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
oletteko itse aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa joista ette pidä? Ei lapsiakaan voi pakottaa leikkimään kaikkien kanssa -eikä luojan kiitos niin tehdäkään. Kiusaaminen on asia erikseen ja siihen puututaan mutta jos lapsillekin pitäisi aina etsiä kaveritkin valmiiksi niin hohhoijaa..

Niinpä niin.... Tosiasiassa moni aikuinen joutuu olemaan aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa joista ei niin pidä esim töissä ja koulussa. Sama juttu lapsilla tarhassa ja koulussa. Meille kävi esim niin että kun yksi lapsi (hyvin voimakas tahtoinen ja luontoinen) otti poikani silmätikukseen niin muut seurasivat perässä. Ja heikoimmat eivät uskaltaneet olla paljoakaan tekemisissä koska pelkäsivät joutuvansa itse kiusatuiksi. Opettajan tai lastenhoitajan pitää vielä eskarissa tai tarhassa hieman ohjata lasten leikkejä jotta kukaan ei tule syrjityksi ja että kaikki oppivat ottamaan muut huomioon. Ja myös ettei kukaan jää aivan yksin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja No:
oletteko itse aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa joista ette pidä? Ei lapsiakaan voi pakottaa leikkimään kaikkien kanssa -eikä luojan kiitos niin tehdäkään. Kiusaaminen on asia erikseen ja siihen puututaan mutta jos lapsillekin pitäisi aina etsiä kaveritkin valmiiksi niin hohhoijaa..

Em mä kyllä tee sellaistakaan, että pyytäisin jonkun kylään ja sitten sanoisinkin, että enpäs nyt haluakaan sinua tänne. Mun mielestä se on jo pompottelua. Ja jos nyt edellisenä päivänä just on leikkinyt noiden samojen tyttöjen kanssa, niin kyse ei ole mistään pitämisestä tai ei pitämisestä. Musta nyt ylipäänsä tuollainen mielen muuttaminen ja oikuttelu ei ole mukavaa. Itse olen aina opettanut lapsen olemaan reilu muita kohtaan, mutta kaikki vanhemmat eivät ilmeisesti välitä opettaa hyviä tapoja lapsillee. hoh hoijaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tyttöjen äiti:
Alkuperäinen kirjoittaja No:
oletteko itse aktiivisesti tekemisissä ihmisten kanssa joista ette pidä? Ei lapsiakaan voi pakottaa leikkimään kaikkien kanssa -eikä luojan kiitos niin tehdäkään. Kiusaaminen on asia erikseen ja siihen puututaan mutta jos lapsillekin pitäisi aina etsiä kaveritkin valmiiksi niin hohhoijaa..

Em mä kyllä tee sellaistakaan, että pyytäisin jonkun kylään ja sitten sanoisinkin, että enpäs nyt haluakaan sinua tänne. Mun mielestä se on jo pompottelua. Ja jos nyt edellisenä päivänä just on leikkinyt noiden samojen tyttöjen kanssa, niin kyse ei ole mistään pitämisestä tai ei pitämisestä. Musta nyt ylipäänsä tuollainen mielen muuttaminen ja oikuttelu ei ole mukavaa. Itse olen aina opettanut lapsen olemaan reilu muita kohtaan, mutta kaikki vanhemmat eivät ilmeisesti välitä opettaa hyviä tapoja lapsillee. hoh hoijaa.


Meilläkin yksi tyttö teki sitä että ensin pyysi poikaa mukaan leikkeihin ja kun leikki alkoi niin ei halunnutkaan sitä mukaan. Ja open mielestä tosiaan tämä oli ihan ok juttu! Ja jos poika suuttui niin mulle soitettiin töihin että poika käyttäytyy huonosti..... :( Tosiaan oikea painajainen oli koko eskari vuosi. Onneksi ohi!!!!!!
 
Puhutteko itse ktoona lapsillenne siitä, että pitäisi olla kaveri kaikille eikä ketään saa jättää yksin? Kun meidän nelivuotias alkoi puhua, että kukaan ei leiki hänen kanssaan niin kysyin häneltä, että leikitkö sinä kaikkien kanssa? Johon tyttö vastas, että en poikien kanssa, enkä sen tai sen tai sen... Puhuttiin, että on ihan turha vinkua kaverin puutetta, jos ei itsekään hyväksy kaikkia kaveriksi. Ja kun kysyin siitä päiväkodissa niin selvisi, että tyttö sanoo aika useinkin muille lapsille, ettei halua leikkiä niiden kanssa. Nyt kun saatiin asiat selviksi niin leikkikin sujuu paremmin, ja tyttö on ollut kunnolla.

En tarkoita, että ap:n kohdalla olisi ollut näin. Tuli vaan mieleen, että miten paljon mammat täällä puhuu lasten kanssa noista kaverijutuista? Ja tosiaan aikuistenkin on oltava tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia pitää sietää. Varsinkin, jos työpaikan olemassaolo riippuu siitä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Puhutteko itse ktoona lapsillenne siitä, että pitäisi olla kaveri kaikille eikä ketään saa jättää yksin? Kun meidän nelivuotias alkoi puhua, että kukaan ei leiki hänen kanssaan niin kysyin häneltä, että leikitkö sinä kaikkien kanssa? Johon tyttö vastas, että en poikien kanssa, enkä sen tai sen tai sen... Puhuttiin, että on ihan turha vinkua kaverin puutetta, jos ei itsekään hyväksy kaikkia kaveriksi. Ja kun kysyin siitä päiväkodissa niin selvisi, että tyttö sanoo aika useinkin muille lapsille, ettei halua leikkiä niiden kanssa. Nyt kun saatiin asiat selviksi niin leikkikin sujuu paremmin, ja tyttö on ollut kunnolla.

En tarkoita, että ap:n kohdalla olisi ollut näin. Tuli vaan mieleen, että miten paljon mammat täällä puhuu lasten kanssa noista kaverijutuista? Ja tosiaan aikuistenkin on oltava tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia pitää sietää. Varsinkin, jos työpaikan olemassaolo riippuu siitä...

Mä olen nimenomaan opettanut lapsille, että ketään ei saa syrjiä tai kiusata. Ja tyttö siis leikkii myöskin poikien kanssa. Vaikka hänellä on näitä kiusaajia, niin on sitten hakeutunut poikien seuraksi tai jonkun toisen kiusatun. Minua kuitenkin ärsyttää, että jo eskarissa tämmöistä syrjimistä pidetään normaalina. Ne onvat niin pieniä vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hmm:
kaikkein hankalinta on kun ylihysteeriset äidit puuttuu pienten lasten normaaliin välienselvittelyyn just tohon tyyliin ja usein vielä lasten itsensä kuullen. ja huom! en puhu nyt kiusaamisesta!!!

Niinpä. Jos sitä alkaa oikein puimaan lapsensa kanssa niin siitä ainakin tulee ongelma. Muuten se menee jotenkin näin, että "ok, joku ei leikkinyt mun kanssa, leikinpä ton kanssa tai täti ohjaa leikkimään jokun muun kanssa ja homma on unohdettu seuraavan leikin aikana".

Mutta jos vanhemmat nostavat asiasta älläkän, niin saahan siitä ongelman aikaiseksi.. Kiusaamiseen tulee toki puuttua, mutta kuten joku edellä kertoikin.

Teidänkään lapsenne ei välttämättä halua leikkiä kaikkien kanssa ja myös sanoo sen siellä. Miksi joku tietty lapsi saisi päättää _yksipuolisesti_ kenen kanssa haluaa leikkiä? Hoitajien tehtävänä on saattaa kuitenkin yhteen samanhenkisiä niin, ettei kenenkään tarvitse yksin olla.
 
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kyllä 6-vuotiaiden pitää pystyä selvittelemään asioita ilman että joka kerta aikuinen puuttuu asiaan. Sillä että se eskariope puuttuu vain räikeimpiin tapauksiin hän opettaa lapsille ongelmanratkaisukykyä. Lapsesi voi leikkiä muidenkin kanssa kuin juuri noiden kahden tytön jos he eivät leikkiinsä tahdo kolmatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Saraldo:
Puhutteko itse ktoona lapsillenne siitä, että pitäisi olla kaveri kaikille eikä ketään saa jättää yksin? Kun meidän nelivuotias alkoi puhua, että kukaan ei leiki hänen kanssaan niin kysyin häneltä, että leikitkö sinä kaikkien kanssa? Johon tyttö vastas, että en poikien kanssa, enkä sen tai sen tai sen... Puhuttiin, että on ihan turha vinkua kaverin puutetta, jos ei itsekään hyväksy kaikkia kaveriksi. Ja kun kysyin siitä päiväkodissa niin selvisi, että tyttö sanoo aika useinkin muille lapsille, ettei halua leikkiä niiden kanssa. Nyt kun saatiin asiat selviksi niin leikkikin sujuu paremmin, ja tyttö on ollut kunnolla.

En tarkoita, että ap:n kohdalla olisi ollut näin. Tuli vaan mieleen, että miten paljon mammat täällä puhuu lasten kanssa noista kaverijutuista? Ja tosiaan aikuistenkin on oltava tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joista ei pidä. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkia pitää sietää. Varsinkin, jos työpaikan olemassaolo riippuu siitä...

Hyvin sanottu. Tämä on useinmiten se totuus ap-. mainitsemien tapausten takana eikä todellakaan voi puhua mistään kiusaamisesta. Ja tosiaan siellä päiväkodissa on varmasti paljon muita lapsia joiden kanssa leikkiä jos nämä kaksi ei ota mukaan. Aikuisten ei muutenkaan pidä mennä heti välienselvittelijöiksi ja tehdä asioista härkäsiä. Tuon ikäisten on hyvä oppia selvittämään jo itse sosiaalisia konflikteja.
 
Toiset lapset on aika herkkiä (kuten omani). Hän todella pahoittaa mielensä, jos joku kieltäytyy leikkimästä hänen kanssaan. Hän ei myöskään vielä ymmärrä sitä, että ehkä jonain toisena päivänä se lapsi taas haluaakin leikkiä. Mä olen kyllä sitä mieltä, että tuollaiseen toimintaan pitäisi oikeasti puuttua. Juuri tällaisesta se sosiaalinen syrjäytyminen pikku hiljaa alkaa... Ensin yksi sanoo, ettei leiki. Se saa puolelleen pari kaveria, jotka myös kieltäytyvät. Pikku hiljaa lapsi etsii itselleen jonkun syrjäisen kolon ja leikkii siellä itsekseen eikä enää edes uskalla mennä kysymään. Ja sitten ihmetellään, kun se meidän Maija on niin hiljainen eikä ota kontaktia toisiin lapsiin. Musta näiden hoitotätien pitäsi puuttua asioihin enemmän. Ei lapset osaa vielä itse selvitellä tällaisia asioita. Miten pienet lapset osaisi setviä ihmissuhteita, kun ei me aikuisetkaan oikein osata?
 
Alkuperäinen kirjoittaja bb:
En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kyllä 6-vuotiaiden pitää pystyä selvittelemään asioita ilman että joka kerta aikuinen puuttuu asiaan. Sillä että se eskariope puuttuu vain räikeimpiin tapauksiin hän opettaa lapsille ongelmanratkaisukykyä. Lapsesi voi leikkiä muidenkin kanssa kuin juuri noiden kahden tytön jos he eivät leikkiinsä tahdo kolmatta.

kyllä minä sen ymmärrän. Myös lapsille pitää opettaa, jos jotain lupaa, niin se täytyy pitää. Minusta on surullista, että ilkeyttään tuotetaan toisille pettymyksiä. Miksi ensin luvata ja sitten yht.äkkiä perua?? Se tuntuu sellaiselta julmalta pelleilyltä ja toisen saattamiselta naurun alaiseksi. Mutta antaapi asian olla. En kuitenkaan toivo ja halua, että oma lapseni rupeaa pompottelemaan muita lapsia vastaavalla tavalla. Vaikka joku kokeekin sen normaaliksi, niin minusta se ei kuulu rehellisiin sosiaalisiin pelisääntöihin. Ehkä lapseni saa sitten ystävän sellaisista lapsista, jotka myös on petettu olemaan rehellisiä. Valehtelijat ja toisten manipuloitsijat kieroilkoot keskenään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja porvari-ari:
Alkuperäinen kirjoittaja Leeli:
Hankala juttu, kun toiset on vahvempia, kuin toiset.

Kannattaa opettaa lapset siten, että ne ei ainakaan ole niitä heikoimpia. Karatea, keppien käyttöä ja painia. Sillä suomessa pärjää.

Juu. Täytyy käskee räkäsemään aina juoruakkojen päälle. Voi olla sitten aikuisenakin hyötyä.
 
Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Täs leikissä oli alunperin kolme tyttöä. Sit yksi lähti kotiin ja tyttö kysyi, että pääseekö mukaan. Lupasivat että pääsee ja sit yht. äkkiä ei käynytkään. Eli näin se lyhykäisyydessään meni.
 

Similar threads

Yhteistyössä