Onko normaalia, että päiväkodissa ei puututa??

[vieras]

Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Oon tästä samaa mieltä. Toki pitää puuttu jos KUKAAN ei ota lasta leikkiin, mutta ei se niinkään voi mennä että eskariope on järjestämässä porukoita että leikkikää te keskenänne ja te taas leikitte noiden kanssa. Ei siellä koulussakaan kukaan niitä kavereita tule osoittamaan.

 

[näin]

ei se niinkään voi mennä että eskariope on järjestämässä porukoita että leikkikää te keskenänne ja te taas leikitte noiden kanssa.

Juuri näin sen pitää mennä. Parit ja porukat vaihdetaan aina ja joka kerta uuteen tekemiseen otetaan uusia tyyppejä toimimaan keskenään. Se on ainut todellinen malli, jolla ei tule osa porukka syrjityksi.

 

[kkkkk]

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kyllä 6-vuotiaiden pitää pystyä selvittelemään asioita ilman että joka kerta aikuinen puuttuu asiaan. Sillä että se eskariope puuttuu vain räikeimpiin tapauksiin hän opettaa lapsille ongelmanratkaisukykyä. Lapsesi voi leikkiä muidenkin kanssa kuin juuri noiden kahden tytön jos he eivät leikkiinsä tahdo kolmatta.

kyllä minä sen ymmärrän. Myös lapsille pitää opettaa, jos jotain lupaa, niin se täytyy pitää. Minusta on surullista, että ilkeyttään tuotetaan toisille pettymyksiä. Miksi ensin luvata ja sitten yht.äkkiä perua?? Se tuntuu sellaiselta julmalta pelleilyltä ja toisen saattamiselta naurun alaiseksi. Mutta antaapi asian olla. En kuitenkaan toivo ja halua, että oma lapseni rupeaa pompottelemaan muita lapsia vastaavalla tavalla. Vaikka joku kokeekin sen normaaliksi, niin minusta se ei kuulu rehellisiin sosiaalisiin pelisääntöihin. Ehkä lapseni saa sitten ystävän sellaisista lapsista, jotka myös on petettu olemaan rehellisiä. Valehtelijat ja toisten manipuloitsijat kieroilkoot keskenään.

Opeta ennemminki ratkaisulähtöistä ajattelua lapsellesi. No mitä sitten jos noin käy!?:
- Menet kysymään joltain muulta lähteekö leikkiin.
- Pyydä tätiä etsimään hänelle kaveri.
- Lohdutat, että joku toinen päivä taas leikit jonkun kanssa ja joku toinen päivä jonkun muun kanssa.
- Älä tee tästä suurta numeroa. Sanot ettei kaikista pienistä asioista kannata pahoittaa mieltään. Siellä on paljon muitakin kavereita joiden kanssa leikkiä...

Ei kukaan voi yksipuolisesti valita niitä kavereita, joiden kanssa ITSE haluaa leikkiä. Se on katsos vuorovaikutteista. Eikä se ole mitään manipulointia tms (termi sopii vasta aikuisille, ei lapsille) vaan vain lasten touhuja ja sosiaalisten taitojen opettelua. Lapset vain ovat tuollaisia. Kyllä lapsi oppii tuollaisessa toimimaan, menemään muiden kanssa leikkimään ja rohkaistuu itsekin ennen leikkien alkua pyytämään jotakuta kaveriksi. Syrjäytyminen voi alkaa myös vanhempien asenteesta, jos "leikkiparit" pitäisi järjestää vain heidän pamperooninsa mielen mukaan.

 

[Annu]

Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Olen samaa mieltä.

Myös poikani (2.5v) pk:ssa toimitaan niin, että jos joillakin on hyvät leikit kesken, niin siihen ei anneta muiden mennä "sotkemaan". Ikävää noin pienten kannalta, ku he eivät aina ymmärrä selitystä miksi ei saa mennä. Mutta sitten hekin vastavuoroisesti saavat leikkiä omia leikkejään muiden sotkematta. Eli tapauskohtaisesti hoidetaan nämä asiat ja jos on oikeaa kiusaamista, niin siihen totta kai pitää puuttua.

 

[tyttöjen äiti]

En jaksa lukea kaikkia kommentteja, mutta kyllä 6-vuotiaiden pitää pystyä selvittelemään asioita ilman että joka kerta aikuinen puuttuu asiaan. Sillä että se eskariope puuttuu vain räikeimpiin tapauksiin hän opettaa lapsille ongelmanratkaisukykyä. Lapsesi voi leikkiä muidenkin kanssa kuin juuri noiden kahden tytön jos he eivät leikkiinsä tahdo kolmatta.

kyllä minä sen ymmärrän. Myös lapsille pitää opettaa, jos jotain lupaa, niin se täytyy pitää. Minusta on surullista, että ilkeyttään tuotetaan toisille pettymyksiä. Miksi ensin luvata ja sitten yht.äkkiä perua?? Se tuntuu sellaiselta julmalta pelleilyltä ja toisen saattamiselta naurun alaiseksi. Mutta antaapi asian olla. En kuitenkaan toivo ja halua, että oma lapseni rupeaa pompottelemaan muita lapsia vastaavalla tavalla. Vaikka joku kokeekin sen normaaliksi, niin minusta se ei kuulu rehellisiin sosiaalisiin pelisääntöihin. Ehkä lapseni saa sitten ystävän sellaisista lapsista, jotka myös on petettu olemaan rehellisiä. Valehtelijat ja toisten manipuloitsijat kieroilkoot keskenään.

Opeta ennemminki ratkaisulähtöistä ajattelua lapsellesi. No mitä sitten jos noin käy!?:
- Menet kysymään joltain muulta lähteekö leikkiin.
- Pyydä tätiä etsimään hänelle kaveri.
- Lohdutat, että joku toinen päivä taas leikit jonkun kanssa ja joku toinen päivä jonkun muun kanssa.
- Älä tee tästä suurta numeroa. Sanot ettei kaikista pienistä asioista kannata pahoittaa mieltään. Siellä on paljon muitakin kavereita joiden kanssa leikkiä...

Ei kukaan voi yksipuolisesti valita niitä kavereita, joiden kanssa ITSE haluaa leikkiä. Se on katsos vuorovaikutteista. Eikä se ole mitään manipulointia tms (termi sopii vasta aikuisille, ei lapsille) vaan vain lasten touhuja ja sosiaalisten taitojen opettelua. Lapset vain ovat tuollaisia. Kyllä lapsi oppii tuollaisessa toimimaan, menemään muiden kanssa leikkimään ja rohkaistuu itsekin ennen leikkien alkua pyytämään jotakuta kaveriksi. Syrjäytyminen voi alkaa myös vanhempien asenteesta, jos "leikkiparit" pitäisi järjestää vain heidän pamperooninsa mielen mukaan.

Ihan hyviä neuvoa. Ja noihan minä itse asiassa teinkin. Mutta eri mieltä olen tosta monipuloinnista. On tutkittu, että alle eskari-ikäisissä lapsissa on sosiaalisesti aggressiivisia lapsia, joista tulee yleensä myöhemmin koulukiusaajia. He saattavat valehdella ja manipuloida, että pääsevät tiettyihin päämääriin. Yleensä se on oman itsetunnon nostattaminen muiden kustannuksella. Nää on jyväskylän yliopistossa tehtyjä tutkimuksia, jotka liittyy siis kiusaamiseen ryhmä ilmiönä.

 

[tyttöjen äiti]

Epäsuora aggressio edellyttää tiettyä määrää niin sanottua sosiaalista älykkyyttä ja koska tytöt ovat sosiaalisesti älykkäämpiä kuin pojat, heillä on myös mahdollisuus epäsuorien aggressiostrategioiden taitavaan käyttöön. Sosiaalista älykkyyttä voidaan kuvata taidoksi "vetää oikeista naruista" vuorovaikutustilanteissa. Sitä voidaan hyödyntää myös kielteisten päämäärien saavuttamisessa. Sosiaalisesti älykäs lapsi tai nuori pystyy niin halutessaan esimerkiksi manipuloimaan ryhmän jäseniä tiettyä ryhmäläistä vastaan.

 

[heis]

mutta meillä 2 pk:sta kokemusta ja molemmista viesti on selvä: etteivät puutu lasten välisiin valtasuhteisiin, jos ei törkeää tapahdu. Esim. meillä erityislapsi niin totesivat, että ei ole pakko hänen kanssaan kenenkään leikkiä, ja olkaa onnellsia ettei häntä kiustata! Se riitti heille. arvaatte varmaan että meille ei..

Lapsi on kotihoidosssa saanut monta ystävää kerhosta ja puistosta kun olen itse tukenut näiden suhteiden kehittymistä. Lapset tarvitsevat tukea näissä(kin) asioissa, mutta harvat hoitajat jaksavat paneutua tähän. Uskallan väittää niin asiaksroolissa kuin entisensä työntekijänä.

 

[kaalimaan vartija]

Epäsuora aggressio edellyttää tiettyä määrää niin sanottua sosiaalista älykkyyttä ja koska tytöt ovat sosiaalisesti älykkäämpiä kuin pojat, heillä on myös mahdollisuus epäsuorien aggressiostrategioiden taitavaan käyttöön. Sosiaalista älykkyyttä voidaan kuvata taidoksi "vetää oikeista naruista" vuorovaikutustilanteissa. Sitä voidaan hyödyntää myös kielteisten päämäärien saavuttamisessa. Sosiaalisesti älykäs lapsi tai nuori pystyy niin halutessaan esimerkiksi manipuloimaan ryhmän jäseniä tiettyä ryhmäläistä vastaan.

Ja juuri näin kävi meille.
Mun mielestä aikuisten pitäisi aina puuttua tilanteisiin joissa yksi lapsi usein jää leikkien ulkopuolelle. Yksittäis tapaukset ovat asia erikseen, mutta jos yksi lapsi on aina se ulkopuolinen ja ylimääräinen niin siihen pitäisi puuttua.

 

[Karussa]

Tulipa elävästi mieleen miten itse ollessani tyttösi osassa ei tädit välittäneet jos menin valittamaan etten jonkun leikkiin päässyt. Sen sijaan minut pakotettiin ottamaan leikkeihin muita jotka menivät valittamaan.

 

[kaalimaan vartija]

mutta meillä 2 pk:sta kokemusta ja molemmista viesti on selvä: etteivät puutu lasten välisiin valtasuhteisiin, jos ei törkeää tapahdu. Esim. meillä erityislapsi niin totesivat, että ei ole pakko hänen kanssaan kenenkään leikkiä, ja olkaa onnellsia ettei häntä kiustata! Se riitti heille. arvaatte varmaan että meille ei..

Lapsi on kotihoidosssa saanut monta ystävää kerhosta ja puistosta kun olen itse tukenut näiden suhteiden kehittymistä. Lapset tarvitsevat tukea näissä(kin) asioissa, mutta harvat hoitajat jaksavat paneutua tähän. Uskallan väittää niin asiaksroolissa kuin entisensä työntekijänä.

:hug: Uskon tietäväni miltä teistä tuntuu! Onneksi nuoremman poikani pk:ssa asiaan suhtaudutaan toisin. Siellä panostavat auttamaan poikaani sosiaalisissa tilanteissa, hänkin on erityislapsi ja tarvitsee apua. Harmi ettei vanhempaa poikaa onnistanut.... osui kohdalle hyvin ymmärtämätön ope. Nyt koulussa pärjää paljon paremmin ja siellä jopa luvattiin seurata tilanteita koska pojalla on huonot kokemukset eskari vuodesta ja osittain lapset ovat koulussa kuitenkin samoja. Seuraavat siis ettei poika jää yksin ja joudu syrjityksi.

 

[hei]

tuohon koulukiusaamisteemaan liittyen..

 

[vieras]

Tyttö kertoi, että oli pyytänyt kahdelta muulta tytöltä, että pääseekö mukaan leikkiin. Ensin olivat suostuneet ja sitten toinen tytöistä muutti mielensä eikä halunnutkaan tytärtäni leikkiin. Tyttö meni kertomaan asiasta eskariopelle, joka ei puuttunut mitenkään asiaan. Eli onko tämä ihan normaalia??? Jos siis varsinaista kiusaamista ei tapahdu vaan periaatteessa tällaista pompottelua ja akkamaista toisen ulkopuolelle jätttämistä, niin onko se yleisesti ihan sallittua päiväkodeissa. On jotenkin vaikea puuttua, kun olen jo kaksi kertaa puuttunut vähän vakavampiin kiusaamisiin ja ei viittis aina olla valittamassa. Voihan olla, että nämä ajattelevat tuon käytöksen olevan normaalia tyttöjen välistä ryhmittymistä. Miten toimisitte? Onko vastaavasta kokemusta?

ei tuollaisessa tilanteessa tarvitse toimia mitenkään. Eri asia on, jos yksi lapsi on aina yksin.
Hoitajien työhän menee aivan mahdottomaksi, jos joka asiasta ollaan valittamassa.

 

[vieras]

ei se niinkään voi mennä että eskariope on järjestämässä porukoita että leikkikää te keskenänne ja te taas leikitte noiden kanssa.

Juuri näin sen pitää mennä. Parit ja porukat vaihdetaan aina ja joka kerta uuteen tekemiseen otetaan uusia tyyppejä toimimaan keskenään. Se on ainut todellinen malli, jolla ei tule osa porukka syrjityksi.

näin tietääkseni toimii muissa maissa. On pisteitä leikkikoulussa, joihin vuorollaan menee muutama, ja ketään ei kiusata eikä syrjitä. koko koulupäivä on näitä pisteitä jo noin 3-4-vuotiaasta.

 

[vieras]

Epäsuora aggressio edellyttää tiettyä määrää niin sanottua sosiaalista älykkyyttä ja koska tytöt ovat sosiaalisesti älykkäämpiä kuin pojat, heillä on myös mahdollisuus epäsuorien aggressiostrategioiden taitavaan käyttöön. Sosiaalista älykkyyttä voidaan kuvata taidoksi "vetää oikeista naruista" vuorovaikutustilanteissa. Sitä voidaan hyödyntää myös kielteisten päämäärien saavuttamisessa. Sosiaalisesti älykäs lapsi tai nuori pystyy niin halutessaan esimerkiksi manipuloimaan ryhmän jäseniä tiettyä ryhmäläistä vastaan.

minusta taas kyllä sinun lapsi on se manipuloija, jos hän haluaa päättää kenen kanssa leikkii, eikä kuuntele muita. siis miksi hän ei voisi etsiä sellaista, jolla ei ole vielä kaveria? jos eskari-ikäisillä parhaiten sujuu kahdestan, niin miksi hänen pitäisi saada viedä sitten kaveri joltain toiselta?

 

[vieras]

Tulipa elävästi mieleen miten itse ollessani tyttösi osassa ei tädit välittäneet jos menin valittamaan etten jonkun leikkiin päässyt. Sen sijaan minut pakotettiin ottamaan leikkeihin muita jotka menivät valittamaan.

Niin, miksi toisten pitää ottaa mutta toisten ei? Onko sitten vanhemmista kyse`? joillakin röyhkeät valittavat vanhemmat, jotka ovat joka asiasta puuttumassa, kun lapsi illalla kantelee mutta sinun vanhemmat eivät välittäneet puuttua?
suomessa voitaisiin ottaa käykttööän tuo muissa maissa vallassa oleva toimintapiste juttu, jokaiseen pisteeseen vuorotellen muutama lapsi.

 

[vieras]

Kannattaa myös mielestäni näissä tapauksissa selvittää aidosti, mitä syrjitty lapsi on itse mahdollisesti tehnyt. Olen opettajana kokenut myös sellaista, että sen pahimman manipuloijan ja kiusaajan vanhemmat ovat jatkuvasti sitä mieltä, että heidän lastaan kiusataan, kun muut eivät kiusaajaa, mielestäni ihan syystä, huoli leikkiin.

 

[tyttöjen äiti]

Tulipa elävästi mieleen miten itse ollessani tyttösi osassa ei tädit välittäneet jos menin valittamaan etten jonkun leikkiin päässyt. Sen sijaan minut pakotettiin ottamaan leikkeihin muita jotka menivät valittamaan.

Niin, miksi toisten pitää ottaa mutta toisten ei? Onko sitten vanhemmista kyse`? joillakin röyhkeät valittavat vanhemmat, jotka ovat joka asiasta puuttumassa, kun lapsi illalla kantelee mutta sinun vanhemmat eivät välittäneet puuttua?
suomessa voitaisiin ottaa käykttööän tuo muissa maissa vallassa oleva toimintapiste juttu, jokaiseen pisteeseen vuorotellen muutama lapsi.

ehkä ne vanhemmat ei ole niin röyhkeitä. Eivät vaan halua, että oma lapsi kärsii. Toisaalta kaikki vanhemmat eivät viitsis pikkuasioihin puuttu. On vaan niin vaikea nähdä, että mikä lapsen näkökulmasta on pikkujuttu ja mikä iso. Mut toi on kyllä hyvä ehdotus. Samoin ne päikkäritädit voisi enemmän seurata lasten leikkejä pihalla, eikä vaan seisoa aina selkä lapsiinpäin muiden aikuisten kanssa. Kai tää lasten käytös on myös vanhemmista kiinni. JOs kaikki vanhemmat yrittäisivät esim. olla haukkumatta muita ihmisiä ja kiusaamatta. Opettaisivat lapsilleen hyväksyntää yms. Ehkäpä meidän lapsistakin kasvaisi sitten hyväksyviä.

 

[tilulii]

Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Täs leikissä oli alunperin kolme tyttöä. Sit yksi lähti kotiin ja tyttö kysyi, että pääseekö mukaan. Lupasivat että pääsee ja sit yht. äkkiä ei käynytkään. Eli näin se lyhykäisyydessään meni.

Ja olet tasan varma että lapsesi olisi ollut halukas jatkamaan leikkiä toisten ehdoilla? Kun leikki on jo kestänyt jonkin aikaa ja "roolit" jaettu niin jos sinne väkisin ängetään joku sellainen joka ei ole yhtään hajulla koko hommasta niin sekaisinhan se leikki menee. Ihan turha narista että nyt ei ole meidän tyttöä otettu mukaan ja se on kiusaamista -kysyppä muuten pk:n henkilökunnalta montako kertaa on oma lapsesi ollut jossain leikkiporukassa johon ei sitten ole ottaneet muita. Todennäköisesti näin on tapahtunut -lapsesi ei vain tietenkään kerro tästä koska silloin on menneet asiat hänen mielensä mukaan. Sori vaan mutta kyllä lastenkin pitää oppia että aina ei pääse porukkaan ja elämä tarjoaa myös pettymyksiä. Jos aina saa valmista nenän eteen ja toiset järjestävät asiat niin että itse ei tarvitse harjoitella sosiaalista kanssakäymistä niin tuloksena on aikuinen joka ei osaa huomioida toisia vaan päsmäröi kaikkia.

 

[hah]

Tulipa elävästi mieleen miten itse ollessani tyttösi osassa ei tädit välittäneet jos menin valittamaan etten jonkun leikkiin päässyt. Sen sijaan minut pakotettiin ottamaan leikkeihin muita jotka menivät valittamaan.

Niin, miksi toisten pitää ottaa mutta toisten ei? Onko sitten vanhemmista kyse`? joillakin röyhkeät valittavat vanhemmat, jotka ovat joka asiasta puuttumassa, kun lapsi illalla kantelee mutta sinun vanhemmat eivät välittäneet puuttua?
suomessa voitaisiin ottaa käykttööän tuo muissa maissa vallassa oleva toimintapiste juttu, jokaiseen pisteeseen vuorotellen muutama lapsi.

ehkä ne vanhemmat ei ole niin röyhkeitä. Eivät vaan halua, että oma lapsi kärsii. Toisaalta kaikki vanhemmat eivät viitsis pikkuasioihin puuttu. On vaan niin vaikea nähdä, että mikä lapsen näkökulmasta on pikkujuttu ja mikä iso. Mut toi on kyllä hyvä ehdotus. Samoin ne päikkäritädit voisi enemmän seurata lasten leikkejä pihalla, eikä vaan seisoa aina selkä lapsiinpäin muiden aikuisten kanssa. Kai tää lasten käytös on myös vanhemmista kiinni. JOs kaikki vanhemmat yrittäisivät esim. olla haukkumatta muita ihmisiä ja kiusaamatta. Opettaisivat lapsilleen hyväksyntää yms. Ehkäpä meidän lapsistakin kasvaisi sitten hyväksyviä.

KRÖHÖM -pk:ssa on leikkejä joihin jaetaan ryhmät ja yllättäen varsinkin ulkoleikeissä lapsilta edellytetään OMAA aktiivisuutta ja annetaan mahdollisuus VAPAASEEN LEIKKIIN joka tarkoittaa myös sitä että on mahdollisuus valita itse omat kaverit siihen leikkiin.

 

[tyttöjen äiti]

Kannattaa myös mielestäni näissä tapauksissa selvittää aidosti, mitä syrjitty lapsi on itse mahdollisesti tehnyt. Olen opettajana kokenut myös sellaista, että sen pahimman manipuloijan ja kiusaajan vanhemmat ovat jatkuvasti sitä mieltä, että heidän lastaan kiusataan, kun muut eivät kiusaajaa, mielestäni ihan syystä, huoli leikkiin.

No meidän lapsen tapauksessa myös opettaja on sitä mieltä, että toinen tyttö on kiusaaja. Asia on siellä myös huomattu ja syksyllä puututtu. Mä nyt vaan ite mietin, että missä menee se kiusaamisen ja lievemmän keljuilun raja. Ei kaikesta jaksaisi aina sanoa. Toisaalta toiminta pahenee sitä mukaan kun ei puutu asioihin. SYksyllä lapsen unilelun varastaminen ja sen raajoista repiminen oli sellaista josta ilmoitin. Tyttöni oli myös leikkimässä toisen tytön kanssa kun kiusaaja tuli sotkemaan heidän leikkinsä ja varasti tavaroita. Nyt tämä silloin tytön kanssa leikkinyt tyttö on myös alkanut karttamaan meidän lasta. Olisiko syynä tämän meidän naapurissa asuvan kiusaavan jengijohtajan suunnitelmat saada tyttäreni yksinäiseksi. Hulluinta on, että hän itse haluaa ajoittain taas leikkiä tyttäreni kanssa, kun muita kavereita ei saatavilla. Lisäksi hän eskarissa lajittelee lapsia ja määräilee heidän asemansa. Smaa tämä kiusaajatyttö harrasti jo kerhossa nelivuotiaana. Uskovainen äiti vaan puolustelee lastaan ja sai raivarin, kun esikoulussa oli puututtu ja lapsi oli tunnustanut tekonsa. Minulle tuli sitten pihalle huutamaan, kun puutun kuulemma liikaa lapsen asioihin.

 

[tyttöjen äiti]

Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Täs leikissä oli alunperin kolme tyttöä. Sit yksi lähti kotiin ja tyttö kysyi, että pääseekö mukaan. Lupasivat että pääsee ja sit yht. äkkiä ei käynytkään. Eli näin se lyhykäisyydessään meni.

Ja olet tasan varma että lapsesi olisi ollut halukas jatkamaan leikkiä toisten ehdoilla? Kun leikki on jo kestänyt jonkin aikaa ja "roolit" jaettu niin jos sinne väkisin ängetään joku sellainen joka ei ole yhtään hajulla koko hommasta niin sekaisinhan se leikki menee. Ihan turha narista että nyt ei ole meidän tyttöä otettu mukaan ja se on kiusaamista -kysyppä muuten pk:n henkilökunnalta montako kertaa on oma lapsesi ollut jossain leikkiporukassa johon ei sitten ole ottaneet muita. Todennäköisesti näin on tapahtunut -lapsesi ei vain tietenkään kerro tästä koska silloin on menneet asiat hänen mielensä mukaan. Sori vaan mutta kyllä lastenkin pitää oppia että aina ei pääse porukkaan ja elämä tarjoaa myös pettymyksiä. Jos aina saa valmista nenän eteen ja toiset järjestävät asiat niin että itse ei tarvitse harjoitella sosiaalista kanssakäymistä niin tuloksena on aikuinen joka ei osaa huomioida toisia vaan päsmäröi kaikkia.

Meidän lapsi on ollut niin pahan kiusaamisen uhri aijemmin, että vähän herkästi kuulostelen tapahtumia. MM. korkeilta betonirappusilta tönäisty selälleen asfaltille. Myös hyppynarulla köytetty kiinni erään vähän isomman lapsen ja tyttäreni ns. kaverin toimesta. Kai voit ymmärtää, että äidillä on silloin mieli herkässä.

 

[vieras]

Kannattaa myös mielestäni näissä tapauksissa selvittää aidosti, mitä syrjitty lapsi on itse mahdollisesti tehnyt. Olen opettajana kokenut myös sellaista, että sen pahimman manipuloijan ja kiusaajan vanhemmat ovat jatkuvasti sitä mieltä, että heidän lastaan kiusataan, kun muut eivät kiusaajaa, mielestäni ihan syystä, huoli leikkiin.

No meidän lapsen tapauksessa myös opettaja on sitä mieltä, että toinen tyttö on kiusaaja. Asia on siellä myös huomattu ja syksyllä puututtu. Mä nyt vaan ite mietin, että missä menee se kiusaamisen ja lievemmän keljuilun raja. Ei kaikesta jaksaisi aina sanoa. Toisaalta toiminta pahenee sitä mukaan kun ei puutu asioihin. SYksyllä lapsen unilelun varastaminen ja sen raajoista repiminen oli sellaista josta ilmoitin. Tyttöni oli myös leikkimässä toisen tytön kanssa kun kiusaaja tuli sotkemaan heidän leikkinsä ja varasti tavaroita. Nyt tämä silloin tytön kanssa leikkinyt tyttö on myös alkanut karttamaan meidän lasta. Olisiko syynä tämän meidän naapurissa asuvan kiusaavan jengijohtajan suunnitelmat saada tyttäreni yksinäiseksi. Hulluinta on, että hän itse haluaa ajoittain taas leikkiä tyttäreni kanssa, kun muita kavereita ei saatavilla. Lisäksi hän eskarissa lajittelee lapsia ja määräilee heidän asemansa. Smaa tämä kiusaajatyttö harrasti jo kerhossa nelivuotiaana. Uskovainen äiti vaan puolustelee lastaan ja sai raivarin, kun esikoulussa oli puututtu ja lapsi oli tunnustanut tekonsa. Minulle tuli sitten pihalle huutamaan, kun puutun kuulemma liikaa lapsen asioihin.

siis kyllä sinä olet ihan itse tekemässä tästä toisesta lapsesta kiusaajaa ja jos noin puhut omalle lapsellsi toisesta lapsesta, niin omasi on se kiusaaja.

Jos omasi menee kolmanneksi, on syyy sen toisen. Mutta jos se toinen tulee, niin se on sotkemassa.
Mistä tiedät että sun lapsi ei ole se sotkija siinä.
törkeitä tuollaiset vanhemmat, jotka on omansa laittamassa toista paremmaks.

 

[tyttöjen äiti]

Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Täs leikissä oli alunperin kolme tyttöä. Sit yksi lähti kotiin ja tyttö kysyi, että pääseekö mukaan. Lupasivat että pääsee ja sit yht. äkkiä ei käynytkään. Eli näin se lyhykäisyydessään meni.

Ja olet tasan varma että lapsesi olisi ollut halukas jatkamaan leikkiä toisten ehdoilla? Kun leikki on jo kestänyt jonkin aikaa ja "roolit" jaettu niin jos sinne väkisin ängetään joku sellainen joka ei ole yhtään hajulla koko hommasta niin sekaisinhan se leikki menee. Ihan turha narista että nyt ei ole meidän tyttöä otettu mukaan ja se on kiusaamista -kysyppä muuten pk:n henkilökunnalta montako kertaa on oma lapsesi ollut jossain leikkiporukassa johon ei sitten ole ottaneet muita. Todennäköisesti näin on tapahtunut -lapsesi ei vain tietenkään kerro tästä koska silloin on menneet asiat hänen mielensä mukaan. Sori vaan mutta kyllä lastenkin pitää oppia että aina ei pääse porukkaan ja elämä tarjoaa myös pettymyksiä. Jos aina saa valmista nenän eteen ja toiset järjestävät asiat niin että itse ei tarvitse harjoitella sosiaalista kanssakäymistä niin tuloksena on aikuinen joka ei osaa huomioida toisia vaan päsmäröi kaikkia.

Enemmänkin kyse on siitä, että hesiis lupasivat leikkiä ja peruivat sitte puheensa. Tytön paha mieli johtui siis rikotusta lupauksesta.

 

[vieras]

siis sun lapsi tukki kolmanneksi muka "kiusaajan" leikkiin ja on sen "kiusaajan" vika.
mutta jos hän tulee kolmanneksi, taas on hänen vika?

 

[no joo]

Mun mielestä lapsella on oikeus leikkiä kahdestaan sen parhaan (?) kaverinsa kanssa, ilman että pitää ottaa ketään kolmatta lasta leikkiin mukaan. Siis aika ajoin. Ei siten, että Anna ja Liisa leikkivät aina vaan kahdestaan, tai ehkä ottavat Jennan leikkiin mukaan, mutta Nooraa nyt ei ainakaan huolita.

Eli jos tuo on yksittäisluontoinen juttu, niin en pidä sitä edes kiusaamisena. Jos toistuvaa, niin asiaan pitää puuttua.

Täs leikissä oli alunperin kolme tyttöä. Sit yksi lähti kotiin ja tyttö kysyi, että pääseekö mukaan. Lupasivat että pääsee ja sit yht. äkkiä ei käynytkään. Eli näin se lyhykäisyydessään meni.

Ja olet tasan varma että lapsesi olisi ollut halukas jatkamaan leikkiä toisten ehdoilla? Kun leikki on jo kestänyt jonkin aikaa ja "roolit" jaettu niin jos sinne väkisin ängetään joku sellainen joka ei ole yhtään hajulla koko hommasta niin sekaisinhan se leikki menee. Ihan turha narista että nyt ei ole meidän tyttöä otettu mukaan ja se on kiusaamista -kysyppä muuten pk:n henkilökunnalta montako kertaa on oma lapsesi ollut jossain leikkiporukassa johon ei sitten ole ottaneet muita. Todennäköisesti näin on tapahtunut -lapsesi ei vain tietenkään kerro tästä koska silloin on menneet asiat hänen mielensä mukaan. Sori vaan mutta kyllä lastenkin pitää oppia että aina ei pääse porukkaan ja elämä tarjoaa myös pettymyksiä. Jos aina saa valmista nenän eteen ja toiset järjestävät asiat niin että itse ei tarvitse harjoitella sosiaalista kanssakäymistä niin tuloksena on aikuinen joka ei osaa huomioida toisia vaan päsmäröi kaikkia.

Enemmänkin kyse on siitä, että hesiis lupasivat leikkiä ja peruivat sitte puheensa. Tytön paha mieli johtui siis rikotusta lupauksesta.

eli itse asiassa leikkikaverin puute ei olekaan koko jutun ydin..