Onko normaalia?? epätoivoinen jo alan olla...

[epätoivo]

Tuon meidän esimurkkuikäisen kanssa siis...tyttö täyttää alkuvuodesta 10v, (perheen esikoinen)mut "ongelma" on ollut olemassa jo vuosia.

Eli lapsi on aina ollut "vaativa", vauvana koliikki-itkua ja muutenkin itkuinen ja vaikeasti tyynnyteltävä. 5v neuvolassa muistan ensimmäisen kerran kun havahduin, kun terkkari pyysi kirjoittamaan viisi negatiivista ja viisi positiivista asiaa tytöstä...negatiiviset keksin heti, positiivisia en edes keksiny viittä

Monesti olenkin leikilläni sanonut, että tyttö on "perusnegatiivinen" ja 2v nuorempi pikkusiskpnsa "peruspositiivinen"

No...tyttö tekee esim. näin: Lähtee pikkusiskon kanssa vaikkapa käymään läheisellä kioskilla. Ensin "huijaa" siskolle tyhmät vaatteet päälle (sanoo, että noi ois ihanat. laita nuo...sit kun sisko on puklenu, alkaa matkalla ilkkua vaatteita rumiksi), usein käy niin, että vaikka lähtevät yhdessä, pikkusisko palaa itkien kotiin yksin, kun isompiu on joko lähtenyt eri tietä tai tavannut matkalla jonkun muun kaverin ja sit sanoo pikkusiskolle, että et voi olla meidän kaa.

JOs joku ome vaate on käynyt pieneksi/käyttämättä ja siirrän sen siskon kaappiin, saa hirveet raivarit. Jos sisko saa jotain uutta ja hän ei, saa raivarit.

Kiusaa pienintä siskoaan(3v), silloin kun aikuinen on läsnä, on tosi kultainen ja rakastava sisko, sit kun silmä välttää, tunkee esim. lunta suuhun, tönii tms.

Komentaa ja pomottaa "kaiken aikaa", keksii leikkeihin omia sääntöjä, niin, että pärjää itse parhaiten. Jos muut eivät suostu sääntöihin, lopettaa leikin..

jne. jne...tuota listaa vois jatkaa vielä kauan.

Toisaalta on sit tosi herkkä ja erittäin fiksu tyttö, pärjää koulussa loistavasti. Ja kun kahden kesken ollaan, niin on tosi kiva ja mukava. Ja on varmasti lapsista kuitenkin se, joka eniten saa huomiota. Ihmettelen vaan, kun noi siskot on niin erilaisia, tuosta esikoisesta näki tosiaan jo silloin reilusti alle kouluikäisenä, että on tosi "erilainen"
tytön kanssa olen paljon jutellut asiasta ja aina lupaa parantaa tapansa, mut ei...

Ja ymmärrän, että tottakai jokainen JOSKUS kiusaa toisia ja määräilee ja käyttäytt huonosti, mut tällä tytöllä se on lähes kokoaikaista. Ja tuon on huomannu muutkin kun vaan oma perhe...

Mietin vaan, kun joku aika sitten täällä oli ketju mielenterveysongelmien periytyvyydestä ja tuo tytön isä on aika hyvin narsistin kuvaan sopiva (ollaan siis erottu)

Kiitos jos jaksoit lukea ja suurempi kiitos jos on kommentoitavaa

 

[essi]

En nyt osaa muuta sanoa, kun uskon että normaali äiti kyllä vaistoaa jos lapsessa on joku "vialla". Ja kyllähän tuo aika julmalta käytökseltä kuulostaa. Onko asia otettu esille terkkarilla tms? Eli oletko missään puhunut asiasta? Se on nyt se, mitä itse ekaksi ehdottaisin.

 

[case]

En osaa kommentoida muuta kuin, että jaksamista Sinulle. Yritä ottaa asia esiin neuvolassa, jos he osaisivat auttaa, ohjata eteenpäin jne.. :hug:

 

[ap]

En nyt osaa muuta sanoa, kun uskon että normaali äiti kyllä vaistoaa jos lapsessa on joku "vialla". Ja kyllähän tuo aika julmalta käytökseltä kuulostaa. Onko asia otettu esille terkkarilla tms? Eli oletko missään puhunut asiasta? Se on nyt se, mitä itse ekaksi ehdottaisin.

No koulun terkkarilta tuli viesti, jossa oli pituus paino ym. ja kommentti "reipas, iloinen tyttö" ja sitä hän tosiaan osaa olla kun on yksin(ei siis oman perheen kanssa) esim. koulussa tai kavereilla.
Mä mietin kasvatusneuvolaa...voikohan sinne mennä? Ongelma on vaan tuo lapsen isä, meillä on yhteishuoltajuus ja hänen mielestään lapsessa ei ole mtn vikaa...elui en tiedä, voinko mä mennä lapsen kanssa ilman isän suostumusta (itse tietty voin käydä, mut onko siitä hyötyä?)

 

[b]

Voisit ekana kääntyä vaikka koulukuraattorin puoleen. Sitä kautta saat lähetteen eteenpäin.

 

[marika73]

Koitahan perhekasvatusneuvolan apuja...koulukuraattorin kautta vaikka
Meillä neiti oli just ton kaltainen ja sieltä tärkeimmäksi asiaksi nousi kahden keskinen juttu tytön kanssa, ei sen tarvii olla mikään ihmejuttuja
vaikka kaupassa käynti kahdenkesken äitin kanssa voi olla jo suuri aloitus...
jos vaikka alkasi neiti puhua mikä eniten harmittaa =)

 

[ap]

juu, tuota kahdenkeskeistä aikaa meilläkin ensimmäiseksi alettiin kokeilla, kun aattelin, että huomionkipeyttä vain. Toimii kivasti niin kauan kun olalan vaan kahdestaan, mut heti kun muut perheenjäsenet ilmaantuu kuvioihin, tuo "häiriökäyttäytyminen" pullahtaa taas esiin Ja ollaan siis järjestetty niin, että viikoittain on jokaisen lapsen kanssa tuota omaa aikaa esim. just vaikka kauppa- tai kirjastoreissu, joskus käydään kaupungilla tai syömässä tms. Mut kun tyttö haluaa vaan "minä, minä"

Iltaisin ennen nukkumaanmnoa on myös sellainen kahdenkeskeinen hetki, jutellaan paljon asioita, mut tyttö ei osaa sanoa, mikä mättää.

Mut osaako kukaan sanoa, tarviiko tuohon isän "lupaa" esim. koulukuraattorin juttusille menoon?

 

[pietu]

Kuulostaa aika hankalalta tapaukselta ja vaivaa varmasti mieltä, kun isosisko kiusaa pienempiään. Kuinkas tyttö käyttäytyy kavereiden kanssa? Kiusaako ja määräileekö myös heitä? Kuinka puututte siskojen kiusaamiseen muuten, kuin keskustelemalla (siitä selvästikkään ei ole hyötyä, koskaa jatkaa silti). Kuulostaa, että tyttö pyrkii pelaamaan, koska käyttäytyy hyvin aikuisten läsnäollessa. Joku asia selvästikkin harmittaa, ja keinottomana purkaa sen pienempiinsä.

 

[pietu]

Sorry en huomannu et olit laittanu jo kysymyksen. Uskoisin, et voit mennä käymään kasvatusneuvolassa tai kuraattorilla ilman isän suostumistakin. Mitä siellä sitten päätetään.. tulee myös isän tietoon. Et salassa ei voi käydä. Mutta jos on huoli tytön kehityksestä, niin silloin pitääkin mennä, vaikka toinen vanhempi olisi sitä vastaan.

 

[ap]

Juu, en tietenkään isältä haluakaan asiaa salata, päinvastoin, sitä vaan mietin, pitääkö olla molempien vanhempien suostumus esim. perheneuvolaan, jos lapsen sinne vie...koska isä siis sitä mieltä, että mitään ongelmaa ei ole!
Mut on itsellä sellainen olo, että jonkinlaista apua tyttö nyt kaipaa ja minä en osaa sitä apua yksin antaa

Ja riippuu vähän kaverista, toisten kanssa on ihan ok, sit sellaiseten "pehmeämpien" tyyppien kanssa kyllä pomottaa ja on nyt jo joitain kavereita jo menettänytkin sen takia Ja nyt kun miketin, niin tavallaan kyllä valikoikin ystäviään, eli joitakin voimakkaimpia tyttöjä on itse jättänyt ulkopuolelle..

Mua niin surettaa tuon lapsen puolesta...sanoin miehelle, että siinä on sellainen lapsi, joka muutaman vuoden päästä viiltelee itteään, alkaa aikaseen harrastaa seksiä ym asioita, joita ei missään nimessä haluasi oman lapsensa tekevän...itkettää eli apua tarvitaan..

 

[pietu]

Toiset lapset on kyllä luonteeltaan johtaja tyyppejä ja haluavat olla päsmäreitä. Kuulostaa ikävältä, jos on jo menettänyt kavereita . Voisin sanoa, että voimakas luonteinen tyttö sulla on. Kannatta tietysti hakea apua, jos niin koet edes vähääkään, et jokin on pielessä. Mainitsit mm. mahdollisista mielenterveysongelmista. Kannattaahan sitä puuttua hyvissä ajoin ongelmiin, koska sit murrosiässä tilanne voi vielä pahentua.. tai sitten parantua.