Onko muita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Viblsp
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Viblsp

Vieras
Päivä menee lapsia palvellessa? Täällä tänäänkin on mennyt taas niin, että ihan omaa aikaa oli ehkä 30 minuuttia. Muu aika meni vaippoja ja vaatteita vaihtaessa muksuille. Soseiden ja rinnan antaessa. Sotkujen putsaamista. Isompien tappelujen selvittäessä. Vaatimuksia kuullessa ja pyyntöjä toteuttaessa. Aina kun ajattelee että istahtaa aloilleen edes hetkeksi, joku haluaa jotain.

Esikoinen kiukuttelee kuin 2v, vaikka ikää ensi viikolla 4v. Toinen taas huutaa kun laitetaan nukkumaan ja kun herää ja jos vaikka isoveli sanoo jotain mikä ei vain miellytä.

Vauvat (tyttö ja poika 5kk) taas eivät nuku kunnolla päivisin. Kiukuttelevat vatsavaivoja, haluavat huomiota, haluavat syliä, rintaa. Nukahtaminen etenkin pojalla todella hankalaa. Tyttö oli vielä ns. helppo lapsi jokinen aika sitten, mutta hankaloituu päivä päivältä, tai ainakin siltä tuntuu.

Mies auttaa silloin kun voi, mutta ei tunnu neljä kättä ja silmää riittävän. Ja miehen huono tuuli tarttuu minuunkin.

Miten te jaksatte joilla samanlaista? Koko päivänä ei rauhaa, ei hiljaisuutta.

Olen kyllä hyväksynyt sen, ettei helppoa ole. Kuvittelin tämän jo silloin kun kaksosia odotin. Mutta jos jollain olisi vinkkejä miten vauvan saa nukkumaan enemmän kuin puoli tuntia putkeen, olisi kiva. Etenkin poikavauva nukkuu todella huonosti. Ei viihdy yksinään, koko ajan pitäisi olla huomioimassa. Kotityöt ei onnistu.

Hivenen väsyttävää.
 
täällä sama homma. mutta vain yhden ipanan kanssa :wave:

nostan siulle hattua!

ja en tiiä miten sitä jaksaa... ehkäpä sillai että välillä sitä sanoo ukolle että nyt mie lähen. ja lähtee vaan ovesta ulos. onneksi tuo neiti ei tartte tissiä kun aamulla, illalla ja kerran, ehkä pari, siinä välissä :D

mutta kuvitteles mitä se on sitte ku oot kunnon flunssassa... voi jeesus!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ringleader:
täällä sama homma. mutta vain yhden ipanan kanssa :wave:

nostan siulle hattua!

ja en tiiä miten sitä jaksaa... ehkäpä sillai että välillä sitä sanoo ukolle että nyt mie lähen. ja lähtee vaan ovesta ulos. onneksi tuo neiti ei tartte tissiä kun aamulla, illalla ja kerran, ehkä pari, siinä välissä :D

mutta kuvitteles mitä se on sitte ku oot kunnon flunssassa... voi jeesus!

Ei... Anteeksi, pakko sanoa, ettei yhden kanssa ole samaa. :| Täällä kaikki muksut hankalina nykyään. Ja ainoa mitä päivältä odotan, on se että pääsen nukkumaan tai viettämään omaa aikaa.
 
Kuulostaa kovin rankalta, jos asuisin pikkuisen edes lähempänä, varmasti tarjoaisin apuani. :hug:

Meidän Emmi (nyt 1,5-vuotias) itki vauvana jopa 18 tuntia vuorokaudessa, pahimpina aikoina, käytännössä kaiken hereilläoloaikansa tuonne puolivuotiaaksi ja senkin jälkeen vielä varmasti puolet. Ensimmäisen yönsä nukkui nyt 1,5-vuotiaana ja terveys on reistaillut meillä kaikilla (lapsilla astma,refluksi, infektio- ja korvakierre).

Mä olen aivan piipussa ollut näiden kahden kanssa, kuopuksen syntyessä esikoinen oli alle vuoden vanha. Mä tunnen niin sympatiaa sua kohtaan. Tällä hetkellä meillä on rankkaa, mutta kaukana noista alkuajoista ja voinpa minäkin allekirjoittaa, että yhden kanssa ei voi koskaan olla samanlaista kuin vaativan useamman lapsen kanssa. Tottakai se yhden lapsen äideistä voi tuntua rankalta, mutta kyllä tulee toisiin ajatuksiin, jos toinen lapsi suodaan.

Saatko sä jotain kotiapua tms? Jos et, hae ihmeessä! Se on jännä kuinka nuo vaativuuskaudet menee ja tulee, välillä on noita isompien taantumis- ja kiukkukausia, sitten on vauvoilla kitinäkausia tms. Ja jos ne sattuu 4 lapsen kanssa päällekkäin, voin vain kuvitella sun tilanteesi. Tiedän, että tää on typerä klisee, mutta varmasti se ajan myötä helpottaa. Sillä mäkin selvisin kuopuksen vauvavuodesta, ajattelemalla päivä kerrallaan.

Jaksamisia sinne!
 
Saisin kotiapua, tarvitsisi vain yksi puhelu soittaa. Mutta se, että tänne ne naiset päästäisin, vaatisi koko asunnon siivousta (mulle pakko että jos vieraita tulee, kodin oltava todella siisti) eikä mulla ole siihen aikaa. :| Ja kun kaksosia oottaessa pyysin neuvolasta apua ja ne tädit tulivat kylään, oli vähän erilaisempaa kuin mitä odotin. Siis silloin tehtiin suunnitelma ja peruin sen silloin. Sovittiin että vauvojen synnyttyä otan tarvittaessa yhteyttä. Esim. silloin olin todella poikki fyysisesti ja henkisesti, olisin halunnut levätä. Nää tädit painottivat sosiaalisia suhteita jne, jotka ei minua kiinnosta tippaakaan. Olisin halunnut nukkua kun ne ois vieny muksut ulos, mutta nehän ois halunnu minut mukaan.

Kun saisi kaikki kerralla nukkumaan tai jos kaikki ois samaan aikaan hiljaa ja tyytyväisiä. Tai edes 3/4. :/
 
Erittäin tutulta kuulostaa!! Sillä erotuksella vaan, että lapset on jo 8v, 6v ja 1v ja neljäs kohta syntymässä...kuopus ei oo elämänsä aikana yhtään kokonaista yötä nukkunu, heräillään 5-10x yössä.

Tuntuu, että päivä tosiaan menee siinä, että ensin komennat isompia tekemään jonkun homman (esim. laittamaan omat vaattensa naulakkoon tai tekemään läksyt, tms.) sit kun oon ainani ratkuttanu ilman tulosta, teen sen ite (no en läksyjä sentään;)) eli päivä menee kun laittaa ruokaa koko sakille, raivaa ruuan jälkeen keittiön sotkusta ja keräilee toisten jälkiä ympäri kämppää!! Tuon pienimmäisen lempipuuhaa on levitellä esim. keittiönkaappien sisältöä ympäri kämppää...

Joskun saattaa olla puol tuntia "omaa aikaa", jos pienimmäinen nukahtaa vähä aiemmin, ettei isommat oo vielä ehtiny tulla koulusta kotiin, useimmiten ei...

Mies töissä 6-21 (ensin palkkatyössä, sen jälkeen raksalla) eli ei paljo apuja siltä suunnalta heru, ei oo ketään sukulaisia lähellä, eikä sellasia kavereitakaan, jolle vois lapsia es vähäks aikaa lykätä, että pääsis joskus vaikka kauppaan yksin!

Mulla vähän samansuuntaisia ajatuksia tosta kotiavusta, kämppä pitäis kyllä siivota kunnolla ja olla tuoretta pullaa ennenkun vois jonkun hoitajan tänne ottaa...

Tälle syntyvälle ei juurikaan oo kerenny montakaan ajatusta suomaan, menee vähä niinku "sivussa", ei kyllä raskausviikkoja muista laskeskella!

Mut varmasti silti helpompi tilanne kun ap:lla...isommat lapset sentään "ymmärtää" puhetta halutessaan ja joskus jopa suostuu toimimaan ohjeiden mukaan ja ne kuitenkin välillä heiluu illat kavereiden kanssa ulkona, eikä silleen enää vaadi hoitoa, kun nuo sun pienet!!

Paljon voimia sinulla!! Koita nyt vaan ottaa sitä kotiapua!!
 
Vieras, odotan innolla sitä, että muksut noin isoja mitä sun kaks isointa. Osaahan nekin varmasti olla vaikeita, mutta tosiaan ymmärtävät enemmän jne. :)

Ilana, Kotkassa asun juu, asutko missä täällä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Vieras, odotan innolla sitä, että muksut noin isoja mitä sun kaks isointa. Osaahan nekin varmasti olla vaikeita, mutta tosiaan ymmärtävät enemmän jne. :)

Ilana, Kotkassa asun juu, asutko missä täällä?


Veikkolassa.
:)

Olisi kiva tutustua. En ole millään tavalla mikään kukkahattuhymistelijä-äitiliini.
 
Juu. Nyt on heti aikaa istua tässä kun vauva nukkuu ja esikoinen viihtyy jo hieman itekseen. Mut kun vauva herää alkaa itku ja häntä on kanneltava ympäri pirttiä, et pysyy tyytyväisenä. Esikoisenkin kanssa on oltava. Kohta pojalla ruoka ja sitten jelkkujoukon kans pihalle. Jätkä nukkuu pari tuntia, tyttö ei tietenkään nuku samaan aikaan vaan itkee vatsaansa. Siinä meneekin loppu päivä mukavasti. Mut meneepä aika nopeasti.. :|
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä äiti:
Elämä pienten lasten äitinä on rankkaa! Pitäis se tiedostaa, ennen kuin niitä mukeloita hommaa!

Menepäs sinä hyvä äiti nyt kipinkapin kiillottamaan kiiltokuvakehyksiäsi. Älä tuhlaa kallista aikaasi meidän luusereiden joukossa.
 
mulla on vaan yks lapsi ja olen hänelle sanonut, etten ole täällä ketään palvelemassa vaan auttamassa tarpeen tullen. Jos itse osaa käydä paperia keittiöstä, ei sillon siihen äitiä tarvita. Ja tytöllä on ikää 2 vee. On muuten helpottanu mun elämää aika tavalla, kun ei kaikkee anna valmiiks nokan eteen
 
Ah! Onneks toi aika on jo kaukana takana päin...Mulla on molemmat jo koulussa..No, ilalt menee sitten ahrrastuksiin kärrätessä...Päivät tene sitte koti-ja pihahommia sitä mukaa kun jaksan,ehdin ja viittin =)
 
olen ihmetellyt miksi sitten pitää hankkia niin monta lasta että on sitten aivan loppu niiden kanssa??? Ovatko ne vahinkoja (anteeksi, tarkoitin jumalan lahjoja...) vai onko käsitykset etukäteen hiukan epärealistisia (onnellinen iso perhe...) Itsellä yksi vauvaikäinen lapsi ja en usko että hankin lisää....
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei nyt millään pahalla, mutta jos kerta sinulla on ollut mahdollista saada apua ja itse et ole sitä vastaan ottanut niin ei pitäisi valittaa.

Tällä palstalla esiintyy sangen mielenkiintoinen ilmiö. Jos olet kotiäiti ja otat apua vastaan, löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että kerran niitä lapsia on maailmaan saatettu, pitää ne itse jaksaa hoitaakin.

Ja sitten on tämä toinen mielipide, että valittaa ei saa, jos ei apu kelpaa.

Meillä tänään luisui hommat kaaokseen, koska perhetyöntekijä oli sössinyt aikataulut. Myöhästyi sitten toiseksi vanhin kerhosta ja kuopus neuvolasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ilana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei nyt millään pahalla, mutta jos kerta sinulla on ollut mahdollista saada apua ja itse et ole sitä vastaan ottanut niin ei pitäisi valittaa.

Tällä palstalla esiintyy sangen mielenkiintoinen ilmiö. Jos olet kotiäiti ja otat apua vastaan, löytyy niitä, jotka ovat sitä mieltä, että kerran niitä lapsia on maailmaan saatettu, pitää ne itse jaksaa hoitaakin.

Ja sitten on tämä toinen mielipide, että valittaa ei saa, jos ei apu kelpaa.

Meillä tänään luisui hommat kaaokseen, koska perhetyöntekijä oli sössinyt aikataulut. Myöhästyi sitten toiseksi vanhin kerhosta ja kuopus neuvolasta.


Itse olen sitä mieltä, että apua jos tarjotaan niin sitä kannattaa ottaa vastaan jos kerta sitä tarvitsee. En näe siinä mitään pahaa. Pienten lasten kanssa kun ei aina ole niin helppoa se elämä. Minullakin on kaksoset ja alku oli rankkaa joten meille tarjottiin kodinhoitaja tai mikä se nyt onkaan. Se helpotti elämää kovasti. Ei kaikkea tarvitse aina yrittää tehdä itse jos varsinkin alkaa olla loppu. Levännyt äiti on aina parempi kuin jatkuvasti väsynyt/loppuun ajettu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ilana:
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Vieras, odotan innolla sitä, että muksut noin isoja mitä sun kaks isointa. Osaahan nekin varmasti olla vaikeita, mutta tosiaan ymmärtävät enemmän jne. :)

Ilana, Kotkassa asun juu, asutko missä täällä?


Veikkolassa.
:)

Olisi kiva tutustua. En ole millään tavalla mikään kukkahattuhymistelijä-äitiliini.

Voi mun päätä... Mietin että kuulostaapa tutulta ja sitte muistin että mun sisko asuu siellä. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Viblsp:
Päivä menee lapsia palvellessa? Täällä tänäänkin on mennyt taas niin, että ihan omaa aikaa oli ehkä 30 minuuttia. Muu aika meni vaippoja ja vaatteita vaihtaessa muksuille. Soseiden ja rinnan antaessa. Sotkujen putsaamista. Isompien tappelujen selvittäessä. Vaatimuksia kuullessa ja pyyntöjä toteuttaessa. Aina kun ajattelee että istahtaa aloilleen edes hetkeksi, joku haluaa jotain.

Esikoinen kiukuttelee kuin 2v, vaikka ikää ensi viikolla 4v. Toinen taas huutaa kun laitetaan nukkumaan ja kun herää ja jos vaikka isoveli sanoo jotain mikä ei vain miellytä.

Vauvat (tyttö ja poika 5kk) taas eivät nuku kunnolla päivisin. Kiukuttelevat vatsavaivoja, haluavat huomiota, haluavat syliä, rintaa. Nukahtaminen etenkin pojalla todella hankalaa. Tyttö oli vielä ns. helppo lapsi jokinen aika sitten, mutta hankaloituu päivä päivältä, tai ainakin siltä tuntuu.

Mies auttaa silloin kun voi, mutta ei tunnu neljä kättä ja silmää riittävän. Ja miehen huono tuuli tarttuu minuunkin.

Miten te jaksatte joilla samanlaista? Koko päivänä ei rauhaa, ei hiljaisuutta.

Olen kyllä hyväksynyt sen, ettei helppoa ole. Kuvittelin tämän jo silloin kun kaksosia odotin. Mutta jos jollain olisi vinkkejä miten vauvan saa nukkumaan enemmän kuin puoli tuntia putkeen, olisi kiva. Etenkin poikavauva nukkuu todella huonosti. Ei viihdy yksinään, koko ajan pitäisi olla huomioimassa. Kotityöt ei onnistu.

Hivenen väsyttävää.

En takuulla jaksaisi. kahdessa lapsessa on jo enemmän kuin täysi työ ruoanlaittoineen, leikittämisineen, siivouksineen jne ym ym yhdelle ihmiselle.

Ja suomalaisten lapsimäärä on alle 2, joten aika harvalla on noin monta pientä lasta.
Ja monilla isommilla perheillä on kyllä hyvät tukiverkot. Hae ihmeessä apua ennen kuin uuvut.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tiinu:
Nukkuuko vauvat ulkona? Kuinka kauan? Olisiko mahdollista saada ne isommatkin samaan aikaan päiväunille, jolloin myös sinä saisit hengähtää?

Eivät nuku ulkona, nukkuvat makkarissa parisängyssä. Tyttö saattaa nukkua parikin tuntia joskus, mutta poika vetelee todella lyhyitä unia, useimmiten jää alle puolituntisiksi ja sitten herää kiukkuisena kun väsyttää. Turhauttavaa kun voi mennä parikin tuntia nukuttaessa ja sitten poika nukkuu tyyliin vartin. Aika harvoin kaikki nukkuu samaan aikaan. Esikoinen ei enää yleensä nuku päikkäreitä, joskus harvoin jos on ollut väsyttävä päivä, nukahtaa.
 

Yhteistyössä