Meilläkin eletään täysillä lasten ehdoilla arkea. Lapsia on kuusi, puolet on jo koululaisia. Yksi lapsistamme on paljon apua tarvitseva sairas lapsi. Joten jos lisäät omaan työmäärääsi vielä sellaisen lapsen jota on ruokittava suoraan vatsalaukkuun letkun kautta, voit kuvitella et joillakin on vielä enemmän sitä hommaa. Mutta olen erittäin positiivisesti ajatteleva ihminen ja sillä asenteella jaksan eteenpäin, ainaskin iltaan asti kunnes lapset nukkuvat

En yhtään väheksy sinun työmäärääsi. Jokaisella lapsiperheellä on ne omat työnsä. Jo yhden lapsen kanssa voi olla todella työlästä lapsiarkea. Meilläkin on niin monenlaista lasta et kukaan ei ole samanlainen. Toinen tarvitsee jokahetkistä hoivaa ja toinen tarvitsee paaaljon vähemmän. Olen kiitollisuudella ottanut vastaan kunnallista kotiapua koska olen huomannut et lapsetkin voivat paremmin kun heidän kanssaan on äiti joka saa joskus käydä virkistäytymässä ja on siten paljon hyvä tuulisempi kuin se äiti joka vaan äksyilee väsyneenä ja itkuisena sitä kamalaa työmäärää mikä heidän kanssa on. Joka ilta painan väsyneenä pään tyynyyn ja toivon ettei kukaan sairastu yön aikana et saisin nukkua ehyen joskin lyhyen yön...
Mut ajatellaan et joskus se helpottaa kunhan lapsetkin kasvaa. Sitten itkeä tihrustamme et miks ne tenavat kasvaa niin nopeesti. Nyt tuokin lähtee kouluun ja tuokin jo rippikouluun ja sit ne muuttaa pois kotoa.
Päivä kerrallaan ja positiivista asennetta kehiin.
Jätä ne sotkut ja siivot ja kutsu ne hoitajat apuun ennekuin uuvut kokonaan. Eihän ne tule kotiasi katsomaan vaan sinua ja lapsiasi.