Olen 43 v 3 lapsen äiti. Lapset ovat syntyneet 1989, 2004 ja 2006.
Ensimmäinen raskaus onnistuin 2 kuukautta pillerien jättämisen jälkeen.
Siihen aikaan ultrassa käytiin vain kerran tarkistamassa laskettu aika.
Erosin miehestäni lapsen ollessa 3 vuotisa, ja luulin etten enää lapsia tekisikään, vaikka aina olin haaveillut 3:sta lapsesta.
Elämäni kuitenkin muuttui ja toisen lapseni sain ollessani 41 vuotta. Yritimme lasta 1 1/2 vuotta, sain hormonihoitoa, eivät auttaneet. Kun olimme jo melkein luopuneet toivosta ja mietimme, pitäsikö mennä lapsettomuusklinikalle huomasinkin olevani raskaana. En käynnyt lapsivesitutkimuksissa keskenmenovaaran vuoksi. Elokuussa 2004 meille syntyi tyttö-vauva hätäsektiolla, koska sydänäänet olivat heikot. Vauva siirrettiin Lastenklinikan teho-osastolle, jossa tutkimuksissa havaittiin synnynnäinen struuma. Koska struuma oli niin iso, ettei lääkitys sitä pienentänyt, leikattiin kilpirauhanen kokonaan pois vauvan ollessa 10 päivää vanha.
Nyt tyttö on pirteä ja pärjää korvaushoidolls/lääkkeillä ja ruokavaliolla.
Säännölliset kontrollit Lastenklinikalla jatkuvat koko elämän.
Synnynnäistä sairautta ei olisi voinut todeta lapsivesitutkimuksella eikä sairaus liittynyt mitenkään äidin ikään. Syy sairauteen on tuntematon, ehkä jokin ulkopuolinen kemikaali tai äidin ja isän perimän geeni.
Kun aloin odottaa kolmatta lastani 2 kuukautta imetyksen päätyttyä (imetin toista lastani 9 kk), pelkäsin sairauden uusiutuvat ja sikiön kaulan aluetta yritettiin tutkia ultralla, tosin hankalaa se oli. Rakenneultran yhteydessä teimme seerumiseulan mutta lapsevesitutkimusta en halunnut. Meille syntyi terve poika huhtikuussa 2006.
Nyt olen onnellinen 3 lapsen äiti (vanhin jo muutti pois kotoa)
ja toivotan muille onnea lapsen hakintaan! =)