Olen 38-vuotias kohta yksivuotiaan pojan äiti. Poika on mitä ihanin ja kiltti.
Aika hänen kanssaan menee joutuisasti jotain aina puuhatessa.
Poika oli aluksi hyvin vaikea väärän vuorokausirytmin takia. Ei oikein vieläkään nuku öitään hyvin. Olemmekin menossa unikouluun.
Liikun paljon poikani kanssa ja muutenkin olemme matkustelleet paljon siihen nähden, että lapsi on näin nuori. mm. kävimme kesällä etelässä viikon ja parille ruotsin risteilyllä plus kaikki kotimaan matkat.
Kuitenkin en ole viihtynyt ollenkaan kotona koko äitiysloma-aikaani. Tuntuu, että se on ollut raskasta jatkuvan väsymyksen vuoksi ja muutenkin päivät pitkät kotona oleminen on minua aina ahdistanut. En ole tästä ajasta saanut oikein mitään irti. Aika vaan on mennyt ja sitä on vain ollut.
Eipä ole ollut ikäistä juttuseuraakaan juuri kuin mieheni tai muutamat ystäväni, joilla lapset ovat isoja jo.
Onneksi kotona lorvailu päättyy, koska aloitan työt kuukauden päästä.
Tulee elämään säännöllinen rytmikin. Poika menee vaarilleen hoitoon, joten tiedän että on parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Minulle ei tämä aika kotona ollessa ei ole ollut sitä parasta. Monia voi asenteeni ärsyttää suunnattomasti, mutta eräs näkökanta tämäkin.
Olisi mukava tietää onko muita samoin ajattelevia kuin minä.
:saint:
Aika hänen kanssaan menee joutuisasti jotain aina puuhatessa.
Poika oli aluksi hyvin vaikea väärän vuorokausirytmin takia. Ei oikein vieläkään nuku öitään hyvin. Olemmekin menossa unikouluun.
Liikun paljon poikani kanssa ja muutenkin olemme matkustelleet paljon siihen nähden, että lapsi on näin nuori. mm. kävimme kesällä etelässä viikon ja parille ruotsin risteilyllä plus kaikki kotimaan matkat.
Kuitenkin en ole viihtynyt ollenkaan kotona koko äitiysloma-aikaani. Tuntuu, että se on ollut raskasta jatkuvan väsymyksen vuoksi ja muutenkin päivät pitkät kotona oleminen on minua aina ahdistanut. En ole tästä ajasta saanut oikein mitään irti. Aika vaan on mennyt ja sitä on vain ollut.
Eipä ole ollut ikäistä juttuseuraakaan juuri kuin mieheni tai muutamat ystäväni, joilla lapset ovat isoja jo.
Onneksi kotona lorvailu päättyy, koska aloitan työt kuukauden päästä.
Tulee elämään säännöllinen rytmikin. Poika menee vaarilleen hoitoon, joten tiedän että on parhaassa mahdollisessa hoidossa.
Minulle ei tämä aika kotona ollessa ei ole ollut sitä parasta. Monia voi asenteeni ärsyttää suunnattomasti, mutta eräs näkökanta tämäkin.
Olisi mukava tietää onko muita samoin ajattelevia kuin minä.
:saint: