Onko kohtalotovereita?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mie
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mie

Vieras
Onko muita, jotka eivät pysty olemaan vauvan kanssa yksin kotona?silloin, kun mies on töissä me mennään tytön kanssa mummolaan. ollaan kyllä sitten kotona, kun mies tulee kotiin.

meillä tyttö 7,5kk. on vauvasta asti ollut kova itkemään. nyt onneksi helpottanut, mutta äiti pelkää koko ajan millon alkaa itkee. kyllästyy tyttö niin helposti, kun ei vielä pääse edes ryömimään tai saati konttaamaan. vauvasta asti olen ollut se, joka aina vastaa lapsentarpeisiin. isä ei hirveästi ole itkussa lohduttanut. nyt sitten äidillä on tuo itku/kiukku mittari täynnä.

ajattelen sillei, että kun mummolaan mennään niin jaksan paremmin tytön kitinää kuin yksin ollessa. mummo kantaa tyttöä ja leikkii sen kans niin saan huilata edes vähän. jos olisin yksin sen kans niin pelkään, että alan huutaa, jos tyttö on kiukku tuulella.

en ole ollut poissa tytön luota pitkään aikaan. kyllä oma aika tekis hyvää, mut ei ole ketään jolle viedä tyttö.

nyt vielä tyttö sairaana. onneksi ei ole mummolaan pitkä matka. en jaksa olla sen kans yksin koko päivää.

muita tälläisia tunteita omaavia?
 
Ei tosiaan ole mahdollisuutta olla aina kahdestaan jonkun toisen aikuisen kanssa. Pakko on ollut pärjätä lasten kanssa yksin, mikä on juuri raskainta lastenhoidossa. Aina yksin, ja raskaaksi se muuttuu, kun on yli 1 lasta, kun lapsilla on erilaiset tarpeet.

Ei oikein ole itsetuntoa jos ei voi olla lapsensa kanssa yksin. Ja noin iso lapsi jo että ei enää vastasyntynyt.
 
Minä suosittelen perhekerhoja vaikka niistä täällä monesti moitteita lukeekin. Muistan itse kun puoliväkisin raahautui kerhoon kahden pienen kanssa huonosti nukutun yön jälkeen ja muksut kiukutteli yms. Kuinka helpottavaa oli huomata, että samoin on monella muullakin! Ja se aikuinen juttuseura tuli myös tarpeeseen. Kun asioita vaan pyörittelee omassa päässään, tuppaavat paisumaan. Mikä sinua eniten ärsyttää vauvan itkussa?
 
en siis tarkoittanut, että haluisin olla kahdestaan jonkun aikuisen kanssa. Se vaan, että en viihdy kotona koko päivää tytön kanssa yksin. mennään mummolaan yleensä niin siellä onneksi mummo pystyy auttamaan mua, kun/jos tyttö on kitinä päällä. muutenkin on itselle seuraa.

Se kait tässä tökkii, kun mies ei osallistu oikein vauvan hoitoon. mulle jää sit kaikki kotityöt tytön hoidon lisäksi. meillä eo tunneta sanaa yhdessä. sanotte varmaan, että jutella ja laittaa mies hoitamaan... kun kaikki ei ole niin helposti toteutettavissa.

en osaa selittää mikä siinä itkussa niin ärsyttää...mulla vaan jotenkin tuntuu, että on pää sitä täynnä. varmaan helpottas, jos sais itsekin itkee pahan olon ja väsymyksen pois. jännä silti miten paljon lastaan voi rakastaa :) sanonkin sen tytölle, että vaikka olen väsynyt ja hermot lujilla niin rakastan sitä mielettömästi. on se tämä äitiys..huh huh, mielialat laidasta laitaan :)
 

Yhteistyössä