Onko muita, jotka tekevät kaikkensa, jotta voivat hoitaa lapset kotona?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Me olemme tehneet kaikkemme että lasten ei ole tarvinnut mennä hoitoon. Meillä on kaksi lasta 5v ja kohta 8v eppuluokkalainen. Kumpikaan ei ole ollut päivääkään hoidossa. Olen hoitanut niin kauan itse kotona kun nuorempi täytti 4v ja nyt olen vuoden opiskellut ja valmistun keväällä. Olen nyt jo päättänyt että en lähde heti koko päiväisesti töihin kun nuorin aloittaa eskarin ensi kesän jälkeen, vaan teen keikkaa ja viikonloppuja ja öitä, näin ollen saan olla sillon kotona kun nuorinmainen tulee eskarista.Ehkä sillä että mieheni on suku yrityksessä ja näin ollen on voinut joustaa työajoissa, tämä kaikki on onnistunut. Meillä on ok-talo ja tulot niin että pärjää. Ulkopuoliset eivät ole hoitaneet lapsiamme vaan olemme itse hoitaneet. Välillä on todella rankkaa ja ei miehen kanssa näe välillä kuin yöllä ja viikonloppuna, mutta uhraukset teemme lasten eteen. Olemme onnellisia koko perhe :)
 
[QUOTE="vieras";22454122]Minä en jaksa ja halua seisoskella puistossa, käydä perhekerhossa, tutustua muihin äiteihin tai järjestää muuten lapselleni virikkeitä, tekemistä ja seuraa. Tuntuisi kidutukselta, jos minun pitäisi em. asioita tehdä. Lapsen kehitykselle on kuitenkin hyväksi saada kontakteja muihin lapsiin sekä muihinkin aikuisiin kuin omaan äitiin. Parempi siis, että käyn töissä ja lapsi on hoidossa. Muuten oltaisiin ls-tapaus ;)[/QUOTE]

En ole päivähoidon vastustaja mutta tämä kuulostaa kyllä todella kauhealta... Anteeksi nyt vaan mutta miksi olet lapsia tehnyt jos asenteesi on tämä? :o
 
Me olemme tehneet kaikkemme että lasten ei ole tarvinnut mennä hoitoon. Meillä on kaksi lasta 5v ja kohta 8v eppuluokkalainen. Kumpikaan ei ole ollut päivääkään hoidossa. Olen hoitanut niin kauan itse kotona kun nuorempi täytti 4v ja nyt olen vuoden opiskellut ja valmistun keväällä. Olen nyt jo päättänyt että en lähde heti koko päiväisesti töihin kun nuorin aloittaa eskarin ensi kesän jälkeen, vaan teen keikkaa ja viikonloppuja ja öitä, näin ollen saan olla sillon kotona kun nuorinmainen tulee eskarista.Ehkä sillä että mieheni on suku yrityksessä ja näin ollen on voinut joustaa työajoissa, tämä kaikki on onnistunut. Meillä on ok-talo ja tulot niin että pärjää. Ulkopuoliset eivät ole hoitaneet lapsiamme vaan olemme itse hoitaneet. Välillä on todella rankkaa ja ei miehen kanssa näe välillä kuin yöllä ja viikonloppuna, mutta uhraukset teemme lasten eteen. Olemme onnellisia koko perhe :)

Hihi. Varsinkin miehesi, kun varmasti ottaa kestääkseen välillä muita naisia. En edes naisena haluaisi tuota tilannetta, että puolisoa ei juuri näkisi.
Elä kuplassa, elä onnessa...
 
Hihi. Varsinkin miehesi, kun varmasti ottaa kestääkseen välillä muita naisia. En edes naisena haluaisi tuota tilannetta, että puolisoa ei juuri näkisi.
Elä kuplassa, elä onnessa...

Jotkut miehet oikeasti ovat valmiita tekemään ratkaisuja lastensa parhaaksi. Harmi, että sinulla ei taida olla sellaista miestä etkä taida sellainen vanhempi olla itsekään. Jotkut suhteet on niin vahvoja, että ne kestää vaikka ei ehtisikään aina olla yhdessä !
 
Hihi. Varsinkin miehesi, kun varmasti ottaa kestääkseen välillä muita naisia. En edes naisena haluaisi tuota tilannetta, että puolisoa ei juuri näkisi.
Elä kuplassa, elä onnessa...

aikaa aikaansa kutakin jo on oltu jo 10v naimisissa ja ehditty nähdä jokaikinen hetki. Nyt kun opikskelen niin mennään näin, ja enää ei ole montaa kk jäljellä. ja nytkin alkaa parin viikosta jo pitkä joululoma :) näin meillä ja me ollaan onnellisia!

Ja nämä järjestelyt on päätetty yhdessä. Itse asiassa unohdin tohon laittaa et mies oli viime vuoden kokonaan kotona kun halusi hoitaa lapsia, että saadaan mun koulu rullaa.

Tais olla kateellisen panettelua, koska emme elä kuplassa... heh :)
 
[QUOTE="vieras";22454122]Minä en jaksa ja halua seisoskella puistossa, käydä perhekerhossa, tutustua muihin äiteihin tai järjestää muuten lapselleni virikkeitä, tekemistä ja seuraa. Tuntuisi kidutukselta, jos minun pitäisi em. asioita tehdä. Lapsen kehitykselle on kuitenkin hyväksi saada kontakteja muihin lapsiin sekä muihinkin aikuisiin kuin omaan äitiin. Parempi siis, että käyn töissä ja lapsi on hoidossa. Muuten oltaisiin ls-tapaus ;)[/QUOTE]

Siis :O? Sä et ole siis valmis uhrautumaan lapsesi eteen, niin että hän voisi tehdä niitä asioita, joista nauttii vapaa-aikanaan? Ihme touhua. Ootko sä itsesi kanssa sinut?
 
Kamalaa kun nykyään ei parisuhteet kestä, jos muutamia vuosia eletään ihan vaan niitä lapsia varten! Ei kannata lapsia hankkia, jos ei niistä ole valmis huolehtimaan. Meillä yksi 1,5v lapsi ja toinen tulossa... Omakotitalossa asumme lainaa lyhentäen. Ei tulisi mieleenkään edes harkita lasten laittamista hoitoon, koska Suomessa on mahdollista hoitaa lapset kotona ainakin sinne 3 vuotiaaksi asti. Kyse on tasan omista valinnoista, mihin rahaa käyttää.
 
Kamalaa kun nykyään ei parisuhteet kestä, jos muutamia vuosia eletään ihan vaan niitä lapsia varten! Ei kannata lapsia hankkia, jos ei niistä ole valmis huolehtimaan. Meillä yksi 1,5v lapsi ja toinen tulossa... Omakotitalossa asumme lainaa lyhentäen. Ei tulisi mieleenkään edes harkita lasten laittamista hoitoon, koska Suomessa on mahdollista hoitaa lapset kotona ainakin sinne 3 vuotiaaksi asti. Kyse on tasan omista valinnoista, mihin rahaa käyttää.

Toi on niin totta!
 
[QUOTE="kuula";22454408]Mun mielestä ei ole mikään itseisarvo hoitaa lapsia kotona. Hoidossa lapset saavat sellaisia taitoja, joita kotona ei saa.[/QUOTE]

höpö höpö... toi on just tota kateellisten panetteluu !
 
Mä oon tähän mennessä tehnyt töitä jossa voin pitää lasta mukanani, mm osa-aikaista perhepäivähoitoa ja kuntosalin lapsiparkissa 3-4h vuoroja. Tulevaisuudessa lapsella tulee olemaan toinen vanhempi joka ainakin toistaiseksi tekee lähinnä iltatöitä. Minä voisin sijaistaa koulunkäyntiavustajana. Tavoitteenani on, ettei lapsen ole pakko mennä päiväkotiin. Harva asia ärsyttää niin paljon, kun ihmiset jotka väittävät, että lapsen on mentävä päiväkotiin jossakin vaiheessa :whistle: Se on päätös monen muun asian joukossa. Saattaa olla, että lapsi jossakin vaiheessa on lyhyitä päiviä hoidossa muutaman kuukauden ajan, mutta saattaa hyvinkin olla, että tätä ei tarvitse toteuttaa.

Lasteni (tuleva :D) isä on näistä asioista hyvin samaa mieltä. Aiomme myös pyrkiä kotona oppimiseen, eli lapset eivät ainakaan alakoulua kävisi koulussa.
 
[QUOTE="kuula";22454408]Mun mielestä ei ole mikään itseisarvo hoitaa lapsia kotona. Hoidossa lapset saavat sellaisia taitoja, joita kotona ei saa.[/QUOTE]

Mitä taitoja hoidossa saa joita ei kotona saa? Mihin niitä tarvitaan?
 
Lasteni (tuleva :D) isä on näistä asioista hyvin samaa mieltä. Aiomme myös pyrkiä kotona oppimiseen, eli lapset eivät ainakaan alakoulua kävisi koulussa.

Miten tuollainen kotona oppiminen toteutetaan?Onko siis olemassa joku "paketti",minkä voi vaikka tilata jostain,jotta voi opettaa lapsensa itse?Suomessa kun tämä kotikoulusysteemi on melko harvinainen niin siksi utelen.En tunne ketään,joka opettaisi lapsensa kotona.Ja onko teillä tarkoitus siis niin,että koko alakoulu ekasta kutoseen mennään kotona?Saako tuohon jotain tukea valtiolta/kunnalta?
 
no ei en nyt ihan . Esikoinen meni hoitoon vauvana ja kuopuksen kanssa olin pitempään kotona koska olin työtön. Mutta minulle sopii se, että on monenlaista menossa, en jaksa oikein pelkästään olla kotipiikana. Se on rankkaa.
Olen aika sosiaalinen mutta sillä tavalla että tykkään pitää silti ihmiset melko loitolla. Työelämässä tuo onnistuu, saa jutella elämästä ja politiikasta ja lapsista ja kaikesta mutta ei siltikään tarvitse ystävystyä, vaan ollaan vaan työkavereita. Tykkään mutta toisaalta olen miettinyt että alkaisin tehdä jotain henkisesti kevyempää. vaikka siivousta. Nykyinen tutkinto on yliopistotutkinto.
 
[QUOTE="vieras";22454122]Minä en jaksa ja halua seisoskella puistossa, käydä perhekerhossa, tutustua muihin äiteihin tai järjestää muuten lapselleni virikkeitä, tekemistä ja seuraa. Tuntuisi kidutukselta, jos minun pitäisi em. asioita tehdä. Lapsen kehitykselle on kuitenkin hyväksi saada kontakteja muihin lapsiin sekä muihinkin aikuisiin kuin omaan äitiin. Parempi siis, että käyn töissä ja lapsi on hoidossa. Muuten oltaisiin ls-tapaus ;)[/QUOTE]

Jep. vihaan kaikkia noita mainitsemiasi juttuja. Just sen takia äitiys on nykyään helvetin raskasta. Ennen tuollaisia ei edes vaadittu. Ei kukaan seisoskelllut puistoissa vaan äidit tekivät kotitöitä ja sisarukset leikkivät keskeneään.
 
[QUOTE="jep";22454575]Jep. vihaan kaikkia noita mainitsemiasi juttuja. Just sen takia äitiys on nykyään helvetin raskasta. Ennen tuollaisia ei edes vaadittu. Ei kukaan seisoskelllut puistoissa vaan äidit tekivät kotitöitä ja sisarukset leikkivät keskeneään.[/QUOTE]

Maalla näin edelleen. Ei tartte homehtua missään hiekkalaatikolla, kun lapset voi laittaa pihalle juoksentelemaan ja tehdä senkin ajan jotain oikeasti hyödyllistä tai vaikka vaan vetää lonkkaa tarvitsematta keksiä kellekään mitään turhanaikaista lätistävää tai stressata sitä, onko kaikki nyt tarpeeksi nätisti ja muodikkaasti puettu ja itsellä meikit ja tukka ojennuksessa että perhekerhossa kukaan viitsisi edes puhua itselle eikä vaan mulkoilla ja sit tehdä kotitöitä puolille öitä, kun koko päivä on mennyt lasten viriketoiminnan järjestämiseen. Lapset saa ihan tarpeeksi virikettä tavallisissa arkisissa toimissa. Esim. sienestäessä tai marjastaessa umpimetsässä kävely kehittää motoriikkaa huomattavasti oleellisemmilta osin kuin joku leikkitelineessä roikkuminen.
 
[QUOTE="alkup";22453714]En tahtoisi kuitenkaan elää pelkästään sossun tuilla. Asuntokaan ei ole sellainen jossa voisi esim. pph:na toimia. Enköhän jotain keksi, on mulla vielä jonkin verran aikaa :) Lapsen paras ei voi olla 8h hoitopäivät ja matkat päälle.. en usko siihen, en sydämessäni. Täytyy olla vaihtoehto :)[/QUOTE]

Sydämesi on nyt kuule hyvin väärässä. Ei ne hoitopäivät sentään ihan niin pahoja ole, että totaaliseen köyhyysloukkuun pitäisi itsensä ja lapsensa laittaa. Ja muitakin huonoja puolia kotihoidolla on verrattuna päiväkotiin.

Meidän tyttö sai 4 vuotiaana päiväkodista itselleen hyvän ystävän ja jo parin päivän poissaolo hoidosta esim. sairauden takia on tytölle yhtä tuskaa, kun ei näe kaveriaan. Päiväkodissa tytön luonne on myös muuttunut aivan totaalisesti. Entisestä arasta hissukasta ei ole enää tietoakaan. Tytöstä on tullut päiväkodin ansiosta reipas, avoin, rohkea ja sosiaalinen lapsi.

Koulun aloittaminen on 100 kertaa helpompaa näillä päiväkodissa olleilla lapsilla, kun osaavat jo toimia ryhmässä ja heillä on vahvat sosiaaliset verkostot luotuna. Kavereita löytyy niin ylemmiltä kuin alemmiltakin luokilta.
 

Yhteistyössä